Lennokasta liikehdintää ja lihaskrapulaa

Kas noin, kuvasarja laatuponiesittelystä.
Lauantain kunniaksi vähän lennokkaampaa liikehdintää, mallia näyttää Ihmepoika. Turha mainita, että tarkennukset menivät ns. kintuille eli unohdin ne tehdä ja luotin kameran muistiin tallettamiini asetuksiin. Ei olisi kannattanut. Mutta Poni, kuka muu muka! Ei huolet eikä murheet paina, lennokkaana on Ihmepoika aina.

Kuvista ei näy, mutta meillä on ollut koko päivän pientä pakkasta. Loppuviikon on ollut kuivaa ja kylmää ja yhä vain vaikuttaisi kylmenevän. Kyllä vaan passaa tämä sää. Kasveja nyt vähän pala kurkussa katselen, ne kun kaipaisivat vähän lumivällyä suojakseen. Tuleepahan ensi kesänä lisää istutustilaa kun herkkähipiäisimmät nyykähtävät.

Tämä vuosi on muutenkin ollut välivuosi puutarhassa. Mitään uutta ei ole penkkeihin päätynyt. No vähän tulppaaneja ja narsisseja Äitikulta piilotti multiin syksyllä. Mutta perennoja ei ole lisätty. Suuri voitto oli naapurin lahjoittama makeita pikkuluumuja puskeva taimikaksikko. Se on semmoinen sortti, että kestää vaikka mitä. Aion ihan varmuuden varalta virittää verkot sen ympärille.

Ehtiihän tuota ensi vuonna kukkien kanssa peuhata, kitkemistä kyllä piisaa ihan riittämiin jo näissäkin yritelmissä.

Nätisti nyt, se ottaa kuvia meistä

Älä nyt oo tommonen, anna pusu!

Biatch!

Itse olen esittänyt vähemmän lennokasta liikehdintää, minulla on lihaskrapula eli DOMS. Ja siitä asteikolla 1-10 ollaan kiputilassa 12,5. Kolmena päivänä tein paluuta ja comebackia salitreeniin ja tutustuin uuteen ohjelmaani. Se oli virhe! Se intensiivinen tutustuminen. Nyt ei jalka nouse, ei polvi taivu ja joku on yön aikana työntänyt betonimassaa suoniini. Gluteus Maximus on perkelöitynyt ihan hirveän äkäiseksi eivätkä etureidet ole yhtään paremmalla tuulella.

Huomenna pitäisi helpottaa etureisien puolella mutta pari muuta äksyä lihasryhmää on jo heräilemässä. Huomenna ei käsi nouse reteään tervehdykseen, hyvä jos saan kahvikupin hinattua suun korkeudelle. Rintavarustuksessakin ollaan pikkuisen äksyinä.

Ainoa lohdullinen asia on se, ettei yksikään salireissu ollut ns. hukkareissu eli tyhjä rasti. Perille meni, osui ja upposi.
Tästä on hyvä jatkaa. Ensi viikolla meinasin vaan kolme treeniä tehdä ja käydä muutamana iltana kävelyllä. Sitten alkaisi olla normaali rytmi päällä. Jos mitään takapakkia ei muilta tahoilta tule.
Oma tahtotila on kova, kaikkien kliseiden äiti: nyt on tekemisen meininki!

Kaikesta kärsimästäni kivusta huolimatta (tiedoksi Vuoden Äiti -raadille) siivosin muiden puuhastelujen ohessa kanalan. Valitettavasti ensimmäinen uloskannettava oli edesmennyt helttapää Britney. Kaksi niitä on vielä jäljellä. Kanalasta tuli taas oikein siisti ja Britney palasi maaksi josta sekin on joskus tullut.

Iso-J teki polttopuita, tälläkertaa omenapuista. On saituus huipussaan kaupunkilaisella kun omppupuista pitää klapia tehdä... tosiasiassahan tuo työmaa syntyi niillä syyskuun ensilumilla kun puissa oli sekä omenaa että lehdet. Ja hirmuinen kasa märkää lunta lösähti niskaan. Taittuuhan se kovinkin oksa kun tarpeeksi painoa pistää.

Täytyy vain muistaa, ettei koko pesällistä lataa täyteen omppupuuta, on sen verran kovaa kamaa, että hormi halkeaa.

Ja mitä tulee hormiin, lämmitystäkin on tarvittu koska on ollut niin kylmää. Nyt on tuvassa mukavan lämmin ja kaksi kissannahkaa lojuu lattioilla.  Oscar ja Felix ovat nyt ottaneet koko Torpan hallintaansa ja temmeltävät täysin vapaasti kaikkialla. Peetu niitä yrittää hetkittäin paimentaa mutta eihän sekään niille pärjää. Isot roikaleet jättävät tappijalkakoiran niille sijoilleen. Etenkin nyt kun Peetulla on oikea etutassu paketissa. Kynsi halkesi pitkin ja poikin. Ihan itse se onnistui sen jäisellä pellolla halkomaan. Onneksi nyt on kylmä, eikä pahaa tulehdusriskiä ole.

Pakastetut pihlajanmarjat odottavat tilhiä. Missä lie luuraavat kun ei ole näkynyt ensimmäistäkään. Ja nyt olisi pariin kertaan pakastunutta sorbusta tarjolla terttutolkulla. Kauhea määrä niitä onkin, saapas nähdä tuleeko lunta paljon vai vähän ja halkeaako pihlajakin taakkansa alla, niinkuin tuo edesmennyt omenapuu teki. En ole jäätyneitä marjoja tohtinut maistaa, niin on elävä makumuisto nuoruusvuosien sorbus -viinistä *brrrh*

Saunaan pääsee ihan kohta ja luulen sen olevan lämpöhoitona ihan toimiva näille raihnaisille lihaksenaluilleni. Sitä ennen könyän vielä kerran talliin hyssyttelemään ponit yöunille. Huomiselle on luvassa koiranpentujen kuvausta, Peetun agilitytreenit jäävät nyt koipipaketin takia väliin.

Kyllä tästä taisi kuitenkin ihan kiva viikko tulla vaikka pikkuisen alavireisissä tunnelmissa alkoikin. Uuteen nousuun, missä lienetkin!

Ehkä vähän tuhma?