Omin käsin -haaste

Nonnih. Siinä se on. Minä ihan itse käsialanäytteen muodossa. Kyllä sen vaan huomaa, että vuosien näpyttely on vienyt käsialasta kaikki persoonalliset koukerot ja savokarjalaiset kiemurat. Ja tuon vähäisen tekstin kirjoittamisessa väsyi käsi. 

Sitä minä olen usein miettinyt, että ns. kaunokirjoituksen poisjääminen koulujen opetussuunnitelmista tekee ihmisistä vielä pikkuisen persoonattomampia. Kyllähän oma nimikirjoitus on aina jonkinlainen 'puumerkki' tai miksi sitä nyt parhaiten kuvaisi, oma leima? Kun kaikki kirjoittavat samalla tavalla tyyppikirjaimin, ei persoona pääse sieltä esiin. 

Toivottavasti vanha kunnon kaunokirjoitus jää edes valinnaisainekattaukseen sinne kalligrafian kaveriksi. Täytyypä säästää joitakin omia kirjoituksiaan jälkipolville ihmeteltäväksi, on varmasti ihan yhtä hupaa luettavaa kuin meille Agricolan aikalaisten kirjoitukset,  tämä siitä Abckiriasta:

»Oppe nyt wanha ia noori / joilla ombi Sydhen toori.

Jumalan keskyt / ia mielen / iotca taidhat Somen kielen.
Laki / se Sielun Hirmutta / mutt Cristus sen taas lodhutta.
Lue sijs hyue lapsi teste / Alcu oppi ilman este.
Nijte muista Elemes aina / nin Jesus sinun Armons laina.

Opi nyt vanha ja nuori / joilla ompi sydän tuore
Jumalan käskyt ja mielen / jotta taidat suomen kielen.
Laki se sielun hirmuttaa / mut Kristus sen taas lohduttaa.
Lue siis, hyvä lapsi, tästä / alkuoppi ilman estettä.
Niitä muista elämässä aina / niin Jeesus sinulle armonsa lainaa.»

---

Noin. Nyt on omaan haasteeseen vastattu ja ehkä joku haasteen mukaansa nappaa, edes hupailumielessä. Jättäkää kommenttilootaan kuittaus jos olette oman näytteenne antaneet, käyn kurkkaamassa.

Näillä selkosilla pakkanen kiristyy ja nurkissa naukuu, huomenna on lämmityspäivä. Peetupoika käytetään pikasiistimisellä Kasvistädin luona sillä viikonloppuna on pitkästä aikaa visiitti kehään. Mitään kun ei odota niin kaikki saatu on silloin voitettu, eikös se niin mene?

Ja vielä, olisittepa nähneet Kirsi Kirjanpitäjän ilmeen tänään kun läväytin pöytään nivaskan matkalaskuja ynnä vuoden loppuun täsmäytetyt tositteet. Olisi pitänyt joku #ilmie ottaa, oli sen verran iloinen ilme. Ei joudettu pidempään rupattelemaan kun hällä oli siinä joku pukumies, ilmeisesti joku tilintarkastaja, syynäämässä juppihippirokkareiden tilinpitoja.

Tutustuin eilen televiissorimonsterin tarjontaan (Iso-J ylpeänä esitti) ja siellä on semmoinen Netflix jonka kautta saan nähdä vaikka mitä sarjoja ennen kuin ne tulevat millään muulla kanavalla näkyviin. Kauhean monta, kauhean kiinnostavaa juttua siellä oli, en kiellä, en. Mutta minulta puuttuu vain se aika ja tahto istuttaa berberi sohvaan ja ryhtyä katsomaan. Tässä läppärillä kun voi kurkata uutiset Amppareista, saapuneet sähköpostit ja muut viestit tulevat vienoina ilmoituksina ja Spotify rallattaa taustalla jos niin tahdon. Yleensä en.

Niinpä minä jatkossakin tyytynen lukemaan toisten blogeista leffasuosituksia ja tv-sarja-addiktioista, oman tv:n katseluni rajoittuessa kuntosalin crosstrainer-huoneen ostoskanavien ja bridezilla -ohjelmien antiin.

Nyt hyvää yötä, missä lienetkin!