Pari ihmettä

Tuosta edellisestä riparia koskeneesta päiväkirjamerkinnästä ja sen synnyttämistä ajatuksista kehkeytyi uusi. Yleensä välttelen tässä Torpan päiväkirjassa aiheita, jotka herättävät suuria tunteita ja joista jokaisella on oma mielipiteensä. Uskonto ja politiikka ovat 99 %:sti (ei mennyt oikein tuo taivutuspääte) niitä asioita joihin en kajoa tällä foorumilla. Paitsi nyt prosenttijengiläinen minussa vaatii puheenvuoron.

Itse kukin oman kantansa perustelee ja sen kanssa elää, en ole minä mikään tuomitsemaan kenenkään maailmankatsomusta. Ainakaan niin kauan kun siinä ei olla pienille paha ja ollaan muutenkin ihmisiksi,  ketään tahallisesti ja tarkoitushakuisesti sortamatta, riistämättä tai loukkaamatta. Epäreiluus, kohtuuttomuus, ahneus ja suoranainen typeryys ovat asioita joihin törmätessäni näen tapauksesta riippuen tuskanpunaista tai ärsyynnyn ihan mahdottomasti. Mutta harvoin provosoidun. 

En minä nytkään ole provosoitunut, en sinne päinkään. Tuli vain siellä kirkonpenkissä istuessa mieleen yhtä sun toista. Kuten eilisen kommenteista saimme lukea, rippikoulu voi olla suunnattoman ahdistava kokemus, koettelemus suorastaan. Tai sitten vain muutaman kuukauden pituinen jakso nuoren elämässä jota muistellaan aikansa ja sitten se jää uusien kokemusten alle.

Ylimmäinen kuva on suora räpsy Esikoisen ripariaineistosta, vuosimallia 2015. Eilisessä saarnassaan pappi kertoi tulevaisuuden ennustamisista ja muista spekuloinneista joita ihmiskunta on aikojen alusta saakka pohtinut; mm. temmataanko kristityt taivaaseen ennen maailmanloppua ja sen sellaista. Tuo Fingerporin kuva on omassa hönöydessään kyllä ihan hervoton. Pitelin siis poskiani pyhäaamuna kirkossa kun muistin tuon kuvan ja kuuntelin päivän saarnaa.

Meillä täällä on nykyisin aika rentoa meininkiä, ainakin riparitouhuissa. Ei se jäykkää jäpitystä ollut silloinkaan kun omani kävin... vuonna... *kööhhööhhööhhöh* ... mitä väliä. Hiihtolomalla hoidettiin homma pois, ettei yksikään kesälomaviikko tuhraantuisi tunkkaisessa leirikeskuksessa. Äitikulta kertoo paljon karumpaa tarinaa oman aikansa rippikoulusta, kepillä tuli sormille jos näpräsi lettiä tai soperteli kymmenessä käskyssä. Se oli se Herran pelko ja herralla pelottelu.

Mihinkä sitä rippikoulua sitten tarvitaan? No ei kai mihinkään varsinaisesti, lähinnä ehkä yleissivistyksen kannalta se on hyvä käydä mikäli seurakunnan jäseneksi on kastettu. Että tietää nämä tärkeimmät loitsut ja rukoukset ja opetukset.  Ja että on kummiksi kelvollinen mikäli semmoinen kunnia eteen osuu. Jotkut saavat seurakunnan toiminnasta uuden harrastuksen, jotkut saavat hengellistä antia, kuka mitäkin. 

Perusteinille (esimerkiksi minulle) se on ehkä yksi kokemus jonka muisto haaltuu ajan myötä jonnekin päiväkirjojen sivuille. Mutta joka on tärkeä ajanjakso asian ollessa akuutti.

Ikävää on se, että aikuiset tuntuvat sössivän tämänkin asian. Perheethän ihan keskenään päättävät käykö teini riparin vai ei, en minä siihen puutukaan. Meinaan vaan näitä kiihkomielisiä Jumalan karitsoita jotka eivät näe omaa kapeaa putkeaan laajemmalti. Mikään tuskin tappaa nuoren uteliaisuuden, innostuksen ja oppimishalun tehokkaammin kuin tiukasti rajat ja reunat asettava 'kyllä näin on totisesti koska minä niin sanon' -sananjulistaja. Silloin kun uskontoa käytetään lyömäaseena, uhkana, pelotteena ja ties minä kiristysvälineenä, silloin ollaan minun oikeustajuni mukaan kaukana siitä mitä uskonnossa on opetettu, se lähimmäishomma tuli ekana mieleen.

Lähinnä nämä kiivailijat käyttävät uskontoa oman asemansa pönkittämiseen ja sallivat asemansa tuoman vallan käyttäytyä katalasti ja käyttää epäinhimillisiäkin keinoja asiansa ajamiseen. Eikä se asia aina ole pyhä ja harras.

Ääh, etten loukkaisi enempää, antaa asian olla. Meillä ollaan sangen maltillisia mutta nykyaikaisia, ainakin riparipapin, nuorisotyöntekijöiden ja isoisten sekä riparilaisten kertoman mukaan. Käykööt Perilliset rippikoulunsa, yksi etappi elämässähän se on.

Niistä ihmeistä joita otsikossa oli vihiä. Olihan tuo ripariavautuminen omanlaisensa ihme. Koska ylipäätään katsoin aiheelliseksi avautua. 

Nyt on sitten meikäläinenkin virallisesti keski-ikäinen, koska olen hommannut kaksi lippua Joensuun Oopperayhdistyksen esitykseen joka on osa Joensuun Musiikkitalvi -tapahtumaa. Äitikullalle ystävänpäivälahjaksi meinasin tuon reissun. Paikatkin sattuivat ihan just eikä melkeen.

Vähältä piti, etten samalla reissulla buukannut lippuja Sami Hedbergin keikalle, mutta koska kalenteri on täynnä muuttujia, en kertakaikkiaan uskalla varata iltamenoa arki-illaksi itselleni ja Iso-J:lle.

Ihme siis, että edes tuon musiikkitapahtuman sain aikaiseksi hoitaa.

Toinen ihme. Ihmepoika ei ole enää virallisesti poni. Se on hevonen. Säkäkorkeus 153 cm tasan. Mittakeppinä tuo suomenhevostammavarsa joka viime syksynä näyttelyssä mitattiin ja tismalleen ovat samalla korkeudella. En minä ole edes osannut ajatella Ihmepoikaa aikuisena hevosena, varsanulikka se on ollut ja ponina pysyy, ainakin luonteeltaan. Ikinuori Vaahteramäen Eemeli, täsmätuhoase ja mitä suloisin pikku PONI. Nih.

Töttis on virallisesti ponimittainen, hassua sekin.

Ja tässä se Iso Ihme. Espoonlahden hammashoitolaan on Esikoiselle varattu aika!!! Ei ole espoolaisten veroeurot menneet hukkaan kun on niin hienot it-systeemit värkätty, että Joensuussa voi varata Espooseen ajan. Tai itseasiassa, ilmeisesti Espoossa on pidetty vapaiden aikojen arpajaiset ja tänä vuonna onni osui meille. Jotka muutimme pois tuolta riemujen rannoilta vuonna 2009. Ehkä siellä on nyt niin paljon vapaita aikoja, että myös poismuuttaneet saavat hammaslääkärivisiitin ihan tuosta vaan.

Hassua on se, että Joensuun hammaslääkärisysteemi lähetti paria päivää aiemmin lappusen jossa kerrottiin Esikoisen menevän täällä lääkäriin päivää ennen kuin Espoossa olisi aika. Kyllä meistä nyt huolta pidetään.

Yritin soittaa tietysti tuonne Lokirinteen toimipaikkaan mutta eihän sinne pääse elävän ihmisen kanssa puhumaan. Yritän huomenna uudestaan ja jos en onnistu, lähetän lappusen postissa ja ilmoitan kohteliaimmin, että emme ole enää espoolaisia veronmaksajia.

Suorastaan liikutuin, vielä meitä Espoossakin kaivataan <3 p="">
Noh, tämä tässä nyt tällä kertaa. Sekalaista horinaahan tästä taas tuli kun olen ihan tohkeissani tuosta vapaasta hammaslääkäriajasta. Koskahan sieltä lähestyvät muiltakin tahoilta? Neuvolasta kenties?
Onkohan aika alkanutkin juosta minulta salaa takaisinpäin, pikakelauksella vuoteen 2009? Toivottavasti ei.

Pysy ajassa, missä lienetkin!