Pientä vipinää

Tänään taisi loksahtaa pari palikkaa kohdalleen. Kanalan viikkosiivousta tehdessäni mieleen hiipi yhtäkkiä idea. Oivallus.

Minä hankkiudun itseäni viisaampien tykö ja kurssitutan itsestäni tähän perheyhtiöön 'graafikon' ynnä sivuntekijän. Oikeat ammattilaiset, herneet pois nenästä heti. En ole änkemässä akateemisten tekijöiden tontille riesaksi hääräämään, vaan hankkimaan sen verran tietoa ja taitoa, että osaan kotitarpeiksi tehdä esitteitä, kuvastoja ja tuotekortteja.

Ajatus lähti alun perin siitä, että Iso-J on nyt koko viikonlopun tusannut leikkaa ja liimaa -menetelmällä tuotekuvastoa, joka on tarkoitus painattaa ja antaa printtiversiona asiakkaille.

Monta hemmetin tuntia se ihmiskurja on tuolla työhuoneessa värkännyt, eikä valmista tunnu tulevan muuten kuin monen manaamisen kautta. Toinen henkilö on räpsinyt tuotekuvia jotka ovat aivan hirveitä ja hän ottaa omalla puhelinkamerallaan parempia, kaikki on siis tehty kahteen kertaan. Eikä valmis ole vieläkään. Ihan kuin tämän voisi tehdä helpommin, vähemmällä manaamisella, voisikohan?

Näitä kuvastoja tarvitaan vuodessa useita, samoin olisi hyvä saada nettiversio. Kun minulla nyt on kohtuullisen hyvä kamera, kohtuullisen kelvollinen kirjallinen ulosanti ja jonkin verran aikaa, voinen tämän taakan ottaa Iso-J:n harteilta pois. Hän keskittyy siihen minkä parhaiten osaa, myyntiin.

Homma vaatii uuden tehokkaamman läppärin hankintaa ja se olisi muutenkin ajankohtaista, sillä vanha kunnon MacBookini alkaa olla tupaten täynnä ja päivitys uuteen käyttöjärjestelmään olisi enemmän kuin suotavaa. Se vaan ei mahdu tähän nykyiseen. Lisäksi tarvitaan kuvauksia varten heijastamattomat taustat, kenties lisäsalama ja toinen objektiivi. Kaikki nuo ovat olleet hankintalistalla jo kauan.

Oi että, melkein tässä jo innostun. Katselin jo sen verran netistä koulutustarjontaa, että sitä on ja vieläpä vanha, entisestä elämästä tuttu firma sitä tarjoaa. Nyt kun nämä kaikki kulungit voidaan laittaa suoraan yhtiön kirjanpitoon, kipukynnys lähtemiselle on huomattavasti matalammalla. Pienillä kuluillahan tässä on tahkottu, eikä tästä edes vuositasolla isoa kuluerää kerry.

Oliskohan tämä nyt se portti tai edes joku sivuovi siihen elämään jota olen salaa itselleni toivonut? Hetki omaa työtä, omaa projektia ja omaa osaamista. Ja kaiken voisi näkemykseni mukaan ujuttaa sulassa sovussa Torpan elämäntahtiin. Pari kurssipäivää Isolla Kirkolla ei tätä pakkaa sekoita yhtään.

Hmmm... tämä on nyt sitä vipinää jota kaamostympääntynyt minäni taisi juuri kaivatakin.
Pitäkäähän peukkuja, että kaikki järjestyy ja saadaan työnjakoa hieman mielekkäämmäksi.

Mukavaa viikonjatkoa, missä oletkin. Marraskuu kääntyy vihdoin loppusuoralle ja se on kyllä iso juttu se!

Heltta punaisena pohtien kohti tulevaa