Lisää lääkettä, silmät liikkuu vielä

Laitetaan maltillisia ja seesteisiä (?) kukkakuvia, sillä tätä ärtymystä kuvaamaan minulla ei ole soveliasta kuvaa. Tai semmoista ei voi julkaista, koska tätä lukee myös joukko alaikäisiä kansalaisia.

Tulin juuri lääkäristä. Kahdesta päällekkäisestä antibioottikuurista huolimatta korvatulehdus jatkaa kiehumistaan. Kehkotauti lähti. Ei se ihme, että oikealla korvalla ei kuule, käytävä on nimittäin täynnä töhkää ja tahnaa. Ei siis ole minun harhojani kun sanon, että päässä sirittää ja hölskyy.

Nyt pitää viikonloppu syödä astetta tuhdimpia antibiootteja ja maanantaina (viimeistään tiistaina) on rohkein mielin kohdattava korvalääkäri joka rassaa tunnelin puhtaaksi. Lupasi reippaustarran jos en pure.

Toivottavasti nyt saatu lääke tepsii ja tehoaa, en mitenkään innosta pompi siitä toisesta vaihtoehdosta.

Mieluummin pomppisin silloin treenikamat päällä muilla tatameilla.

Levätäkin pitäisi mutta ei malta. Ei kertakaikkiaan malttaisi. Tallissa olisi vielä pari fiksattavaa kohtaa ennenkuin otan hevoset sisään. Sääliksi käy hevosia, kohta ne kasvattelevat talvikarvan sijasta leväkuorrutusta. Sää on vaihteleva, sataa vaihtelevasti. Välillä tihkuttaa ja välillä sataa kaatamalla. Onneksi on myös kuivia tunteja jolloin voi myös nähdä auringon. Eilen oli peräti kolme sateenkaarta samalla itäisellä taivaanpuoliskolla.

Sehän on selvä, että kun talli on siisti ja valmis uuteen sisäruokintakauteen, säät paranevat ja laidunkausi uudella lohkolla jatkuu.

Seniorikansalainen manailee säitä omalla tahollaan. Koomisen näköistähän se on, kun pikkuinen ihminen pui nyrkkiä taivaita päin. Monta kertaa hän on lähestynyt herukkapuskia ämpäri kädessä, mutta ei ole ehtinyt saada ensimmäistä terttua tyhjäksi kun paikallinen sadepilvi kokee pakollista tyhjentymisen tarvetta ja kaataa vesilastinsa sitkeän seniorin niskaan.

Omenasadosta tulee ällistyttävä. Nuo puuvanhukset pukkaavat hedelmää niin, että kohta oksat repeilevät taakkansa alla. Ilmoittelen täälläkin jahka sato alkaa olla valmis, saa tulla poimimaan, sillä omaan (ja hevosten) käyttöön menee vain murto-osa.

Nyt aluillaan oleva viikonloppu taitaa olla yksi harvoista alkusyksyn ohjelmattomista viikonlopuista. Mukavia reissuja on luvassa monelle viikonlopulle. Siskonpojan IB-partyt, hevoset Stadikalla ja valokuvauskurssiviikonloput pitävät mielen virkeänä ja kaasupolkimen lattiassa.

Lienee syytä vetäytyä iltapäiväsiestalle mikäli meinaa olla toimintakykyinen tulevina viikonloppuina.

Leppoisaa viikonloppua, missä lienetkin.

PeeÄäs: katselin tuossa yhtenä iltana vakuutusyhtiön korvauspäätöksiä. Reilut 22 tuhatta on korvattu kotivakuutuksesta tätä vesivahinkohommaa. Odottelen vielä yhtä, noin neljän tonnin korvauspäätöstä. Se on hyvä, että noilla rahoilla on työllistynyt monta paikallista tekijää. Omaan piikkiin on jäänyt sangen kohtuullinen summa josta suuri osa on sekin mennyt työpalkkioihin ja materiaaleihin.

Toisen vahinko on toisen onni. Joskin tässä vaiheessa vahinkoa ja korjausremonttia osaan olla erittäin kiitollinen laajasta kotivakuutusturvastamme. Onni on hyvä kotivakuutus.