lauantai 1. marraskuuta 2014

Pyhäinpäivä 2014

Kädet jäässä, kädet täristen, puhelinkuvaa

Pyhäinpäivän vietto on sujunut rauhallisesti ja perinteisellä kaavalla. 

Päivällä jemmasin pintaroutaiseen maahan hevonparasta ja tuhkaa, heti perään reilut 400 valkosipulin kynttä ja aamenet päälle. Kasvakoot, tuottakoon suuren ja maistuvan sadon. 

Niin paljon jäi talven varalle syötävää, että viemisiksi etelän iloisille rouville piisaa pikkuisen.

Hautausmaakierros ajeltiin hämärän syvetessä iltapimeäksi. Karjalan kunnahia kierrettiin parin sadan kilometrin verran ja kolmella hautausmaalla palavat nyt kynttilät poismenneiden muistolle. Lämpimiä ajatuksia lähti moneen suuntaan, myös sinne eläinten sateenkaarisillalle.

Kiitos kaikille kanssamme kulkeneille.

Aamulla on armo uus ja mikäli kaikki menee ns. tuubin, Poni S., Ihmepoika laskeutuu Torpan mäelle huomenna. 

Siitä sitten enemmän huomenna. Vallu saa jo tänään yhden hyvän hevosen ansiolisäomenan valojen sammutuskierroksella, mainio hevonen jota jää ikävä. 

Näin tänään! 
Lämpimiä ajatuksia, missä lienetkin! 


PeeÄääs:
kunnia kunnollisesta kyntötyöstä Iso-J:lle joka riuhtaisi Yardmanin tulille ja möyhensi routaisen maan kuohkeaksi. Kyllä taas oli kyläläisillä ihmettelemistä. Ja maanantaina niskakipuisia potilaita arvauskeskuksen jonossa :D

4 kommenttia:

  1. 400 kynttä - voi wheee! Sitä varmaan Torpan Armo tuntee kyykkineensä... kova homma. Mutta samalla hyvä mieli! Tulevaisuus on tuvattu, maku ja tuoksu keittiössä aito ja antoisa... pestot parasta laatua ja flunssat torjuttu jo edeltäkäsin. Onnea ja iloa! Kata nyt paskaheinällä istutusalueet, niin ehtivät siten vähän juurtuakin. Vesisadetta on luvattu tänne tulevina päivinä. Talvi tulee sitten joskus kun ehtii ja muistaa. No hurry...

    Sörsselsönille paljon tervetuloa takaisin. Toivottavasti mahtuu egonsa kanssa entisistä tallinovista sisälle :D Vallusta on taatusti haikea luopua, ihan gentlemanin näköinen komistus on hän. Töttis joutuu vaihtamaan gentlemannin nuorisonulikkaan... :D Tiedossa on taas uudelleen asemointia uusvanhoihin asetelmiin.

    Pyhäinpäivä on perinteinen muistopäivä edesmenneille. En osaa sitä ajatella The Päivänä. Ne pois lähteneet on aina sydämessä. Yhtään kynttilää en tänään ole tälle asialle sytyttänyt. Tosi monta kaipaavaa ajatusta siitäkin edestä... Puuhellassa sentään palaa tulet ja suloinen lämpö leviää pirttiin. Pimeys iskee aina vain nopeampaa jokaisena päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuota ööh.. En minä ihan tarkkaa lukua ottanut, mutta niin monta kertaa pääsin 70:een jotta veikkaus on valistunut arvaus. Ja kun yhdessä vaossa on kynsiä kolmessa rivissä perinteisellä 1X2 -menetelmällä, tuo osuu samoille sataluvuille penkkimetrien kanssa. Kuten kuva kertoo, heinää on jo yksi kerros. Kuulema nousuviikolla lämpenee, saatan hyvinkin vielä vähän lisää laittaa. Tänään kylmi varpaita.

      Iso-J oli kiva ja jyryytti pottumopolla kohmeisen maan muhevaksi. Otti kuulema käsiin kipeää.

      Kyllähän se totta on, että rakkaat ovat sydämessä aina. Tuntuu kuitenkin juhlalliselta sytyttää kynttilät haudalle. Ja muistaa heitä joiden hauta on kaukana tai tuulessa maailman merillä ja vuorilla.

      Poista
  2. Tuo on jo tukkuviljelyä. Niin kuin olen aikaisemminkin sanonut, olen vähän kade noista valkosipuleista. En silleen pahasti. Kaupasta ostetut ei maistu miltään, ovat kuivia ja osin itäneitä. Tökkään kohta kukkapurkkiin sellaiset. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kuule on ainutlaatuinen tilaisuus, lähetä privameiliä niin minä tyrkkään maistiaiset ja näytteet postiin. On nimittäin kilo tai kaksi ehkä ylimääräistä ja kerrankin saisin laittaa hyvän kiertämään. Tita on niin avokätiseseti tukenut meikäläistä viljelyä niin nyt on aika jo antaa omista eteenpäin.

      Oikeasti, tämä tarjous on tosi.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com