Valivali

Vanha kunnon punahattu tulee tarpeeseen. Kesäflunssa iski ja lujaa. Onneksi en ole mies, sillä heitä poloisiahan nämä herkästi tarttuvat räkätaudit koettelevat vallan kauhealla voimalla. Punahattuja en minäkään raakana vetele, kurlaan pullosta echinaforcea ja toivon parasta.

Minä sentään pysyn joten kuten tolpillani ja tänään kykenin jopa syömään, ihan lämmintä ruokaa. Niin kipeä en ole, että voisin vastustaa tuoretta savustettua lohta, uusia perunoita ja savujuustosalaattia. Eikä viinissäkään ollut moittimista.

Viime päivinä olen hoippunut vattupensaikkoon, syönyt suoraan puskasta ja hoippunut takaisin tuvan soffalle, sellainen ruokahuolto näivettää pidemmän päälle riskimmänkin emännän. Kyseinen soffa on komentokeskukseni näinä tautisina päivinä. Tästä näkee periaatteessa kaiken mitä torpassa tapahtuu ja saa koirapoikien välittömän huomion. Ne raukat nimittäin taitavat kuvitella, että kun Mamma on tuvassa, silloin on ruokaa luvassa.

Hahhaa, väärin meni terrierien arvelut.

Perjantai-iltana katselin hyvää mieltä hyrrittäen kuinka Nuorimmainen ja Liitokavio Sörsselson veivasivat ratsastuksellisia tehtäviään. Minä katsoin, että liike säilyy ja homma etenee. Kehumaankin pääsin. Sen minä kyllä sanon, että nyt on vakka kantensa löytänyt kun ne kaksi pääsivät kimppaan, siis Nuorimmainen ja Sörsselson. Tunnin jälkeen jätin Nuorimmaisen siivoamaan kamat ja itse raahauduin pilleripurkin kautta takaisin sohvaan.

Tamma toipuu hissuksiin ja on jo vähemmän räkäinen. Lepäilköön nyt vielä jokusen päivän, sitten otan hänet liinan päähän juoksemaan, ihan pikkuisen vaan kurkkaan vointia.

Sörsselson tarvitsee kyllä hierojan tai akupunktiohoitajan käynnin, oikea lapa on vähän jumissa. En vain tiedä onko näillä selkosilla moisia poppamiehiä. Etelässähän mulla oli Juppe joka taikaneuloineen hoiteli sekä Herra Harmaan jumit, että minun migreenini. Ei jouda Juppe näille korkeuksille. Pitää etsiä korvaaja.

Säät ovat suosineet, mutta valittamaan pääsen niistäkin. Nythän on satanut niin vähän, että isot perennat lurpottavat surkeina kuin orvon vihikoiran naama. Tänään kippasin kannullisen vettä nauhuksille, toisen kultapallolle ja kolmannen purppurapunalatvalle. Muut kuolkoot, minä en puolikuntoisena ryhdy nyt kastelemaan mitään. Joku kirvanpiru näivettää ritarinkannuksia, Äitikulta leikkasi yhden kasvuston matalaksi. Kyllä se sieltä ensi keväänä taas punkee uudelleen.

Tänään oli Iso-J:n kummitytön rippijuhlat. Niihinkään en päässyt koska tämä ärsyttävä kuume on niin ärsyttävä. Perhe palasi reissulta yhdellä tytöllä kasvaneena, nyt ne pikkupiltit jotka ennen yksissä tuumin hihkuivat teletappien äärellä, katsovat jotain Hannu ja Kerttu noitajahdissa -elokuvaa. Äänistä päätellen ei ole ihan hempeimmän pään satu. Ja olihan se alkuperäinenkin aika kauhea kun kannibaalinoita lihotti lapsiparkoja katalat mielessä.

Huomenna Iso-J lähtee etelään, maanantaina koittaa arki myyntikokouksen merkeissä. Loma alkaa olla ohi muutenkin. Kunhan tästä tautivuoteelta tokenen, pitää kuroa kiinni rästihommat. Niitä onkin paljon. Ensi viikolla on hiljainen pakko saada tallin huolto loppuun ja heinävarasto käännettyä ympäri ennenkuin sateet alkavat. Siinä menee monta paalia haaskuun jos pääsevät kastumaan.

Loppuviikosta Iso-J:n isä tulee tänne saunan laudekehikon kanssa ja siitä lähteekin sisäsaunan remppa etenemään. Perjantaina on koiranäyttelyn iltaversio ja viikonloppuna kaksi kansainvälistä näyttelyä.
Ilokseni kuulin, että monta tuttua joita en ole vuosiin nähnyt, ovat tulollaan näyttelyyn. Ja yksi ihminen jonka kanssa samaa alakoulua käytiin, on tullut Suomen visiitillä mummolaan tänne meidän kylille. Maailma on kyllä välillä todella pieni.

Johan tässä taannoin eräs pihassa poikennut sanoi, että hänen mummonsa kotipaikka on naapuritalossa.

Että ei tämä nyt ihan pelkkää surkeutta ja kurjuutta olekaan kun tarkemmin ajattelee. Tämä joutava kuumehortoilu kyllä saisi päättyä ja räkätulppa irrota. Ihan turhake taudiksi. Persjumi sentään alkaa olla ohi ja mieli jo halajaa treenaamaan. Saattaa kuitenkin olla melko hölmöä lähteä ensitöikseen polkaisemaan kahdenkympin iltalenkki? Jos vaikka vähän venyttelisin ja ratsastelisin Sörsselsonilla semmoista kevyttä hölkkää.

Leppoisaa lauantaita, missä lienetkin.