Kissa vieköön

Jompikumpi Pikkukakkosista (Oscar & Felix) eli tihukaksikosta teki erittäin rumaa jälkeä upouudelle läppärin laturipiuhalle. Niin rumaa jälkeä, että suustani pääsi ruma sana jos toinenkin ja laturista pääsi rätinää ynnä sinivalkohehkuista valoa. Lienen itsekin hehkunut raivovalkoisena. Roistoja ei näkynyt lähimaillakaan, lojuivat mokomat epatot saunanlauteilla punomassa uusia juonia ja kepposia.

Luonnollisesti vanhan MacBookin laturin kosketuspää oli erilainen eli se ei ollut käypäinen laturi tähän uuteen läppäriin. Ja sieluuni koski sekin, että joudun vääjäämättä ostamaan uuden. Koneen mukanahan tulee vain yksi latauspiuha.

Niinpä tänään, kivistävin sydämin marssin sinne jossa 'on tyhmää maksaa liikaa' ja jossa kaikki maksaa paljon. Tarvikehyllystä löytyi kaunis valkoinen pakkaus ja hintalapussa ihan tyhmästi tosi paljon liikaa hintaa, 89 €. Vaan minkä tekee ihmiskurja, kaivaa korttinsa ja maksaa. Onneksi sentään meni firman tililtä, ei tarvinnut 'omia' roposia sijoittaa. Ja saahan tuostakin jokusen euron ALV-vähennyksiin. Kuitin talletin visusti ja liitän sen enemmänkuin mielelläni tammikuun tositteisiin.

Tuossa se vielä on, uusi laatikko ja viraton piuha.

Toivottavasti kissalla edes vähän jäi jotain hampaankoloon, siihen maalliin on tuota jyrsitty, että kipeää se on kissankin ikeneen tehnyt.

Onneksi muistin, että meillähän on kemiallisia aseita kissojen ja koiranpentujen tihutöiden varalle. Kukaan vaan ei muista sitä ennen kuin vahinko tapahtuu vaan vasta joku jälkiviisas kaivaa pullon esille. Niinpä tänään heti kotiintultuamme ryhdyin etsimään huspoiskarkoitetta. Ja äsken se vihdoin löytyi.

Töhäytin oikein kunnon sumutuksen uuteen laturiin ja johtoon, varuilta sumutin koko sen alueen jossa jakorasiaa pidetään. Sitten houkuttelin Oscarin nuuhkimaan. Ei tykännyt. Peetukin aivasti ja kavahti taakse päin. Joten sen on nyt sillä tavalla, että mä olen voittanut tämän taistelun. En tietenkään koko sotaa, mutta pienetkin taisteluvoitot lasketaan. Silkkaa säästöähän tämä tietää!

Tekisi mieleni sumuttaa lähes jokainen Torpan nurkka noilta nulikoilta mutta en minäkään ihan niin sydämetön ole. Kunhan älyävät pysyä poissa minun laitteistani ja sähköjohdoista.

Felix luimuilee jossain lähistöllä ja ihan selvästi sadattelee mönkään menneitä sähköasentajaopintojaan. Ihan oikein sillekin, mokoma naperkulliainen. Kostoksi tilaan heti Loppiaisen jälkeen pallienpoistoajan molemmille.

Muuten tämä päivä onkin mennyt ihan perinteisen lauantain malliin. Lunta on satanut hullunpaljon ja se on sekä märkää, että painavaa. Iso-J on saanut hiki otsalla niitä kolata kulkuväyliltä pois ja traktorimies kävi aamupäivällä putsaamassa isommat väylät. Mukava tämä tyyppi, ottaa millälie takalanalla myös tallin edustan. Yksi kuski väitti, ettei sinne voi mennä kun aura ottaa mäkikohdassa kiinni. No tämä nykyinen auramies osaa nostaa sitä auraansa sopivasti, että saa tallinedustan tasaiseksi.

On nimittäin hiton tärkeää saada isot pariovet auki kun heinäpaaleja pyöritellään varastoon. Ne eivät mahdu hevosten kulkuovesta joka sekin on mallia väljä. Olisihan tuonkin asian voinut funtsia silloin kun talliin ovea tehtiin mutta ei tullut mieleen ison paalin mittoja tarkistaa.

Nuorimmaista kohtasi suru ja harmi, joululahjaksi saadut Hollisterin kuulokkeet katosivat kauppareissulla. En oikein jaksa uskoa löytäjien rehellisyyteen, sille tielleen jäivät ne.

Nyt lähdemme ottamaan hevoset sisään ja sitten alkaisi olla saunassa passelisti lämmin.
Huomenna on kanalan siivouspäivä ja yritän ottaa ihan oikean kameran mukaan. Toistaiseksi olen räpsinyt puhelimella nämä kuvat ja sen kyllä taitaa kuvien laadustakin nähdä. Mikälie laiskuus taas iski, uutta kuvaeditoria ei millään jaksaisi opiskella vaikka tiedän sen olevan ihan yhtä helpon ja loogisen kuin muittenkin vastaavien.

Tämmöistä tänään, huomenna lisää. Pidä varpaat lämpimänä, missä lienetkin, siellä pakastuu nyt.

Itse ilkimykset