Terveisiä telttakokouksesta

Pahoittelen jo etukäteen heille, jotka googlettivat telttakokous -hakusanalla ja toivoivat päätyvänsä hengellisen kirkkauden kaiken valaisevan autuuden lähteille. Sori, päädyitte itäisen pikkukaupungin raviradalle ja kuvien välityksellä saatte vielä kipakat haukut päälle. Ei pidä uskoa kaikesta mitä netistä löytyy.

Taivaalta ei tullut tulta eikä tulikiveä, mutta jokunen tippa vettä. En tiedä säätilasta ja sen ailahteluista iltapäivän osalta, sillä silloin minä jo makasin parituntisen sairauslomani tuvan soffalla.

Tänään ei kätelty tuomaria eli se eilinen ennenaikainen spekulointi sijoitusten päivittäisestä petraamisesta oli ihan turhaa. Kaksi päivää nousujohteisesti ja sitten mahalasku.

Tenavatähti liikkui ja esiintyi sulavasti kuin vanha tekijä. Mutta Herra Tuomarille se ei riittänyt. Hän tahtoi nähdä ihan erityyppisiä koiria ja kirvelevin silmin (ja nyrpein nenin) katseli eteensä marssitettuja pikkuärrierejä.

Peetu oli kuitenkin ERI (erinomainen) ja JUK1 eli voitti kilpailuluokkansa. Mitään lisähöysteitä kuten SA:ta ei tippunut. Se oli kiitos ja näkemiin. Sama kitsas linja jatkui ja laskujeni mukaan vain neljä koiraa sai SA:n. Eli oli Herra Tuomarin mielestä riittävän hyvä kilpailemaan sertifikaatista. Hänelle esitettiin kuitenkin rapiat 30 rekkua. Makunsa kullakin sanoin koira kun muniansa nuoli.

Loppujen lopuksi ROP-potin (rotunsa paras) korjasi venäläinen pikkutintti ja edellispäivien voitokas uros oli VSP (vastakkaisen sukupuolen paras).  Serttejä sentään herui 'meikäläisille' joten niistä erittäin lämpimät onnittelut. Eivät heruneet helpolla.

The Judge

Semmoinen telttakokous tältä viikonlopulta. Tuommoinen näyttelyteltta pitää kyllä varmaan hommata itsellekin. Vaikuttaa kyllä kätevältä ja näppärältä, sinne mahtuu koirat häkkeineen ja reput, nyytit ja nyssäkät. Värivalikoima on kieltämättä mauttoman tuolla puolen. Olisi kiva saada sellainen, jonka takaseinä olisi suhteellisen neutraali, ajatellen sitä, että koirien kuvaaminen rauhallista taustaa vasten olisi niin paljon helpompaa.

Nyt ei hankita kuitenkaan mitään, sillä tämän kesän näyttelyt taitavat Peetun osalta olla tässä. Odotellaan, että junnujannu kehittyy vielä vähän miehekkäämmäksi ja massavammaksi. Eihän tässä ole mikään kiire.

Onneksi näyttely oli kotikaupungissa, olisi aika hajottavaa ajella vieläkin kotimatkalla.

Huomenna on meillä viimeinen lomapäivä. Tiistaina koulun kello helähtää iloisesti ja pirteät, lomalla levänneet Isänmaan Toivot kirmaavat takaisin pulpettiensa ääreen. Se oli fiktiota. Faktaa on se, että koulu alkaa ja Perilliset ovat venähtäneet juuri ne sentit joka aiheuttaa kaikkien farkkujen ja paitojen muuttumista käyttökelvottomiksi. Yritän aina syksyisin väittää, että vajaamittaiset farkut ovat erittäin hip ja cool. Mutta ei mene enää läpi.

Huomenna sitä jonotetaan ohimosuoni pullottaen farkkukaupan sovituskoppeihin. Kokemukseni mukaan jokaiseen koppiin jonottaa vähintään kaksi tyttöä ja kummallakin vähintään neljät farkut. Joita sovitellaan, kuvataan, lähetetään instagrameihin ja väännellään eestaas t-u-s-k-a-i-s-e-n kauan. Sitten vielä odotellaan facebook-kavereiden mielipiteitä (usein viereisestä kopista). Gnnnh.

Sillon kun minä olin tuossä iässä, kaupungissa oli tasan kaksi niitä oikeita farkkuja myyvää kauppaa ja valikoima oli nykymittapuulla karu. Nykyteinit varmaan menettäisivät järkytyksestä tajuntansa nähdessään äitiensä nuoruuden ajan farkkutarjonnan.

Ostoslistalla on myös kontaktimuovia, kyniä ja muita härpäkkeitä. Ja mitä ilmeisimmin uusi 'kettureppu' koiran reikäiseksi pureman tilalle. Huoh.

Siitä sitten huomenna. Tänään tämmöistä, rauhaisaa yötä, missä lienetkin!

PeeÄäs: kodinhoitohuoneen/takaeteisen/vesivahinkokohteen kalusteet on asennettu. Vain kansitasot puuttuvat, sillä varastossa käyttöä odottaneet 'ostin kun halvalla sain' -kannet olivat liian sinisävyiset. Eli eivät ne nyt loppujen lopuksi kovin halvaksi tulleet kun kuitenkin pitää ostaa uudet.