Kerrankin ajoissa

Jatkan vielä eilisillä hevoskuvilla kun niitä nyt sattuu tuolla olemaan.
Tänään oli talven neljäs tuleminen. Lunta on maassa kaksi senttimetriä, mittasin sormiarviolla. Pakkanen lauhtui ja nyt ollaan nollassa. Vielä ei lotise loskana vaan lumi on lunta ja siitä saisi lumipallon.

Päivällä hankkiuduttiin kaupunkiin ihan vasiten kun kauppias lähetti uskollisille asiakkaille nipun kuponkeja joilla sai sekä ilmaista suklaata, puolihintaista Aino -jäätelöä, että kaksi yhden hinnalla -tyynytarjouksen. Paljon muutakin olisi ollut tarjolla mutta kun ei tarvita niin ei osteta.

Käytiin myös osulan hirviömarketissa, Iso-J:llä oli jotain saunarempan tarvikevaihtoasiaa.  Ärsyynnyin heti niistä räikeistä valoista, pilkullisenkirjavasta lattiasta, kilometrin pituisista käytävistä ja kauheasta hälinästä. Yhhh, ei ole osula minua varten. Opasteetkin on toisella täkäläisellä eli kyrillisin kirjaimin.

Ja sitten, käytiin kaupungin ainoassa uskottavassa Tavaratalossa. Ostamassa adventtikynttilöitä. Löysin viimeiset kynttiläpöydän alatason takaosasta, kykenin nimittäin tänään kyykistymään jo vallan ketterästi. Ylösnousemus vaatikin jo kolmannen asteen akrobatiaa, mutta kokosin itseni ja tein sen.

Nyt on hyvä mieli kun on adventtikynttilät valmiina. Tiedän kaapinkin jossa kynttilöiden numerokyltit ovat ja muistaakseni minulla on niille passaava kapea lasilautanenkin jossain jemmassa. Pitäisi vaan löytää se jemma.

Kinkkua ei ole vielä hommattu, vielä sen ehtii. Eipä sen puoleen, possunpersaus houkuttaa minua vuosi vuodelta vähemmän. Viime jouluna taisin  yhden ohuen siivun maistaa, keskityin kalkkunaan. Paras kinkkumuistoni on isävainaan vuosia sitten porsaina ostamat, huolella syöttämät Johannes ja Kyllikki. En muista kumman kankku joulupöytään osui, mutta se oli hyvää lihaa.

Iso-J on näperrellyt saunatyömaalla. Kyllä siellä valmista tulee, nyt näyttää hyvältä. Tosin annoin vähän palautetta yhdestä saumauksesta. Oli vetänyt mustan mosaiikkilaatan välit harmaalla! Harmaalla! Kyseessä on kiukaan alle tuleva ns. kakku jonka reuna on tällä mosaiikilla koristeltu. Se näytää pahuksen kivalta mustalla saumauksella kylppärin seinässä mutta aivan järkyttävältä harmaana.

Olin sitä jo muutaman viikon miettinyt, että koskakohan hän tuon kohdan saumaa. Järkytys oli suuri kun tajusin, että se oli jo saumattu. Harmaalla. Annoin palautetta ja pienen kehityskeskustelun ja purkupalaverin päätteeksi hänkin tuli siihen lopputulemaan, että huono valinta oli se harmaa. Puolustuksen puheenvuoro perusteli (töllön)työtä sillä, että lattialaatta on saumattu harmaalla. Juuei. Ei harmaalla mustaa mosaiikkia. Ikinä.

Hauskana yksityiskohtana saunatyömaalla on pomojen määrä. Enkä tarkoita itseäni. Felix makoilee lauteilla ja ilahtuu aina kun remppamies tulee hommiin. Ei voi mitata, ei kirjoittaa muistiin, ei ruuvata ilman, että kissannaama on vieressä tai tassu osoittamassa oikeaa kohtaa. Ja kauhea kehräys. Edes naulaimen käytössä tarvittavan kompressorin ajoittainen ujellus ei kissapomoa haittaa. Hän kehrää kovempaa.

Riesansa kullakin. Häjympiäkin pomoja on nähty.

Ei harmaata saumaa, ei.

Viikonloppu kääntyy nyt arkeen päin, maanantai lähestyy jo niin, että huohotus kuuluu vastaantulevien kaistalta. Aamulla käydään puntarilla ja sen jälkeen odottaa nivaska tositteita. Tiistaina on treffit ihanan kirjojenpitelijän kanssa. Heti aamutreenien jälkeen.

Monta sovittavaa asiaa ja ajanvarausta pitäisi muistaa hoitaa ja sovittaa nousuviikkoon.
Eläinlääkärikeikkaa pukkaa myös. Pikkupoikien pallit pitää napsaista pois, Oscarin kopisevaa jalkaa pitää tutkia ja Felixin napatyrää palpoida. Nassekin pääsee samalle reissulle, tsekataan sydämen tila ja otetaan lääkitys tarvittaessa. Kallis reissu, josta tuskin heruu tukkualennusta.

Rokotuksetkin pitäisi tsekata.

Näillä lähdetään uuteen viikkoon. Olkoon se armollinen vaikka marraskuun viikko onkin.
Mukavaa viikkoa, missä lienetkin!