perjantai 7. marraskuuta 2014

Oho....


 Mites se nyt näin, viikko vilahti ihan huomaamatta? Nyt jo perjantai?

Blogi on jäänyt hävyttömän vähälle huomiolle, sillä kaiken liikenevän vapaa-ajan olen lähinnä loikonut vaakatasossa ja yrittänyt levätä. Iltaisin (kun vapaata olisi), on jo niin pimeää, ettei kuvaaminen oikein ole mielekästä.

Paljon on kuitenkin ehtinyt jokaiseen päivään mahtua, juoksevia asioita ja muita on riittänyt hoidettavaksi ja ajokilometrejäkin on kertynyt kiesin mittariin jokunen.

Sen verran tein historiaa, että ajoin autoni pesuriin. Jäi tunteroinen joutoaikaa kesken aamun, joten toimin kerrankin todella spontaanisti ja ajoin pesuun. Enpä sitten tietenkään tunnistanut omaa kiesiäni parkkipaikalta, kiilteli niin koreasti.

Nyt alkaa vihdoin näyttää siltä, että pakollisia kuvioita on hoidettu pitkälle eteenpäinkin. Rehua riittää nyt kanoille ja hevosille useammaksi kuukaudeksi, heinää toki pitää ajaa parin paalin keikkoina mutta ne ovat nopeita pistoja ne.

Muilta osin viikko on sujunut post it -lappujen tahdissa. Jostain syystä en osaa enää toimia kalenterin mukaan vaan elämää rytmittävät eriväriset tarralaput ja niihin merkatut kellonajat ja muistutukset.
Selvisin vain yhden tuplabuukkauksen uudelleenajoittamisella, muuten olen käsittääkseni ollut suunnilleen oikeassa paikassa osimoilleen oikeaan aikaan. Shiatsuunkin ehdin vanutettavaksi.

Huomenna lauantaina tapahtuu hevosten vaihto, iso tumma Valtte vaihtuu pienempään vaaleanhaaleaan hallakkoon ja arki palaa talliin hevostenkin osalta. Vallua kyllä jää ikävä. Niin on persoonallinen otus ja mukava vieras ollut. Heidille tiedoksi, Vallu on nyt oppinut seuraamaan taskulampun valokeilaa tarhasta pimeällä tullessaan. Että luotsituikuksi sitten vaan.

Mietittiin mahtaisiko Papparainen riehaantua sitä valoa jahtaamaan jos oikein opettaisi, kissathan ovat tunnetusti aivan sekaisin pienen punaisen täplän jahtaamisesta.

Koirapojilla on kevyt eristys välissä, hetkittäin rähjäävät toisilleen naama naamassa kiinni, välillä jäähdytellään terrierin luontoa portin takaa. Ja hetkittäin kyttäillään ikkunasta rintarinnan.

Kissapojat senkus kasvavat ja touhuavat. Oscar hyppää niskaan aina kuin mahdollista ja Felix kurmoottaa pikkubroidia massiivisilla etutassuillaan. Jytkettä ja jytinää riittää. Isoimmilta aineellisilta vahingoilta on vältytty toistaiseksi.

Lunta sataa ja nyt sitä on maassa vajaat 10 cm. Kuulema sulaa hetkessä pois kun kelit taas lämpiävät. Ihme hommaa, ei ole Luontoäiti entisellään ei.

Nyt perjantain muihin puuhiin, palataan asiaan huomenna, toivottavasti on kuviakin silloin!

Pysy kuulolla, missä lienetkin, mie meen nyt.


Coming soon !



8 kommenttia:

  1. Samat on fiilikset täällä, että oho, minne se meni, kokonainen viikko. Sohva ja sänky kutsuvat vähän turhan tiheään ja pimeä tahtoo sulkea silmät. Työlistassa alkaa tulla deadlinet tiistaina vastaan oikein jyrän kanssa. Kaduilla käpötellään kuin vanha ankka ja ihmetellaan vuorokauden jatkunutta lumisadetta. OP
    Ps. Päivitin tämän päivän ruokalämmitykset torpan valkoisilla herkuilla. Voiko se olla näin hyvää?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupaa tavaraa nämä viikot nykyään. Kunpa tämä kaamosaika kuluisi yhtä sutjakkaasti, olisi niin mukava herätä suoraan toukokuiseen aamuun.

      Mulle tuli niin nälkä sun ruokasuunnutelmia lukiessa että tänään syötiin lammasta, valkosipulikermaperunoita ja uunikasviksia kera murustellun fetan. Nyt pitäisi lyllertää talliin ja vielä saunaankin.

      Poista
    2. Hyvät on sapuskat sielläkin. Ja huomenna uusi nälkä. Ja hyvä tavaton, salaatinkastiketta pitää niistä tehdä edottomasti. OP

      Poista
    3. Jep jep. Lista kasvaa koko ajan. Mutta ensi viikolla on luvassa pestoa jossain muodossa ja pinaatti-sieni pastaa (sis. valkosipulia, tiätty). Suhtaudun eri tavalla tulevaisuudessa aina, kun joku sanoo: "hevonpaskaa". Se tuo mulle tästä lähtien mieleen maailman parhaat valkosipulit. OP

      Poista
  2. Minun viikot puolestaan matelevat. Jos jotain odotat, niin kylläpä aika kuluu hitaasti. Varsinkin rahan tuloa odotellessa aika tuntuu hyvinkin pitkälle...

    Tämä vapaapäivä kului siivoamiseen. Sunnuntaina tulee iso lössi nuorisoa lihapatojen äärelle. Nostin pakastimesta sisäpaistin sulamaan, sitä vähän marinoitsen ja leivinuunissa sitten hauduttelen. Mukaan kun laittaa porkkanaa ja lanttua kuutioina, niin johan kelpaa. Muusilla saa tajunnan nälkäisemmiltäkin syöjiltä teloitettua. Vävypojat kun on tooodella hyviä syömään. Toisella on taatusti ontot jalat, ei kukaan voi syödä oikeasti niin paljon! Oli pakko säätää ruokapöytälaki, että naiset ottavat ensin ja vävyt viimeisenä.

    IsoJ:lle tosi rattoisaa isänpäiväviikonloppua! Antakaahan miehelle vähän paijauksia kovasta uurastuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, mun veli aina sanoo, että mulla on ontot jalat. Joten lyön vetoa, että pärjäisin teidän vävypojillekin :D Kelpaako esim. kuusi lautasellista kaalilaatikkoa putkeen leffaa katsoessa vertailukohteeksi? :)

      PS. Muusi on tosi täyttävää, olen meinannut kerran kuolla syötyäni sitä liikaa...

      Poista
    2. Tyrskähti tilataideteos näytölle, kiitos ontoille jaloille :D
      Hyväruokainen ihminen on kiitollinen ruokittava. Nyt sitä taas muistaa arvostaa kun on ruuan sipistelijää katsellut omassa pöydässään.

      Kyllä ruoka on elämän suuria iloja. Ja etuoikeuksia.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com