torstai 27. marraskuuta 2014

Joopajoo



Ei pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa. Edelliseen postaukseen viitaten, ilo oli ennenaikainen. Se siitä. 

Pikku limanuljaskat Oscar ja Felix ovat olleet puuhakkaina ja käyneet kahden kissan voimin ilmeisen vihamielisen wc-paperitelineen kimppuun. 

Ne roistot kyllä keksivät tekemistä. Ja säännölliset hepulit neljän tunnin välein. Tai minuutin. 

Viikko on ollut sumuinen ja tuhnuinen. Vähät lumet ovat likimain muisto vain ja uusia saa odotella ties miten pitkään. 


Parasta olisi ottaa mallia Nassesta ja taistella itselleen paikka soffalta ja vaipua talviuneen. 

Huomenna onkin jo taas perjantai. Viikonloppuna käyn ainakin yhdessä lätkämatsissa kun kummipojan joukkue tulee pelireissulla tänne syvään itään. 

Muusta ei vielä tiedä.
Tiedätkö sinä, missä lienetkin!?



14 kommenttia:

  1. Marraskuuhan on ollut poikkeuksellisen pimeä, ja aika kauas saisi lähteä, jos valoa haluaisi, koska pilvipeite on aika laajak. Ihan sama vaikka jätessäkissä asuisi. Jos en olisi lähdössä maailmalle investoisin kirkasvalolamppuun.

    Mulla on töiden loppuunsaattamista täällä koko viikonloppu tiedossa ja jännätään uusien työkuvioiden järjestymistä.

    OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorimmaisen koulukirjoja päällystäessäni jäin selailemaan uutta maantieteen oppikirjaa. Siinä oli päivän pituudesta asiaa. Muistaakseni näinä aikoina valoisaa 24 h/pv on Etelänapamantereella. Taidan pysytellä täällä kaamoksessa. Meillä on ihan hirmuinen sumu. Hevoia ei näy ja tarhan portille matkaa tuvasta on ehkä 60 m.

      Pitelen peukkuja, toivottavasti järjestyvät toivotulla tavalla.

      Poista
  2. Hmmm... jostain syystä seitsemänhenkinen kissakaarti on jättänyt aina vesspaperirullan rauhaan. Nyt vasta tajusin... sen sijaan perillisistä molemmat ovat kokeilleet miltä näyttää turpoava vessapaperirulla pytyssä. Ja koittaneet vetää todisteita raivokkaasti alas... Memories...

    Kuittaan Viisaan Nassen toimintamallin. Minäkin haluaisin vetäytyä syvään talviuneen ja herätä kevään kirkkaisiin auringonsäteisiin.

    Joulun haluaisin skipata ohi ilman ostettuja tai saatuja lahjoja. Vain hyvää seuraa ja ruokaa sekä yhdessäoloa. Se riittäisi niin mainiosti! Voi kun saisin markkinoitua tämä ajatuksen edelleen hyväksyttäväksi kaikkien osapuolten keskuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistelen kyllä Veljesten Hulluudessa tuhonneen rullan jos toisenkin. Pahinta silppua saivat aikaan kun päättivät aikansa kuluksi inventoida tukkupakkauksen verran talouspaperirullia. Jokaista rullaa oli vähintään parilla potkunyrkkeilykierroksella rytyytetty.

      Joulusta minäkin ottaisin vain ne parhaat palat, ruuan ja levon. Sen lahjahomman voisi skipata koskemaan vain alle 21 vuotiaita. Iso-J:n kanssa sovittiin jo, ettei toisillemme lahjuksia anneta. Mun joulu koittaa jo ensi viikolla kun saan uuden puhelimen ja uuden läppärin.

      Kyllä tää tästä.

      Poista
    2. Kissat vain harrastavat laaduntarkkailua, eihän se ole sopivaa, että wc-paperi raapisi herkkää hipiää tai hajoaisi kesken kaiken OP

      Poista
  3. Minusta nuo ihana kisuliinit näyttävät kuvissa niiiiiiiiin viattomilta, että tokkopa pystyvät moisiin hirrrrrrrrrmutekoihin! Tahtoisin mutistella niitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikään ei ole yhtä valheellisen viattoman näköinen kuin nukkuva kissa. Joko se on uupunut tuhotöistä tai suunnittelee uusia.
      Tule vaan mutistelemaan niitä, ne ovat kyllä kiitollisia kaikesta osakseen tulevasta huomiosta. Ja muistuttavat oitis jos huomiota ei heru riittävästi.

      Poista
  4. Mullekin kelpaisi syliin mutrusteltavaksi kehräävä kissuli. Kissa ikävä iskee säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta niin kauan kuin Miina Mymmeli hallitsee taloa, tukahdutan kaipuun.
    Kun ikävä käy fyysiseksi niin pitää lähteä sitä laimentamaan vaikka lenkille, sillä mulle tämä pimeän aika tarkoittaa useita vierailuja jääkaapilla. Kai ne aivonystyrät älyävät hakea valonkajoa kaapin perältä, mutta kädet ja suu hamuavat joka kerta jotain mättöä ääntä kohden !
    Ja sen kyllä huomaa ja se tuntuu... Kahtena viime päivänä ollaan pistetty sananmukaisesti ihan läskiksi. Eilen herkuttelin puolen vuosisadan täyttymisen kunniaksi Mustion linnan ravintolassa savustetulla peuralla ja tänään oltiin hämärähommissa Inkoon Strandin Black Friday tapahtumassa. Ribsejä ja juustokakkua. Oj nej, että osasi olla hyvää :)
    Huomenna on pakko kurvata tyttöporukalla salille vaikka kyllä muakin houkuttaisi käpertyä peiton alle vaikka koko päiväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana sinä :-) Vieläkään en usko sun ikää, ei noin nuori emäntä voi olla yli 37 v. Eihän?!

      Toi jääkaapin valojuttu on niin totta, harmi vaan että on sitä evästä siinä ottosilla.

      Viikon olen raatanut salilla, varmaan jotain 9 tuntia treeniä takana. Piti mennä jo tunteja sitten nukkumaan mutta joku paistoi joulutorttuja ja mulla on nyt ähky eikä uni tule.

      Kun mulla on seuraavan kerran aikaa silleen kunnolla, mennään Sågeniin herkuttelemaan. Käydään ekaksi siinä yläkerrassa pyörähtämässä niin voi sitten paremmalla omallatunnolla mättää. Deal?

      Poista
    2. Sun kanssa mihinkää salille uskalla lähteä �� Syömään voidaan kyllä mennä...

      Poista
  5. Harmillista että hyvän kuuloinen suunnitelma ei sitten onnistunutkaan. Sopii vuoden 2014 luonteeseen. Kaikki mikä voi mennä pieleen, menee kans.
    Mukavaa adventtia, kaikesta huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, tämä on ollut kyllä kammovuosi monellakin tapaa.

      Se plääni onnistuu kyllä, vähän piti neuvotella asiasta.

      Poista
    2. Ah, allekirjoitan tämän vuoden vastoinkäymisten ylivertaisen määrän. Tähdet on varmaan tuomitsevassa sijainnissa tai jotain. Mutta ei vain pelitä. Mikään.

      Poista
    3. Ehkä tämä oli se 'kasvattava' vuosi, tulevana vuonna kerätään satoa tämän vuoden kärsimyksistä. Ihan varpisti!

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com