Näin on hyvä

Mmmmhhh, kotitalli...

Photobombaaja pahinta lajia

Hyvää Isänpäivän iltaa!
Isänpäivä alkoi ihan perussetillä, hevoset ulos ja koirat ulos ja äkkiä takaisin tuvan soffalle oikoseen. Pari tuntia olisi aikaa lillua unen ja valveen välimaastossa.
Sitten Iso-J sai herätyksenä hoilottavan onnittelusaattueen, Perilliset lahjoivat ja minä värkkäsin aamiaiskattauksen.

Siitä se päivä sitten lähti rullaamaan. Tallihommien jälkeen päätin ottaa pienet neuvoa-antavat lepuutukset ja kipaista sitten Poni S:n satulaan.

Hitokseen hyvä idea ja ehdottomasti toistamisen arvoinen. Voisinpa jotain aamupäivärutiinia moisesta havitella mikäli tämä alkuinnostus nyt kantaa yhtään maanantaita pidemmälle. Nyt kun päivä on lyhyt ja valoisan aika lyhyempi, on jokainen valoisa minuutti käytettävä ulkohommiin, pimeässä ja hämärässä voi värkkäillä sisähommia. No joo.. jos sataa viistosti räntää ja siperian tuulet puhaltavat, saavat ponit harjoittaa liikehdintää ihan keskenään. Mutta ainahan sitä voi suunnitella. Ja hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Eli aloittamista vaille valmis.

Twinkle twinkle little star...

Esikoinen ryhtyi assistentiksi ja äkkiähän Poni S. oli varustettu ja valmiina palvelukseen.
Minä olin ehdottomasti köpö, jäykkä ja toistaitoinen, en edes yritä esittää enempää kuin mihin tällä haavaa pystyn. Ei mopolla mahottomiin, enkä nyt mopolla tarkoita ratsuoppilasta. Minä se yskivä pappamopo olen.

Mutta voi hyvä ihme sentään meidän Vehnästä!  Ihmepoika lähtee kuin hauki rannasta, on herkkä ja notkea, ehdottoman hyvä työmoraali, into ja yritys. Voi kun pystyisin itse edes hetkittäin vastaamaan hevoskullan antiin.

Kentällä pyöriminen oli ihan tylsää, joten lähdettiin tarpomaan pellolle, nyt kun on mitä tarpoa.
Sattuneesta syystä Nuorimmainen kuvasi lähinnä hevosta ja niin onkin parempi. Minulta loppuvat selitykset ensimmäiseen kuvaan, istunnasta voi syyttää itseään, satulassa on outo asento ja naamaa palelsi.

Muutama hieno ravipätkä otettiin pellollakin ylämäkeen ja tottahan toki Poni S. kertoi olevansa entisellään ja jekkuilevansa heti tilaisuuden tullen, yksi laukkalähtö koilliseen ja toinen lounaaseen. Pysyin kyydissä joskin naurusta ei meinannut tulla loppua. On se vaan niin kultainen kaveri.

Vehnänen, darling

Samaan aikaan Esikoinen värkkäili maasta käsin jotain tyttöjen juttuja kentällä, Töttishän on ollut pitkään ratsastustauolla suupielen rakkuloiden (syyliä, känsiä, jotain?) takia. Nyt ne alkavat olla viimeistä pipanaa myöten poissa joten ehkäpä jo ensi viikolla laitellaan varusteet hällekin. Kovasti Töttiskin yrittää parhaansa ratsusta käydäkseen ja valahtanutta mahareppua olisi kyllä kiva saada pienemmäksi. Myös hevoselta.

Seuraava vilkaisu kelloon kertoikin, että nyt alkaa olla kiirus, Peetun agilityharkat alkaisivat puolen tunnin päästä kaupungin toisella laidalla.
Valkoinen salama viuhtoi pitkän radan ja vain muutama hosuhoppuvirhe tuli. Esikoinen huusi putkeen kun piti huutaa hyppy ja pussiin kun piti huutaa kiipeä. Hienosti meni ja taas tuli toteennäytetyksi, että lahjattomat treenaa, kuukauden treenitauko ei tuntunut missään noilla kahdella.

Minä pääsin hypistelemään yhtä pikkuista russelinpentua, samainen otus oli täällä lokakuun alussa kuvattavana. Nyt jo pikkuisen isompi likka mutta ehdottomasti söpö, vaarallisen söpö.

Ilta on mennyt ruokapöydässä ja ruotsin lausejärjestystä miettiessä. Nuorimmalla on painetta huomisesta punnituksesta eikä mieliala lupaa hyvää. Voi kun tämä jo vihdoin kääntyisi voiton puolelle. Mitä enemmän edistystä, sitä kipeämmältä takapakit tuntuvat.

Iso-J värkkäilee sisäsaunaa, siellä on nyt se näpertely- ja veistovaihe menossa. Jokainen kalikka ja palikka pitää vasiten vuolla sopivaksi, vanha talo kun on omien mittojensa mukaan elänyt eikä taivu määrämitoille. Kiilaa ja kalikkaa saa asetella moneen suuntaan ennenkuin ollaan edes sen verran vaaterissa, että kehtaa omaksi työkseen sanoa.

En viitsi mennä ohjeistavaksi mestariksi työmaalle, sitä saattaa saada äkkilähdöt jos turhanpanttina ovenpielessä notkuu.

Mukavaa ja leppoisaa sunnuntai-iltaa sinullekin, missä lienetkin!