Keltainen elokuu

Lempikuukausi alkoi. Elokuussa kesän räikeimmät värierot tasoittuvat, vihreys hiipuu ja haalistuu hiljalleen keltaisemmaksi. Päivät ovat lämpimiä, yöt pimeitä ja tähtitaivaskin tuikuttaa useammalla napilla.

Keltainen ei todellakaan ole suosikkivärejäni, mutta kyllä auringonkukat ja kultapiiskut ovat upeita. Kultapallokin aloittelee kukintaansa ja tavoittelee taivaita sekin. Muhevasta mullasta on hyvä ponnistaa.

Torpanmäellä on tänään piisannut liikennettä. Ensimmäinen oven kynsijä oli paikalla varttia vaille yhdeksän ja sehän on siis melkein aamuyötä. Ei vaineskaan, olin minä jalkeilla jo paljon aikaisemmin mutta löntystelin hommissani 'ei ihmisten silmille' -kotiasussa. No se eka kävijä oli vaan naapurista, kyseli hevosten kuljetuskalustoa lainaksi. Lainapeleillä on vielä itsekin kuskailtu joten en osannut antaa kuin pari nimeä jolta kysellä.

Yksi kävijä toi Äitikullalle ämpärillisen mustikoita. Juuri sopivasti kun olin ehdottelemassa torimustikoiden hakureissua. Sama kävijä toi päivällä tatteja ja jotain muita sienilöytöjään.

On se hyvä, että kulmakunnan seniorikansalaiset ovat aikaansaapaa sakkia. Toista se on meillä nuoremmilla vetelyksillä. Iso-J on toipilas ja minä vielä persköpö.


Mitään hyödyllistä tänään ei saatu aikaiseksi. Ihan meni kintuille koko päivä. Kaupungista toki haettiin kanoille nokittavaa, kissoille ja koirille muroja ja vähän meille ihmisillekin. Mutta työllisesti oli ihan nollapäivä. Mitään mustikkaämpärilliseen verrattavaa urotekoa ei löydy mainittavaksi.

Illalla ryhdyttiin asentamaan suihkuseinää. Paketissa oli lasiovi. Tyypillistä. Niin oli uskottavasti paketissa ruksit ruuduissa wallet(*), clear, glass ja silti paketissa oli ovi. Näköjään se remontti alkaa kyntämään heti kun itse pitäisi jotain tehdä. Silikonituubinkin kärki oli mäsä ja ruuttasi rumasti sivusta.

Päätettiin sentään katkaista yhdeltä sekarotuiselta kukolta kaula jotta saadaan kiuruveteläiset kananeidot omanrotuisen kukkonsa parveen. Ei tässä voi kukkojen tahtiin tanssia ja aina vain uusia kanalaosastoja rakentaa. Kukon kohtalo on kova ja joskus päätyy fiskarssin kanssa neuvottelupölkylle. Se päivä ei ollut vielä tänään, mutta lähtölaskenta on alkanut. Viikonloppuna joku saisi kukkopaistin jos tulee hakemaan ja hoitaa kynimisen itse. Meiltä lähtee kukko pää kainalossa kuoppaan.

Tössetammalta sai vielä tänään nenää niistää, mutta muuten se alkaa olla oma pitkästynyt itsensä. Sörsselson hengaili laitumen portilla ilmeisen innokkaana oppimaan uusia asioita. Joutui hevospoloinen pettymään. Ei ehditty. Huomenna ehditään! Minä otan sen ratsastusajan vaikka mistä, mutta poni pääsee taas jumpalle.

Huomiselle on muutenkin lastattu kohtuullisen paljon painetta. Monta asiaa pitää hoitaa.
Kitkemiselle ei jää aikaa, mutta kuten kuvasta näkyy, kehäkukka rehottaa nyt niin ylenpalttisesti, ettei vesiheinäkään pärjää tuolle kukinnalle. Sangen pirteä näky yrttimaalla.

Elokuu on siitäkin kiva, että sato alkaa kypsyä. Pinaattia on jo pakastettu talven lettukestejä varten ja lisää lehteä pukkaa. Yrtteihin en ole koskenut säilömismielessä. Rakuunaa pitää kyllä ihan asiakseen hakea ja kuivatella, on se niin jalo ja hieno mauste. Samoin kuin timjami.

Vadelmasato on ihan tolkuton, omenoista ja viinimarjoista puhumattakaan. Hulluksi tulee jos meinaa kaiken säilöä ja mehustaa. Mihinkään ei mahdu ja enempää pakastimia ei hankita. Siksi naapurit, ystävät ja tuttavat on hälyytetty hakemaan omansa pois.

Äitikullalle se on kova paikka, jättää jumalanvilja keräämättä. Mutta joku rotihan se pitää olla. Kunhan hän nyt hoitaa pakkaseen ne mustikkansa, hakee metsästä sienet ja katsoo sitten paljonko tilaa jää omenamössöille. Veikkaan, että järjen valo syttyy viimeistään silloin. Liika on liikaa on liikaa.

Ja nyt liika valvominen on liikaa. Minä otan kirjan kainaloon ja kömmin Nassepapan kanssa pötkölleen. Aamuhälyytys on aikainen.

Mukavaa perjantaita, missä lienetkin!

PeeÄääs: merkille (*) selitys:
oli niin hassu typo että oli pakko jättää. Lasinen ja läpinäkyvä lompsahan se vasta kiva olisikin. Sangen taiteellinen, ainaisessa tyhjyydessään.

Lompakko saa taas huomenna kaivella. MacBookin latauspiuha on halki eikä toimita virtaa laitteeseen. Uusi latauspiuha maksaa vaatimattomat 70 € joten taas saa selittää konttoritarvikekulujen huimaa nousua kirjanpitäjälle. Ei vaineskaan, kyllä hän tietää, että maksaahan ne lelut ja yrittäjäkin leluja tarvitsee.