Vihdoin joutui perjantai. Viikko on ollut pitkä mutta oikein kiva. Kaikki terveinä ja puheväleissä, se on hyvä saavutus.
Lunta on riittänyt kolattavaksi ja traktorillekin eikä sillä työmaalla näytä urakka loppuvan, koko ajan sataa lisää.
Ihmepojan persnahkoista tehdään erään tahon mukaan loimenpaikkaustarpeita, tarhakaverin loimiin on ilmestynyt reikiä. Eihän se kivaa ole mutta toinen vaihtoehto on olla tarhassa yksin ja sekään ei ole hyvä. Toivottavasti jokin ratkaisu löytyy ja Ihmepoika saa pitää persnahkansa ehjänä.
Vaikea minun on mennä asiaan neuvomaan, koettakoot löytää asiaan ratkaisun.
Tänään on Esikoisen 15-v synttärit. Vastahan se sinipunainen rääpäle parkui Naistenklinikan kylpyämpärissä. Nyt on jo minua pidempi. Hurjan ylpeä olen tekeleestäni, fiksu ja kiva likka.
Nyt pientä pintasiivousta, Iso-J on kotimatkalla. Mutta ensin Anonyymirn kotikiusattujen viikkokokous radiosta.
Hyvää alkavaa viikonloppua, missä lienetkin!
Se on aina perskaleen ärsyttävää, kun oma heppa aiheuttaa muille harmia. Meikän ponin cv:seen kuuluu aitalankojen rikkominen pari kertaa + tallille tulleen uuden tamman tapon yritys. Siis oli oikeasti paha, tamma osoitti kaikki alistumisen merkit ja mun poni vain jatkoi repimistä. En käsitä, mikä siinä oli, kun muuten on aina sopeutunut kaikkien kanssa erilaisiin laumoihin oikein hyvin. No, sen aikaa kun se tamma oli tallilla, niin joutuivat asumaan eri puolilla pihaa, ei riittänyt, että tamma oli viereisessä tarhassa, kun meikän poni pyrki aidan läpikin päälle... huoh! Se on kamalaa, kun siihen ei voi itse vaikuttaa, mutta sillä voi olla seurauksensa.
VastaaPoistaEkaa kertaa minä tämmöiseen tilanteeseen 'jouduin'. Onhan Ihmepoika aikansa kuluksi pelannut kymmentä tikkua aidalla ja muista tarhasta poistumisleikkejä täällä kotona, mutta se on mennyt ihan omaan piikkiin, sähköt jääneet kytkemättä aamulla.
PoistaNo tuo loimiepisodi on nyt minun ja ratsuttajan ynnä ylläpitäjän osalta läpikäyty, ei vaihdu tarhakaveri eikä mun tarvitse viedä edes no-bite -suihketta. Hevosen elämään katsotaan tuolla tallilla kuuluvaksi pienet riehunnatkin ja silloin saattaa silppua tulla. Kyseessä oli kuulema hyvin pieni reikä.
Mikäli ajattelen asiaa omalle kohdalle, olen sitä mieltä, että loimet ovat kulutustavaraa ja hevosen on parempi olla lajitoverin kanssa kuin yksin omassa tarhapoterossa ehjä loimi niskassa. Etenkin tämä kyseinen hevonen on nuori ja ähkyherkkä jolle tekee hyvää liikkua ja touhuta. Ovat niin sopuisasti yhdessä ja touhuavat jotain kotileikkejä joten ei vaihdu tarhakaveri ainakaan toistaiseksi. Se, joka asiasta eilen meteliä piti, tulee asiasta informoiduksi ja asia on sen jälkeen pistettä vaille käsitelty. Piste.
Tuo sinun kertomasi on kyllä hurjaa. Harvoin kai hevonen toista vihaa niin, että yrittää henkeä viedä. Muuttiko tamma sitten pois vai miten asia ratkesi? Syntyikö hevosille sopu vai jäikö ikuiseksi arvoitukseksi? Hurja tarina... huh.
Tamma tuli tallille koulutukseen ja tarkoitus oli laittaa muun lauman sekaan, jossa on siis valmiiksi kolme tammaa ja kaksi ruunaa. Mun poni kävi hullun kiilto silmissä päälle heti. Ei voinut edes alkuun mennä ihmiset väliin ja vaikka tamma osoitti kaikki alistumisen merkit niin mun poni jatkoi vain korvista repimistä ja muuta. Lopulta tallin omistaja sai mun ponin sidottua puuhun ja hänen tytär talutettua tamman pois tarhasta. Sitten siirrettiin tämä tamma toisen tamman kera toiselle puolelle pihaa tarhaan.
PoistaJonkun viikon kuluttua kokeiltiin, josko nämä kaksi "eristettyä" tammaa voisi laittaa tarhaan tuon peruslauman viereen aidan taakse, koska ruoka- ja vesihuolto olisi näin paljon helpompaa. No, puoli päivää meni hyvin, kunnes mun poni rykäisi sähkölangoista läpi madamen kimppuun. Koska väkeä oli paikalla, vahingoilta vältyttiin, mutta tarvitsi taas tamma seuralaisineen eristää toiselle puolelle pihaa, tallin taakse pois mun ponin näkyvistä. Siellä se oli loppuajan sitten, ennen kuin läksi kotiinsa.
On nyt varmaan tamma tulossa keväällä uudestaan meidän tallille, olis tarkoitus sitä minun ja tallin tyttären yhdessä ratsuttaa. Harmi vain kun mun ponia ei ehkä voine käyttää hommassa maastoveturina, kun yleensä se on siihen puuhaan paras remonttien kanssa. Tosin luultavasti ratsastettuna mun poni ei lähtisi tamman kimppuun, mutta voi olla, että tamma pelkää sen verran, ettei olisi kovin rela siellä perässä. Saa nyt nähdä miten kaikki lutviutuu...
Mutta täysin käsittämätön juttu, mun poni on ollut elämässään kuitenkin ainakin neljällä sellaisella tallilla, missä on ollut tarhassa/laitumella muiden kanssa ja välien selvittely on aina sujunut ilman mitään hässäkkää ja nyt sitten yhtäkkiä ihan totaaliraivo. Onneksi tammaan tulleet reiät oli kuitenkin aika pieniä lopulta hyökkäykseen nähden, mutta vaara oli suuri käydä tosi huonosti.
Se on totta, että loimia on aina korjattava, jos ei toisen hevosen toimesta tule reikiä, niin sitten ne tulee oman toimesta. Vähäiset vauriot ei musta aiheuta toimenpiteitä, mutta tietty jos tarhakaveri olis semmonen, että suunnilleen joka päivä pistäis kaverin loimen käyttökelvottomaan kuntoon, niin maksettavaa tulis varmasti jossain vaiheessa.
Ihan uskomatonta. Ja vielä perusrela issikkaruuna... Ei voi käsittää. Mutta issikka tulee tulen ja jään maasta, vuosituhansien aikana hevoselta on enin tuli laantunut mutta näköjään joskus se purskahtaa pintaan. Huh.
PoistaJos jotkut loimenrepimistalkoot olisi, tuo duo erotettaisiin mutta kun on niin satunnaista, ei asiaan tuhlata enempää ruutia.
Hyvää ja rauhaisaa viikonloppua toivottelen unohtamatta esikoista jolle lämpimät synttärionnittelut!
VastaaPoistaLumentulo on luojan kiitos lakannut näillä selkosilla ja viime päivät ollaan saatu nauttia varsin keväisistä keleistä.
Kiitos kiitos.
PoistaLumisade taukosi ja kas, kun hain mattoja ulkoa tuulettumasta, olikin tullut pikakuurona huttulunta pari senttiä. Ihan tolkutonta satamista on kyllä. En tykkää.