Elokuu-uuuu-uuuh

Kas näin, päivä on vaihtunut ja kuukausi on vaihtunut. Ja taas on aika esitellä uusi Kilpisoturi. Hokikaudesta ei jännää puutu. Hjallis mäni ja myi hallinsa ja kättä on väännetty saako luopioleiman saanut Jokeriporukka pelata äsämliigaa ensi kaudella ensinkään. No onneksi sopu löytyi ja talviklassikkokin pelattaneen stadikalla sillä aidolla ja alkuperäisellä asetelmalla. Olishan se vähän kökköä jos stadikalla pelaisivat vaikka nyt Kärpät ja Ässät...

Se hokista ja se urheilumurheilun politiikasta. En puhu enempää kun en asioista mitään tiedä. Mitä nyt kummipojan kiemurointia jäillä seuraankin suurella mielenkiinnolla.

Suurta häpeää ja itseinhoa tuntien katselen tuota hauista ja tuota selkälinjaa. Joop. Tässä on pidetty omista treeneistä lomaa ja sairauslomaa ja palvottu gluteus maximusta nyt jo kaksi viikkoa.

Vaan toivottavasti tämä lihasten pakkolomaksi muuttunut kesäloma päättyy pian. Yritän jo loppuviikosta uskaltautua salille, ihan vähän ja varovasti koittelen neitipainoilla mihin liikkuu ja mikä liikkuu.

Koko elokuu menee varmaan ihan vaan kunnon palauttelussa. Syyskuussa alkaakin sitten puolen vuoden rypistys, menin sitten pikkuisen itseäni haastaen liittymään erääseen Fitgroup -projektiin. Vähän semmoinen löysät pois -treenihomma jossa treenataan ryhmässä ja jaetaan tuskat ja ilot porukalla.

Mikä mielenkiintoista, tässä viimeisten viikkojen aikana särkylääkkeiden kulutukseni on noussut potenssiin sata ja olo on myös henkisesti tosi tukkoinen ja puolikuntoinen. Kaipaan sitä hyvää oloa ja aitoa väsymystä mikä tulee liikunnan kautta. Aivoja saan treenata muutenkin.

Kävin maanantaina shiatsuhoidossa ja se taisi antaa lopulliset lähtökäskyt persjumille. Kuten hoitajani sanoikin, olin maanantain ja tiistain aika kipeä mutta nyt on jo parempi.

Mikäli hyvin käy, saan kavuta hevosen selkään jo viikonloppuna.

Tamma Töttis ei ole vielä ratsukunnossa, mutta toipuu hyvää vauhtia. Karanteeni jatkuu ja perjantaina tulkoon eläinlääkäri katsomaan tilanteen. Tänään Töttis oli kuitenkin jo enemmän oma itsensä ja hengitti helpommin. Nuo hevosten virustaudit ovat niin kinkkisiä, että niistä on yhtä montaa mielipidettä kuin on sanojaakin. Joku toinen olisi varmaan jo kaahannut trailerin renkaat soikeina hevossairaalaan, joku toinen olisi varuilta aloittanut antibiootin ja minä en ole vielä tehnyt oikeastaan mitään.

Paitsi seurannut tilannetta. Uskon tuntevani hevoseni jo niin hyvin, että tiedän milloin ne ovat oikeasti kipeitä ja milloin puolikuntoisia. Ruoka maistuu, vesi maistuu, hevonen tulee luokse seurustelemaan ja ilme on virkeä. Ei se silloin ole kuolemassa käsiin. Ei ainakaan kitumalla.

Olen 'varmuuden vuoksi' -lääkintää vastaan ollut aina. Ja olen vastakin.

Sörsselson on päässyt hommiin. Nuorimmainen on ratsastanut ja minä olen haukkana vahtinut hommaa. Eilen otettiin ravia ympyrällä, siirtymisiä raviin, käyntiin, seis ja liikkeelle, vaihtelevassa järjestyksessä. Odotin tikkana hetkeä jolloin sain sanoa Nuorimmaiselle NYT sillä se tarkoitti tunnetta joka piti siirtää perslihaksista aivoihin, tallettaa sinne ja sitä tunnetta tavoitella jatkossakin, flow -tilaa joka on paras palkinto minkä ratsastuksellisesti voi saavuttaa. Silloin homma toimii ja paketti pelittää.

Tämäkin paketti pelittää oikein mukavasti. Tämä muodollisestikin pätevä peluri tunnetaan nimellä Paul Davies ja kyllä saa äitirouva Davies olla pojastaan ylpeä. Paitsi jos olisi minun poikani, ei taatusti poseeraisi missään hokipoikien kalenterissa jota varttuneemmatkin rouvashenkilöt silmät kiiluen vahtaavat. Piiloon pistäisin moisen aarteen.

Nyt pistetään muutkin aarteet piiloon ja kysellään sen Nukku-Matin unihiekkapussukan perään. Pakkohan tässä on yrittää saada rytmiä kohdilleen sillä arki hyökyy päälle kuin hunnilauma.
Iso-J on ollut kipeänä ja torpalla on hissuteltu vähän vajaateholla. Silloin kun potilas nukkuu, silloin on hyvä hetki itsekin oikaista soffalle ja syventyä kirjastosta kantamiini aarteisiin.

Onneksi tuo Iso-J:n tauti ei näytä olevan kuolemaksi, ainakin vielä sätkii (ja valittaa) entiseen malliin. Eiköhän tuokin henkiin jää.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, leppoisaa ja mukavaa Elokuun ensimmäistä päivää, missä lienetkin!