Oho....

 Mites se nyt näin, viikko vilahti ihan huomaamatta? Nyt jo perjantai?

Blogi on jäänyt hävyttömän vähälle huomiolle, sillä kaiken liikenevän vapaa-ajan olen lähinnä loikonut vaakatasossa ja yrittänyt levätä. Iltaisin (kun vapaata olisi), on jo niin pimeää, ettei kuvaaminen oikein ole mielekästä.

Paljon on kuitenkin ehtinyt jokaiseen päivään mahtua, juoksevia asioita ja muita on riittänyt hoidettavaksi ja ajokilometrejäkin on kertynyt kiesin mittariin jokunen.

Sen verran tein historiaa, että ajoin autoni pesuriin. Jäi tunteroinen joutoaikaa kesken aamun, joten toimin kerrankin todella spontaanisti ja ajoin pesuun. Enpä sitten tietenkään tunnistanut omaa kiesiäni parkkipaikalta, kiilteli niin koreasti.

Nyt alkaa vihdoin näyttää siltä, että pakollisia kuvioita on hoidettu pitkälle eteenpäinkin. Rehua riittää nyt kanoille ja hevosille useammaksi kuukaudeksi, heinää toki pitää ajaa parin paalin keikkoina mutta ne ovat nopeita pistoja ne.

Muilta osin viikko on sujunut post it -lappujen tahdissa. Jostain syystä en osaa enää toimia kalenterin mukaan vaan elämää rytmittävät eriväriset tarralaput ja niihin merkatut kellonajat ja muistutukset.
Selvisin vain yhden tuplabuukkauksen uudelleenajoittamisella, muuten olen käsittääkseni ollut suunnilleen oikeassa paikassa osimoilleen oikeaan aikaan. Shiatsuunkin ehdin vanutettavaksi.

Huomenna lauantaina tapahtuu hevosten vaihto, iso tumma Valtte vaihtuu pienempään vaaleanhaaleaan hallakkoon ja arki palaa talliin hevostenkin osalta. Vallua kyllä jää ikävä. Niin on persoonallinen otus ja mukava vieras ollut. Heidille tiedoksi, Vallu on nyt oppinut seuraamaan taskulampun valokeilaa tarhasta pimeällä tullessaan. Että luotsituikuksi sitten vaan.

Mietittiin mahtaisiko Papparainen riehaantua sitä valoa jahtaamaan jos oikein opettaisi, kissathan ovat tunnetusti aivan sekaisin pienen punaisen täplän jahtaamisesta.

Koirapojilla on kevyt eristys välissä, hetkittäin rähjäävät toisilleen naama naamassa kiinni, välillä jäähdytellään terrierin luontoa portin takaa. Ja hetkittäin kyttäillään ikkunasta rintarinnan.

Kissapojat senkus kasvavat ja touhuavat. Oscar hyppää niskaan aina kuin mahdollista ja Felix kurmoottaa pikkubroidia massiivisilla etutassuillaan. Jytkettä ja jytinää riittää. Isoimmilta aineellisilta vahingoilta on vältytty toistaiseksi.

Lunta sataa ja nyt sitä on maassa vajaat 10 cm. Kuulema sulaa hetkessä pois kun kelit taas lämpiävät. Ihme hommaa, ei ole Luontoäiti entisellään ei.

Nyt perjantain muihin puuhiin, palataan asiaan huomenna, toivottavasti on kuviakin silloin!

Pysy kuulolla, missä lienetkin, mie meen nyt.

Coming soon !