sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Pitäisi. Onks pakko jos ei jaksa?


Laitanpa osuvampien kuvien puutteessa kuvia russeleista. Tuossakin ekassa kuvassa olennaista on häntähärvelin taukoamaton liike, niin tyypillistä russelille.

Terrierienergialle olisi käyttöä. Olen täysin laiskiintunut lojuttuani sohvanpohjassa niin monta päivää. Edes lenkille en ole saanut ruhoani hinattua, saati salille. Yritys on kyllä ollut kova, tavallaan. Yritin nimittäin sentään varata muutamaa ryhmäliikuntatuntia itselleni, mutta jostain syystä ne tunnit eivät olleet varausjärjestelmässä enkä muistanut salasanaani. Melko pian lakkasi kiinnostamasta.

Sen verran olen saanut aikaiseksi, että maksoin nipun laskuja. Ja luin joululahjakirjani. Silti tekemättömät hommat painavat päälle. Kamera pitäisi tyhjentää, läppäristä ottaa varmuuskopio ja siirtää ulkoiselta levyltä vanhan läppärin kuvat tälle uudelle. Pitäisi myös opiskella kuvaeditoriohjelman niksejä ja työstää muutama sata kuvaa arkistoihin.

Pitäisi. Pitäisi. Pitäisi. Njäääh.

Huomenna on maanantai eikä se tunnu pätkääkään arkipäivältä. Kalenterissa on kuitenkin merkintöjä huomisen kohdalle joten pakkohan se on tanssia kun kerran tahti on annettu. Mutta ensi viikolla tehdään vain minimi, ei mitään ylimääräistä.

Perillisiä polttelee päästä alennusmyynteihin toppatakkiostoksille ja se on kyllä ihan perusteltu syy käväistä kaupoilla. Itse en kyllä mitään tarvitse.

Lämpömittari tipahti tänään liki -20° ja se tietää, että Torppaa on lämmitettävä. Tällä kertaa aion olla todella varovainen uunin suuluukun kanssa, ettei taas käy niin kuin edellisellä kerralla.


Tänään on Viattomien lasten päivä. Vaikka päivä juontaakin käsittäkseni juurensa ammoisiin Beetlehemin tapahtumiin, minä siirrän sen nykyaikaan. Valitettavan monella lapsella on ollut pelon ja surun täyteinen joulu. Vanhemmat ovat rentoutuneet oikein olan takaa ja ainoa jolle jäi joulusta joku muistikuva on lapsi. Ja se muistikuva ei ole kullankimmeltävä, lämmin eikä iloinen. Turvasta puhumattakaan.

Voi kunpa voisi edes tuon asian maailmassa muuttaa. Että myös niillä kaikkein viattomimmilla olisi turva ja rauha.

En tiedä mistä nämä synkeät ja surulliset asiat hiipivät mieleen, ehkä siitä, että tänäänkin sain olla kiitollinen kun on oma koti ja kotirauha.


Aamulla koti oli pimeä. Sulake oli napsahtanut taulusta, varmaan Iso-J:n öisten asennuspuuhien tiimellyksessä tuli hetkellistä ylikuormaa. Nyt siitä monsterista tulee kuvaa ja ääntä, kaikki kanavat näkyvät ja varmaan kaikki laitteetkin löysivät toisensa. Ja aamuvuorossa hommaansa jatkanut asentaja nauttii nyt ansaittuja päivänokosiaan. Televiissori käy ja kukkuu.

Yksi tekemätön asia juolahti juuri mieleen. Minun täytyy selata radion soittolistoja aatonaaton illalta ja etsiä muuan kuulemani joululaulu. Se oli varmaan Oi jouluyö (onkohan sen nimi edes tuo?) ja sen esitti joko italiaksi tai latinaksi mojovaääninen mies(kuoro?).  Niin oli kaunis ja komea versio, että sen tahdon vielä kerran kuunnella, kaikessa rauhassa.

Kohta tulee sukulaisperhe kahville, pari pellillistä torttuja on valmiina kiitos Esikoisen ja uuni alkaa lämmittää. Ihan hyvä päivä.

Leppoisaa sunnuntaita, missä lienetkin.









19 kommenttia:

  1. Miksi aina pitäis, vaikka ei jaksa/viitsi/kiinnostu? Pitää osata joskus olla tekemättä yhtään mitään. Minulla on tänään sellainen päivä, tosin samalla tapan ilkeää flunssavirusta joka tekee olosta sangen vetämättömän. Valkosipulia, yrttiuutteita ja lepoa. Sillä se tauti lähtee...

    Onnea uudelle televisiolle ja onnittelut sitkeälle asennusmiehistölle! Lopussa kiitos seisoo. Ja miehet on niin hassuja poikamaisesta innostaan kaikkiin härpäkkeisiin. Pitää vain osata olla nauramatta ääneen.

    Pakkanen tuntuu kurittavan eri pitäjiä, mutta meillä on suhteellisen leutoa. Aattoyönä tuli talven pakkasminimiksi -16 ja nytkin on vain -7,6. Näillä lukemilla pärjäisi ihan hyvin vaikka koko talven. Silti puuhellassa humisee tulet ja haen tästä leivinuunipuut lämpiämään myös. Uunin suuluukun kanssa käytän itse patalappua ja jos syvempään pitää kurottaa niin -kinnasta. Vink vink :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on oma valta päättää mitä tahtoo ja jaksaa, edes ajoittain.

      Voi sinua ja flunssaasi, troppaa nyt huolella. Me toivuimme joulunaluisesta vatsatautiepidemiasta loppujen lopuksi hyvin, räkätautia ei just nyt tarvittaisi yhtään eikä kuumetta sen enempää.

      Miehet ovat ainaisia pikkupoikia noiden härpäkkeidensä kanssa. Viisaasti sanottu tuo 'pitää vain osata olla nauramatta ääneen'. Tismalleen niin!

      Poista
    2. Suljettu osasto ei naura meille kahdelle edes enää pelkästään selän takana... Uudelle vuodelle ryhtiliike ja lisää katu-uskottavuutta :D

      Poista
    3. Mitämitä?? Nyt pitää käydä katsomassa koska en tajua...

      Poista
    4. :D Sokea taluttaa rampaa jne... :D

      Poista
    5. Ja kumpikin toivottaa toisilleen iisisti ottamista, lepoa ja rauhaa sekä helpompaa uuden vuoden taakkaa. Näin se menee :D

      Poista
  2. Tuosta viattomien lasten päivästä. Herodes Suuri kuoli ennen ajanlaskun alkua, siis vuosia ennen Jeesus Nasaretilaisen oletettua syntymää, eikä noihin aikoihin ajoittuvissa lähteissä missään puhuta lastenmurhasta, aikaisemmin oli kyllä, mutta ei tuolloin. Eli ainakin joskus lapsia on säästetty, mikä on loistojuttu. OP ainakin sen verran historiaa lukeneena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti ihan etsiskellä, mutta netin hitauden vuoksi jätin etsinnät pintapuoliseksi. Hissantunnilla ei päähän tarttunut juuri mitään olennaista.

      Tämmöistä mainitsi Yle: "Kristillisenä juhlapäivänä muistetaan beetlehemiläisiä lapsia, jotka Juudean kuningas Herodes Raamatun mukaan murhautti".

      No, jostainhan tuo juurensa juontaa ja on hyvä meitä muistuttaa siitä, ettei kaikki ole aina niin hyvin, ei nyt, ei menneessä eikä valitettavasti tulevaisuudessakaan.

      Toivottavasti tuleva sukupolvi on hitusen edellistä viisaampi.

      Poista
    2. http://en.wikipedia.org/wiki/Herod_the_Great
      wikistä löytyy. Tämän pojat ja pojan pojat olivat toisilta tunnettuja useammalla nimillä, mutta ajoitusten vuoksi sopisivat enemmän Johanneksen evankeliumin tapahtumiin. Siellähän mainitaan Herodes Antipas,vai mikä se nyt suomeksi on.

      Tämmöiset heitot historiankirjoituksesssa ovat voineet hyvin sattua siinä vaiheessa, kun Raamatun kaanonia on koottu joskus 200-300 vuotta jälkeen tapahtumien Vuosi pari sinne tänne, ei se tuossa vaiheessa niin nuukaa ollut. Raamatun teksteistähän ei mikään ole säilynyt alkuperäisenä, eikä alkuperäisiä aikalaishavaintoja ole myöskään muualla, kristityistä muutama maininta. Tuohon aikaan hallitsijan kirjurit kuitenkin aika tarkkaan listasivat ylös niin kaikki hirmuteot kuin hyvätkin teot. Juutalaiset olivat - ja ovat edelleen - aika tarkkoja historiankirjoittajia, eikä tosiaan näissä lähteissä ole tuohon ajanlaskun alkuun ajoittuvaa lapsenmurhaa - ainoa viittaus siihen on Raamatussa, joka on siis syntynyt 200-300 vuotta tapahtumien jälkeen.

      Minusta se on vaan positiivista, ettei pieniä lapsia listitä milloin mistäkin syystä.

      OP

      Poista
    3. Joo, ajanlasku ja lukuisat käännökset tekevät varmasti historiasta hyvin epämääräisiä taltiointeja.

      Rauha kaikille, myös lapsille, se olkoon tämän päivän toive.

      Poista
  3. Jouluna ei tartte tehdä mitään, vasta sitten kun arki koittaa Uuden Vuoden jälkeen ja maailma pyörähtää jälleen käyntiin. Nauti nyt ison screenin tarjoamasta viihteestä koska sut tuntien sä et ehdi sitä enää loppuvuonna tekemään :D
    Niin, ja mätä suklaata oikein urakalla koska sen ylettömällä syömisellä on varsin motivoiva vaikutus mitä liikunnallisiin aktiviteetteihin tulee!
    Ja vielä lopuksi: Tämän postauksen annan anteeksi mutta seuraavassa pitää olla sitten sitä videokuvaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatan minä jonkun elokuvan katsoakin tuolta isommalta näytöltä, mutta muuten sen tarjoama viihde jää minulta sivu suun. Tupaan ei minun eläessäni telkkaa tuoda eikä makkariin.

      Sinä ja sun videosi :D

      Poista
  4. Mulla oli tänään russelihetki, kun olin statistina heinänhakureissulla (kun sormivammainen taluttaa verenpainevammaista vai miten se meni...) ja siellä oli heinäisännällä russeli lainakoirana ja olihan hauska otus. Kuulemma se oli ruuna. Pääsi meikäläisen syliinkin ja muutenkin paijattavaksi. On kuulemma kova kerjäämään, mutta kahveella ei yrittänyt multa kerjätä, vaan kaverilta, joka ei hänkään mitään herkkuja suonut kaverille. Mutta söpönenhän tuo "ruuna" oli :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun oli miellyttävä russelihetki. Sekalaiseen rekkupopulaatioon kun mahtuu kaikenlaista härvääjää ja räksyttäjää.

      Muistan miten ällistynyt olin ekaa kertaa Peetun kasvattajan luona ja jaloissa pyöri monta russelia. Eikä yksikään räkyttänyt vaan kaikki haistelivat tulijoita sivistyneesti häntää heilutellen.

      Saitte sitten heinäkuorman onnellisesti ilman isompia haavereita perille asti?

      Poista
    2. Juu hyvin meni heinänhakuretki ja saatiin paalitkin käännettyä kotona eikä kukaan jäänyt alle ;) Normaalisti heinänhakureissulla vaan haetaan heinät pihalta, mutta nyt tuo tarjosi tosiaan kahveet ja leivät ja oli monen sortin homejuustoa ja kaikkea. Namskis! Onneks olin jonkun etiäisen turvin ottanut siistin paidan (yleensä takin alla rikkinäinen paita tallireissulla...), toisin kuin epäonnisempi kaveri, jolla oli rikkinäinen sepalus huosuissa :D Naurettiinkin sitten, kun koiranomistaja ajoi lopuksi maasturillaan pihaan koiraa hakemaan ja heinämiehen vaimo oli töissä ja miten ollakaan heinämiehellä oli kaksi naista kahveella tuvassa ja toisella vielä sepalus auki ;)

      Poista
  5. Ei oo pakko jos ei haluu eikä viitti.
    Siis mä olen suorittanut jonkun pienen blogikuoleman enkä tunne edes suuresti huonoa omaatuntoa.
    Mutta ehkä se tästä, toivotaan. Kyllähän se on kohta v-käyrä taas tapissaan kun palaan töihin. ;)

    Koita kestää! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokos se sinun vapaasi nyt loppuu? Kauhea miten aika rientää.

      Pientä blogikuolemaa on täälläkin eletty, aikaa menee niin paljon muuhunkin että ensimmäiseksi sitä karsii koneella kökkimisestä. Ja jos ei ole mitään isompaa sanottavaa niin mitäpä tuota suotta väkisin vääntämään.

      Poista
  6. Hyvää, armollista, iloista ja rauhallista Uutta Vuotta 2015 Torpan väelle!

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com