Viimeinen joululiina

Joutavalla jotakin, meillä on pöytäpaikkansa saanut viimeinen virallisista joululiinoista. Tämä valkoinen Lumimarja onkin niin neutraali, että se saa pöytänäkyvyyttä muulloinkin.

Joulukuussa pitkää pöytää somistaa jouluaiheiset liinat, käytännön syistä tummanpunapohjainen jouluaterialla (rosolli- ja viiniläikät), valkopohjainen vähän myöhemmin, sitten tulee vuodenvaihteessa punainen lumimarja (punamarja?)  ja nyt tämä valkoinen. 

Värikartta vaihtukoon punaisesta valkoiseen ja pikkuhiljaa joulun viimeisetkin merkit pakkaillaan pois. Kuusi seistä tönöttää vielä tuvassa, niin on hyvä ja nätti ja varisematon, että ilokseen mokomaa vielä ihastelee. Kohta sekin riisutaan hörsöistään ja kannetaan hevosten riemuksi. Ja kun hevoset ovat tehtävänsä tehneet ja puusta ilon irti ottaneet, se kannetaan riiheen ja pätkitään polttopuumittaan. Ostopuusta kun on kyse, se käytetään tarkoin. Ja Äitikullan kuuselle käy samoin.

Hyasintit alkavat näytää työnsä tehneiltä nekin mutta nuokkuvat ja tuoksuvat vielä pari päivää. Sitten paperikassiin odottamaan kevättä, nakkaan ne sitten keväällä kaikki liljapenkkiin josta nousee milloin minkäkinlaista hyasintinjämää kukkimaan lyhyeksi toviksi. Pihi käyttää kaiken. Amaryllikset kukkivat täyttä häkää ja ne aion visusti tallettaa kukinnan jälkeen, ehkä niistä joku selviää kesän yli ja pukkaa kukkaa ensi joulunakin.

Päivän mainetekoihin kuuluu ehdottomasti kanalan alusten siivous ja nyt on kuviakin kanalan väestä. Kuvat tosin ovat vielä kameralla enkä aio niitä tämän illan aikana siirtää mihinkään. Minun pitää nimittäin päättää uuden koneen kansiojako ja arkistointi, niin että ne menevät kukin omaan kansioonsa. Tämä kansiojako pitää miettiä moneen kertaan ettei tule tyrityksi heti alkuunsa.

Päivän kivajuttu oli kahvivieraat. Kerrankin olisi ollut pöydässä muutakin tarjottavaa kuin kahvi mutta vierailla riitti selkärankaa vastustaa sekä joulutorttuja että hollantilaisia siirappivohveleita (jösses ne ovat sitten koukuttavia, Lidlistä 1,99 €/pussi). Me sen sijaan tuhosimme surutta viimeiset joulutortut, minun puolestani seuraavien aika on osimoilleen 11 kuukauden päästä.

Pakkanen kiristyy, uunin kylki lämpenee ja ihmisellä on oikeastaan elämässä hyvyys vikana. Tänään varmistui Ihmepojan muuttokin, se on viikon 3 lopulla. Toivottavasti Vallu-setä pääsee silloin tulemaan jottei tarvitse taikuroida jostain varahevosta.

Huomenna on hyvä harjoitella vähän arkea, pari sovittua juttua on kalenteriin merkattu. Plus visiitti kirjanpitäjän tykö. Raviradan toimistossakin olisi syytä piipahtaa, vihdoin aion saada aikaiseksi Töttiksen omistajanvaihdosilmoituksen virallistamisen eli siirron omiin nimiini. Sormet ristiin sitten, huoleton on hevoseton ja huomenna se asia muuttuu.

Mukavaa sunnuntai-iltaa, missä lienetkin!