Kukamitähähmissä?

Koirapojat saivat purtavakseen vähän ronskimmat ja rouheammat luut, kummallekin ihan ikioma, reilu pätkä nautaeläimen sääriluuta. Meillä tuommoisia thingsejä ei syödä sisällä, vaan ne ovat ulkoruokintaan tarkoitettuja. Kumpainenkin ahersi omalla työmaallaan autuaan tietämättöminä ajasta saati sen kulumisesta. Joku meistä havahtui illan aikana hakemaan pojat sisään yöksi.

Viikonloppuun mahtuu niin paljon erinäisiä käänteitä, että on oikeastaan turha yrittääkään kirjata niitä ylös, ainakaan missään järkevässä järjestyksessä. Eihän tässä elämässäkään aina kaikki mene just ohjekirjan mukaan, aina sattuu ja tapahtuu.

No ainakin me syötiin hyvin. Perjantainakohan se oli, kun lähetin taas kerran Kanadaan lämpimiä ajatuksia pestoaineksia säveltäessäni. Hyvää siitä tuli, niinkuin aina. Älkää kertoko Perheelle, mulla on pikkuinen nokare vielä jemmassa jääkaapin perukoilla, aion liipaista ne nieluuni heti kun tästä koneelta pääsen pois.

Ukkonen on rajoittanut nettiaikaa ja sekoittanut pakkaa vallan vinhasti. Se on semmoinen juttu, että kun täällä kuuluu jyminää tai näkyy salamointia, koneiden piuhat ja kaapelit on syytä erottaa virtalähteistä ja vähän äkkiä.

Ukkostakin pahempi vitsaus on se pahuksen SIMS-peli jonka itse, omaa tyhmyyttäni asensin koneelleni. Nyt joudun aina ottamaan jonotusnumeron päästäkseni koneelle. Ja sitten vielä ukkonen kiilaa väliin.

Viikonloppuna on yritetty ennakoida tulevaa ja valmistautua monin eri tavoin tulevaan poissaoloomme.
Peetun hoitopaikka näyttäisi järjestyvän lähempää kuin ikinä osasin kuvitellakaan. Nuorimmaisen paras kaveri ilmoitti hoitavansa Peetua ilomielin... käsittääkseni hänen perheensä on samaa mieltä.
Olisikin ihan huiman kiva juttu saada Peetu tuttuihin hoiviin ja kasvattajakin on kohtuullisen matkan päässä jos-jotain-sattuisi -tapauksia varten.

Yksi kivi sydämeltä on juuri vierähtämäisillään pois. En vielä sano että ON. Sillä mikään ei ole niin epävarmaa kuin varma. Pessimisti ei pety mutta nyt toivon totisesti vimmatusti olevani väärässä.

Valmistautuimme tulevaan pesemällä hevoset. Sörsselsson seisoi kuin sahapukki ja nautti jynssäyksestä ja vilvoittavasta vesisuihkusta. Häntä pestiin omenanhajuisella jouhishampoolla :D

Ja tälläkin kertaa se oli Töttis joka järjesti tilanteita ja vähän lisää tilanteita. Reaktionopeutemme kasvoi taas kerran potenssiin kymmenen ja nyt minä ja Nuorimmainen alamme olla varsin toimiva varikkotiimi. Se, että pesun kohde (Töttis) poistui oma-aloitteisesti paikalta, ei loppujen lopuksi ollut mikään iso asia. Hevonen haettiin takaisin paikalle ja jatkettiin siitä mihin jäätiin.

Viimeisen poistummiskerran jälkeen minulta keikahti kuppi nurin ja sanoin tammalle (ilmeisen varsin selväsanaisesti), että nyt riittää, helpompiakin tapauksia maailmasta löytyy enkä epäröi mokomaa otusta semmoiseen vaihtaa. Tehosi. Tamma seisoi pesussa ihan rauhallisesti ja antoi jopa suihkutella kaikki örkkimyrkyt nahkaansa ilman steppailuja. Hyvä. En olisi pystynyt hillitsemään itseäni enää yhtään pidempään.

Polkaisin iltalenkkinä pidemmän kaavan mukaan 20 km ja se oli hautovassa helteessä hyvä saavutus.
Sauna päälle ja nyt alkaa olla kypsää kauraa, kaatuu kohti patjaa ihan just.

Huomenna uutta haastetta kehiin.
Niistä enemmän huomenna.

Pysy kanavalla, missä lienetkin.

PeeÄäääs: tervetuloa lukijaksi HD, kuka lienetkin.

Tulin vain kertomaan...

... että on tämä Torpanmäki kyllä ihme paikka. Kahta puolta tätä harjua sataa ja ukkostaa ja jytisee, tulee tulvaa ja maanvyöry, trombeja ja muita luonnon ihmeitä. Ja täällä vedellään kasteluletkuja mansikkamaallekin, etteivät aivan nääntyisi kuivuuteen. Mittari tököttää +32 lukemissa.

... että hevoset huilasivat tallissa pitkän päivän, vasta iltaruokien jälkeen pääsivät yöksi ulos.

... että tänään käytiin Iso-J:n kanssa kaupungilla syömässä. Päämiehen piikkiin. Oli niin harvinainen kutsu, että minäkin sonnustauduin mekkoon. Oli kyllä kivaakin ja ilolla otin kuskin roolin ja autonavaimet. On virkistävää tavata uusia tuttavuuksia.

... että lomareissu painaa päälle, mutta sitä ennen on mm. pakattava 5 mottia halkoja riiheen, tulivat tänään, mutta pinoamisen ilo jäi meille.

... että päädyin Canon 7D:n hankintaan. Tästä suurkiitos paikallisen Rajala Pro Shopin myymäläpäällikölle. Aikaansa, vaivojansa tai hermojaan säästelemättä kuunteli jaarituksiani, vastasi kysymyksiini ja jaksoi jopa koko session ajan teititellä minua. Ihana nuori mies! Lopullisen ratkaisun sinetöi käsiveskasta tiskiin kolistelemani objektiivi. Näytin sen ja sanoin, että tämän parempaan en pysty, tämä on kuin Tuhkimon kenkä. Se oli sillä selvä. Putkeni on hyvä, erittäin hyvä ja se pääsee oikeuksiinsa uudessa rungossa.

... että helteestä huolimatta ja ehkä juuri siksi, jaksoin pusertaa melko hyvän treenin, hoitaa muutaman juoksevan asian ja nukkua päiväunet.

... että tänään oli oikein hyvä päivä.

... että mansikat ovat makeita, isoja ja superhyviä.

... että yöllä saisi sataa.

... että nyt on pakko heittää siltakaadolla petiin.

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin!

Poikkeustila, erikoisjärjestelyt ja SIMS tuo viheliäinen vitsaus

Helleaamu aiheutti sen, että jokaisella askeleella hevosia laitumen riemuihin saatellessani, pääkopassa jysähti ikävästi. Matalapaine, hautova ilma ja kytevä ketutus.

Tällä asenteella lähdettiin aamuun. Eli jatkoin siitä mihin eilisillan turhautumisessa jäin. The Sims3 + Lemmikit -lisäosa. Lapsosen joululahja vuodelta 2012 ja kesäkuun 2013 loppu. Kainosti asennusta pyytävä lapsi. Syyllisyys. Se on kuulkaa Painajainen isolla ja vihaisella Peellä.

Loppujen lopuksi sain (Ihme!!) peliyhtiön palvelevasta puhelimesta päivystävän nörtin kiinni. Ottaen huomioon, että kello oli jo iltapäivässä, kyseinen asiakaspalvelun kukkanen kykeni jokseenkin älylliseen kommunikointiin. Selvisi, että eilinen asennusongelma oli kohtuullisen tunnettu probleema mac-käyttäjien koneissa ja siihen tulisi tuotapikaa vastaus ja toimintaohjeet sähköpostitse. Okei, täti kiittää ja toivottaa energiajuomalla elävälle nörtille hyvää päivän jatkoa. Olen varma, että kuulin linjalta vaimean röyhtäyksen.

Ja katso, ohjeet olivatkin sähköpostissani. Tottakai ne olivat englanninkieliset ja linkin takana. Ilmeisesti  peliyhtiöissä oletetaan, että kaikki pelejä latailevat tyypit vauvasta vaariin puhuvat, lukevat ja tulkitsevat sujuvasti nörttienglantia, ymmärtävät niiden hieroglyfien päälle.

Minä ymmärsin ja Lemmikit -lisäosa tuli oikein asennetuksi, kunhan olin ensin raahannut tietokoneen roskakoriin n kappaletta erilaisia foldereita ja restartannut tietokoneen uudelleen.

Nuorimmainen kiitteli vesissä silmin. Hänen joululahjansa oli vihdoin käytettävissä.
Köh. Omatunto tuskien roihuissa käryten vetäydyin toviksi lepäämään. Päänsärky ei suoranaisesti lieventynyt asennustiimellyksestä.

Koska päivällä paukahti lämpöennätykset ja meidänkin mittarissamme varjon puolella oli punainen tappi lukemassa +31°, päätimme siirtää hevoset talliin iltapäivän kuumimmiksi tunneiksi. Tuo uusi laidunlohko jossa pyylevät ratsumme kirmailevat, on täysin varjoton alue.

Ja siellä on paarmoja niin runsaslukuisesti ja monimuotoisesti, että hyönteistieteilijät voisivat suunnata lajikartoitukseen tänne. Takaan että tutkittavaa materiaalia riittää. Mukanaan saa viedä, ihan vaikka haavin täydeltä.

Hevoset seisoivat laitumella apaattisina paikoillaan, hikosivat ja olivat ankeita. Näyttivät oikein tyytyväisiltä päästyään viileään talliin. Vasta iltapuurojen jälkeen hölväsimme ne örkkiäismyrkyillä ja veimme lankkutarhaan yöksi. Siellä on syömistä kahden hevosen yötarpeisiin useammallekin yölle. Hirvet ovat jäljistä päätellen käyneet makailemassa nykyisellä laidunlohkolla ja minulla on turvallisempi olo kun tiedän, että hevoset ovat erotettu hirvistä sekä lankulla että sähkölangoilla. Eihän sitä ikinä tiedä mitä kesäyön inspiroittama hirvi saattaa keksiä.

Aamulla siirrän hevoset laitumeen mutta yön ovat vähän vähemmillä eväillä.
Saisivat olla muutenkin, mokomat valaat eivät taatusti mahdu traileriin ensi viikolla, sen verran massava runko kummallakin.

Hevoset vaikuttavat nyt sangen tyytyväisiltä elämäänsä ja saavat nyt olla yönkin ulkona.
Matalapaine yritti purkautua ukkosena, mutta kuten tavallista, se jäi meidän mäellämme suutariksi. Pari kertaa jyrisi ja satoi sen verran, että pihasoran päällimmäiset kivet kastuivat. Eli ei paljoa.

Iso-J palasi reissultaan ja toi Nuorimmaista ilahduttavat tuliaiset. Perhosten tainnutusainetta (jotain tymäkkää apteekkitavaraa) sekä ihan oikean jousiammuntavempaimen.
Tämä jousiammunta on kiinnostanut pientä robinhoodiamme jo kauan ja perhosten keräily on sekin Iso-J:n ansiota. Voin vain kuvitella kuinka parin vuoden päästä Äidin pikkuenkeli laukkaa tanakalla vuonohevosellaan kylän raittia pitkin ja ampuu jousella rusakoita ja muuta pienriistaa... jos ei ole juoksentelemassa pelloilla ja pientareilla haavi auki (kirjaimellisesti). Mitä isä edellä, sitä pienet perässä.

*huokaus*

Grillissä savustettu lohi oli niin hyvää, että sen jälkeen päänsärkykin katosi. Toimivampi se lohi oli kuin burana. Molempia kokeilin.

Tänään jätin väliin sekä salitreenit että fillarilenkit. Kumpiakin olen ahtanut edeltäviin päiviin melko ahkerasti. Eilinen kyykkypäivä ja fillarikymppi tuntuvat kyllä, siellä missä pitääkin.

Monessa asiassa on siis tänään ollut poikkeusjärjestelyjä. Ja ihan syystä. Alkuviikko on ollut ihan kiitettävän ohjelmoitu joten yksi tämmöinen löysä päivä tulee tarpeeseen. Mitä vähemmäksi aamukampa käy, mitä lähemmäksi loma tulee, sitä enemmän löytyy tekemistä, asioita jotka on pakko hoitaa ennen lähtöä.

Kamera-asiakin on vielä juupas-eipäs -asteella. En kertakaikkiaan osaa tehdä valintaa kahden eri mallin välillä. Molemmissa on puolensa, hyötynsä ja haittansa. Etunsa ja taakkansa. Kyllähän sekin ahistaa, jos upouusi seiskadee lentää gibraltarin apinoiden ryöstösaaliina jonnekin atlantin uumeniin. Ja kyllä sekin ahistaa jos lähden reissuun pokkarin kanssa. Ja ja ja.

Monta muutakin asiaa on vielä päätettävä. Peetupoijjaan hoitopaikka-asiakin on vielä ihan auki. Tarjokkaita on, kiitos kaikille, meidän pitää nyt vain katsoa mihin venytään ja mihin Peetu venyy.

Mietin sitä huomenna. Nyt menen nukkumaan. Ja tähän loppuun kuvasarja joka kertoo karua tarinaa mukaviattomien Lemmikkien maailmasta. Veli Winston jäi kiinni päihteistä!
Pioneja kuvaillessani kuului kiivasta kehräystä ja kas, kukas se siellä lojui ympäripäissään:

Kehrää ja kierii...

Leuat jauhavat....

Yhdet vielä ja shitten lashku...

Hupshista, katshos mammaa, mä vähän tähän torkahdin

Se on tuo minttu semmoinen päihde, että kiltit tupakissammekin ovat aivan sen orjia. Veli Miltonia saa harva se päivä nostella penkistä syrjemmälle, rojottaa siellä sorkat suorina ja kehrää. Oi tätä tapain turmelusta!

Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin.

Massahurmaaja tarjoaa seuraa

Eilinen oli helteestä ja paisteesta huolimatta alakulon päivä, hiirenharmaa ja hirmuisen pitkä.
Elli sai viimeisen kyttäyspaikkansa tilusten laidalta, kahden tuomen luota. Siellä se muutenkin tykkäsi turkki tuulessa hulmuten istuksia. Ja siellä oli hyvä odotella naapurin navettakollin kyläkierrosta. Pari kertaa kollin kierros osuikin ns. napakymppiin ja seurauksena yhteensä kuusi jälkeläistä. Pitkää ikää kaikille lapsille, mammakatti vahtii silmä kovana tekemisiänne!

Peetun lomahoito aiheuttaa päänvaivaa.
Varmana pidettyyn hoitopaikkaan tuli ilmeisesti ajankohtaväärinkäsitysten vuoksi tuplabuukkaus ja sinne menee sellainen koira, joka ei oikein viihdy toisen koiran seurassa.

Nassehan jää Äitikullan kanssa kotiin sillä Äitikulta haluaa varakorvat ja hälyyttimen (koiramegafoni). Peetua hän ei kertakaikkiaan uskalla ottaa vastuulleen, ei varsinkaan eilisen jälkeen.

Peetu on niin salamannopea ninja, että se livahtaa vähän turhankin vikkelästi ovesta ulos ja etupihalta on suora sihti tielle. Jos siellä löntystelee sauvakävelijöitä tai koiranpissittäjiä, Peetu on ottanut tehtäväkseen raportoida kulkijoista ja kipaisee tekemään tarkempaa tullausta. Viis siitä, että Ellinkin kohtaloksi koitunut kylätie menee vieressä.

Monta mukavaa lomakotia Peetulle on jo tarjottu, mutta valitettavasti olen joutunut vastaamaan niille kieltävästi. Tässä on pari mutkaa matkassa. Vaikka Peetu tulee kaikkien kanssa juttuun, se ei ole tottunut olemaan yksin. En tiedä, enkä viitsi ajatella, minkälaisen konsertin se pitää jäädessään kymmeneksi tunniksi yksin.

Toinen koira ei ole ongelma, ei kissat eikä hevosetkaan. Mutta yksinolo on paha. Kerrostalonaapurit eivät välttämättä ilahdu ulinakonsertista, ei vaikka se miten komealla vibraatolla vetäistäisiinkin.

Joten: jos ja mikäli tiedät Peetupojalle hoitopaikkaa, ole kiltti ja ilmoita. Paikalliset ja tutut tietävät yhteystietoni. Kommenttilootaankin voi jättää viestiä.

Päivän työlista vaatii kiireellisiä toimenpiteitä joten nyt kamat kasaan ja tien päälle. Uusi yritys katsastuskonttorille rekisteröintiasioissa, hevosten örkkimyrkkykaappi vaatii pikaista täydennystä ja pari muutakin hoidettavaa asiaa huohottaa niskassa.

Hellurei ja silleen, missä lienetkin!

Sellainen Elli

Elli on aina ollut oman tiensä kulkija.
Rasvamonttuprinsessa, villinä syntynyt ja villinä pysyi myös Torpalle muutettuaan. Ensin arka ja epäileväinen, sitten erittäin määrätietoinen ja vahvatahtoinen kissa. Ihmistä sietävä, muttei missään nimessä ihmisen Ystävä. Ei ainakaan siinä mielessä kuin minä tajuan ihmisen ja eläimen välisen suhteen parhaimmillaan olevan. Silti -ja siitä huolimatta- Ellillä on ollut oma paikkansa Torpan muonavahvuudessa.

Poistui ulkoilemaan vaikka sitten heittäytymällä toisen kerroksen ikkunasta.
Kahdet yllätysvauvat ja suuri hämmästys: mistä nuo oikein tuohon tulivat? Hyvä Äitikissana mutta kulkijan luonto veti uusille poluille kerta toisensa jälkeen. Siihenkään ei suostunut, että tulisi illaksi kotiin niinkuin Veljekset. Ei, Elli tulee kun siltä tuntuu ja menee kun on mentävä.

Tänään Elli makaa pahvilaatikossa pihalla.
Auto oli iskenyt keltaisen kuun aikaan yön kulkijaan, kolhaissut villiin sieluun ja sammuti nuo pienet hornanliekit kissatytön silmistä. Nätisti oli nostettu pihatiellemme.

Semmoinen oli Elli. Siniharmaa pieni Primadonna.

Tätä ei opeteta ratsastuskoulussa

Näin sitä mennään, laitumelta talliin. Tätä EI todellakaan yksikään vastuullinen vanhempi tekisi, ei varsinkaan itse lapselle ehdottaisi, eikä todellakaan itse punttaisi tytärtään hevosen selkään. Kaikki turvavarusteet puuttuvat. Myös suitset, satula, asianmukainen vaatetus.

Tästä kuvasta muuan järkevä ihminen pahoitti fb:ssä mielensä. Ihan syystä. Onhan tuo nyt ihan edesvastuutonta.

Kuva jatkuu niin, että tytär ratsasti suomenhevosen talliin ja jalkautui vasta hevosen karsinassa.
Näitä hetkiä ei voi kokea missään muualla kuin kotona, oman hevosen kanssa. Silloin kun luottamus on 120 %, kaikilla.

Ja silti voi moni asia mennä pieleen. Tämä tytär putosi omalta poniltaan vajaa vuosi sitten, tunnetuin seurauksin, ranteet kipsiin kuudeksi viikoksi.

Ei, minä jätän pumpulikääreet tämmöisenä kauniina kesäiltana pois ja annan ihmisentaimen nauttia hetken täydellisestä luottamuksesta, voitonriemusta ja villistä vapaudesta. Nuo viisikymmentä askelta hevosen selässä kantavat seuraavat viisikymmentä vuotta. Asia joka ei tule unohtumaan.

Anteeksi teidän kaikkien nyt mielensäpahoittavien puolesta. Tämmöistä tämä elämä joskus on, riskipeliä.

Tämä veneilijä sen sijaan saa rauhassa pissata kannelta eikä taatusti huku. Korkeintaan rysähtää pelto-ojaan ja saa mustelmia.

Näin meidän kylillä, äärilaidasta toiseen.

Kesäyö olisi kauneimmillaan, superkuu killottaa taivaalla ja päivä on ollut kaunis, hieno ja mukava.

Syötiin hyvin, savulohi on mitä mainiointa ja käytiin pitkällä ajelulla sitä ennen.

Torpalla kaikki hyvin, toivottavasti sinullakin. Missä lienetkin.

Hyvää ja leppoisaa illanjatkoa !

Juhannusta juhlimaan

Ruuhkat alkavat rauhoittua ja armas suvi suloisemme palasi taas lämmöllä ja auringolla muistuttamaan kesän riemuista.

Viikko on ollut vauhdikas ja toisaalta ihan mitäänsanomaton.
Remontti jäi eilen siihen vaiheeseen, että kaivaukset on nyt valettu umpeen ja pikabetoni olisi periaatteessa valmis seuraaviin toimenpiteisiin.

Remppafirma dokumentoi näköjään koko ajan mitä missäkin vaiheessa tehdään ja mikä on tilanne ennen seuraavan aloittamista. Valo- ja videokuvaa on taltioitu kaikissa työvaiheissa. Hyvä niin.
Betonin alle jäivät huolella väsätyt eristeet, kaapelisto ja varmaan paljon muutakin. Ja betonin päälle jäivät Veli Winstonin lämpystämät tassunjäljet. Pitäähän se valukin leimata. Meillä asian hoitaa kissa.

En ole vieläkään oikein päässyt yli kamerajärkytyksestä. Onneksi Äitikullalla on lähes käyttämätön pikkuinen canonpokkari jolla voi kuvailla kohtuullisen stabiileja kohteita. Niinkuin nyt näitä pioneja.

Kamerajärkytys on kieltämättä Kipeä Asia ja se sattuu sieluun saakka. Oikeasti tuli paha mieli. Yhyy.
Ensi viikolla selvinnee vakuutusyhtiön kanta siihenkin asiaan ja jos hyvin käy, pääsen kamerakaupoille ennen Hispaaniaan lähtöä. Olisi kieltämättä samperin ankeaa lähteä sinne pelkän pokkarin ja puhelinten kameroiden varassa.

Tiedän, että monet tekevätkin niin, mutta minulle kuvaaminen on jollain tapaa harrastus, vähän niinkuin toinen luonto tai ainakin tottumus.

Purin turhautumista eilen pitkään fillarilenkkiin ja mieli vähän tyyntyneenä mietiskelin asioita saunassa.
Terapeuttinen puhelinistunto mökkeilevän Nempan kanssa tuli tarpeeseen.

Enää ei oikeastaan tunnu missään. Pesto on tekeytymässä, kohta marinoin lihat ja laittelen monta muuta asiaa tekeille. Iso-J:n vanhemmat ja veli tulivat jokunen tunti sitten. Hyvä että tulivat, nyt on toiveissa saada savustettua lohta ruokapöytään. Apella on savustamishomma hanskassa ja lisäksi hän on piirikunnan paras muurinpohjalettujen paistaja.

Eilen oli pientä kahakanpoikasta marketin perunalaarilla. Saatiin kuitenkin niin reilut satsit, että piisaa isommallekin porukalle. Pöytään istahtaa illemmalla vähän yllätysvieraiden muodossa myös Iso-J:n aikuinen tytär ja Kelpo Vävy.

Tänään sovittiin hevosten kesäsulkeisista ja ne lähtevät Torpanmäeltä 1.7. Ehditään parina päivänä käydä niitä moikkaamassa ja sitten jäävät pariksi viikoksi työleirille. Yhtään ei harmita. Minä kaipaan vähän lomaa hevosista.

Kaksi vuotta ja yhden kuukauden ne ovat täällä olleet ja nyt tulee tervetullut irtiotto.
Tiedän, että ilahdun varmasti ihan kyyneliin saakka kun näen ne tutut pitkänaamat seuraavan kerran. Se on sitten joskus tulevaisuudessa se.

Tähän ei oikeastaan ole muuta sanottavaa kuin että eläkää nätisti juhannuksenakin, missä lienettekin.
Varovaisesti vesillä ja siivosti sisätiloissa.

Tämä ihana ikivanha perinneruusu vanhan mummolan mailta tuoksuu taivaalliselle.
Kesän tuoksu.

Life is good!

PeeÄäs:
toivotan lämpimästi tervetulleeksi uusimman lukijani, Heidin. Mistäs tiesit tänne tulla?

Hyvää iltaa -ja näkemiin!

Ei voi sanoin kuvata (aargh, taas tuo sana) tätä sieluni tuskan määrää, tätä tulenkatkuisen kitkerää katkeruutta, tätä sapenkirjavaa hapokasta vitutusta joka pienestä ihmisentyngästä huokuu.

Katsokaa nyt mitä se kurjenperhana teki minun uskolliselle canuunalleni!! Onko tuo reilua? Häh? Mitä pahaa minä sille kurjenriettaalle muka tein? Otin vain pari kuvaa. En häirinnyt, en mekastanut, en hälyttänyt bongarilaumaa apajille. Pari kuvaa vain otin, käppäilin takaisin autoon ja huristelin kotiin.

Ja kotona on katkeran kurjen pilalle nokkima kamera. Aiaiaiai tätä tuskaa.

Niin kuin minä mielelläni olisin vanhan, uskollisen ja monet polut kanssani kulkeneen vanhan canuunanruppanan pitänyt. Eihän tässä rouvakaan enää tuorein malli ole. Silti ihan soivia pelejä kumpainenkin. Ihan kuin se kurki olisi nokkinut käteni jatkeen irti. Ja varmaan oli joku paholaisen kätyri joka etänä tuikkasi sanonko minkä itämään sanonko minne? En sano. Se olisi manaus.

Shit happens. And then you´ll die.

Onneksi aamun lehdessä oli kerrankin virkistävää mainontaa.

Tässä ei turhia kaunistella vaan asiat sanotaan niinkuin ne on. Juhannusaattona emme. Piste.

Tänään torpan työmaalla ei ollut mitenkään erityisen rumia jätkiä, mutta ilmeisesti asiansa osaava eristäjämies. Jumalattoman pinkan hän sai finnfoamia ja ties mitä muita eristeitä survotuksi kraateriin. Pursotti ilmeisesti jotain lisäkettä (uretaania?) ja värkkäsi ihan täyden työpäivän ajan. Uskoni on luja, ettei tämä kioski lähetä ketä tahansa tunaria tekemään omia virityksiä ja luovia ratkaisuja.

Jotkut hassut ritilät siinä on nyt päällimmäisenä. Liekö sitten valun tukirautoja? Eivät kai ne lattialämmityshärveleitä laita betonin alle? Huomenna tulee sähkömies joka värkkäilee sähköt termostaatteineen ja muine kytkimineen. Ennen juhannusta on kuulema valu. Ja siitä reilu viikko alkaa pintatyöt.

Eli just silloin kun tämä revohka paistattelee nahkaansa Hispaanian lämmöissä, täällä kaakeloidaan. Just. Mun niin pitäisi olla neuvomassa miten se homma tehdään.

Tässä on kaakeli ja tehostemosaiikki.
Näyttää ihan supermauttomalta ja juntilta (huono kuva), mutta minulla on Visio jolla tuosta tulee ihan kiva. Ehkä.

Jos kaakeloijat eivät sössi ja kössi hommaa ns. kintuille.

Valinnan jouduin tekemään suuren kiireen kera, enkä täten pystynyt parempaan. Nämäkin olivat tilaustavaraa ja saapunevat lähiaikoina kaupunkiin.

Budjetti oli rajallinen joten tällä mennään, latin latia ei noihin tarvita omarahoitusta. Enkä kyllä usko, että elämäni laatu tästä paranisi merkittävästi vaikka olisivatkin jotain öykkärikallista käsinpuristeltua designkeramiikkaa.  Pukkilan mallistosta löytyivät.

Eniten jänskättää ladonta. Onnistuuko?

Tässä esimerkki osuuskaupan hyllystä. Tiililadonta kaakelille ja todennäköisesti kahden mosaiikkipalan levyiset rannut jollekin esteettisesti kivalle korkeudelle. Yksi vai kaksi rantua, se on vielä päättämättä.

Osuuskaupassa tuo samainen laatta oli puolet halvempaa kuin se, mikä otettiin toisesta kaupasta mutta uskon vilpittömästi Pukkilan laatuun.

Siskolikka sanoi, että ihan tulee mieleen navetan maitohuone tuosta kaakelista. Se on häneltä aika nätisti sanottu.

No, omanlaisiaan ruhojahan sitä käsitellään meidänkin kylppärissä joten ei se ajatus nyt niin kauas navetalta karkaa.

Ja lattiaan tulee musta laatta. Kuva on taas ihan p-aska, jos et tiedä syytä niin lue ensimmäiset rivit uudelleen.

Ei näytä mustalta mutta on se. Se, minkä oikeasti olisin halunnut, oli nätimpi ja mustempi mutta tuplasti kalliimpi. Tämän valitsemalla pysyttiin budjetissa.

Seuraava kohtuullisen haastava tehtävä on löytää joko musta tai valkea hana-suihkusetti ja lattiakaivo. Kuulema Hispaaniasta löytää ihan mitä vaan, joten panen toivoni siihen.

Saunaan tulee tummat paneelit ja hitusen vaaleammat lauteet. Ja vanha punainen tiiliseinä päällystetään uudelleen, vähän kivipintaa. Minua puhuttelee tämä savusauna-asia ihan kauheasti, semmoisen toivoisin joskus tällekin tilukselle kohoavan.

Toki riittävän kauas torpasta, ne kun tuppaavat roihahtamaan äkkinäisen ja/tai kaupunkilaisen käsissä. Sitä iloa en kyllä kyläläisille soisi. Sammuttajia ei taatusti siihen urakkaan löytyisi, palokuntakin toisi varmaan turhat rojunsa kokkoon ja asettuisivat rinkiin makkaratikkuineen.

Tehdään edes sisäsaunasta vähän sinne savusaunaan päin.  Ja vaikka leppälastuja käryämään kiukaalle...  no ei. Se oli vitsi.

Jotain tämän tapaista, ehkä. Mieluummin vielä vähän rosoisempaa ja mustempaa.

Kuten fiksut lukijat tajuavatkin, kuva-arkistojen aarteita tässä kuvapulan takia pengon. Voi olla, että kamerattomana kautena (joka ei toivoakseni kestä seuraaviin pyöreisiin kymmeniini) esittelen teille elämäni kuvat, ihan sieltä muinaishistoriasta lähtien. Arkistot auki ja scannerin kautta jakeluun. Tähän on tultu.

Eikä tunnu kivalta.

Tämä tältä päivältä, huomenna armo uus.
Nuorimmainen tulee kotiin ja elämä palaa taas normaaliin moodiin. On ihan outoa, miten hiljainen ja huomaamaton yksi lapsi on. Yleensä ne kaksi ovat nahistelematta noin minuutin, sitten se väninä jo alkaakin. Ja minä niin kaipaan sitä nahistelua.

Pitäisi kai jotenkin asennoitua juhannukseen? Miten? Sauna lämpiää ja varmaan kaikki syötävä kulkee grillin parilan kautta. Ehkä saadaan vihdoin puutarhakalusteet varastosta. Ja jos hellettä piisaa, syödäänkin ulkona.

Kaupassa olisi syytä käydä ennen Suurta Ryysistä. Auh.
Mukavaa illan jatkoa, missä lienetkin. Tässä vähän hirsiseinän mallia, en ole eläissäni nähnyt noin paksuja hirsiä. Paljoa en valehtele jos väitän, että yhden kyynärän on jokainen korkea. Vähintään.

PeeÄäs:
tänään tuli neljä tekstiviestiä lähettäjältä POLIISI: POLIISIN lähetys tunnuksella 'sejase' on noudettavissa R-KIOSKI 'sejase' 2.7.13 asti. Henkilöllisyystodistus ja lähetystunnus mukaan.

Toivottavasti siellä nyt on se rasti ruudussa, että henkkariksi käyvät vanhat passimme. Varmistin kyllä moneen kertaan, että ne uudet saadaan vanhoilla passeilla ulos.

Hassua tässä on se, että ärrälle on pari korttelinväliä pidempi matka kuin poliisin lupatoimistoon. Noh, ärrä on pidempään auki, arkena ja sunnuntaina. Ehkä tämä on edistystä ja kehitystä. Nopeasti ne kuitenkin tulivat. Ja meidänkin sormenjäljet ovat nyt rekisterissä :D

Paha Kurki

Nyt se on todistettu, sanonta Pahan ilman linnusta ja Paha Kurki ovat totista totta.
Näyttelystä palatessa tein skriik-jarrutuksen pellon laitaan bussipysäkille ja säntäsin zuumi pitkänä ottamaan elämäni ensimmäiset kurkikuvat.

Jäivät sitten sen kameran viimeisiksi. Tuo samperin kenokaula lähetti jotain pahoja virtoja autoon, koska kotona nostin kameralaukusta esiin hyvinpalvelleen canuunan... jonka näyttöruutu oli säröytynyt.  Ihan kuin olisi pitkällä nokalla kopautettu näyttöön. Ehkä tuo lintu jollain maagisilla taikavoimillaan sen teki. Tuossa hengaili näennäisen viattomana mutta pahoja hautoi.

Voi peehanan peehana, että osasi pientä ihmistä ahistaa.

Juuttaan uivelo!

Vielä enemmän ahistustani lisäsi tämänpäiväinen visiittini kahteen paikalliseen kamerakauppaan. Kyselin vähän hinta-arvioiden perään jos pakon sanelemana uuteen kameraan ryhtyisin. Rajalalla poika lateli auliisti tuotteiden hintoja sen kummemmin käyttöaikeita kyselemättä. Toisessa puodissa saikin jo kullanarvoisia vihjeitä.

Näiden kullanarvoisten vihjeiden jälkeen olin entistä enemmän sekaisin päästäni. En minä nyt oikeasti tiedä minkä kameran hankintaan ryhtyä. Himoamani 7D on kuitenkin jo neljä vuotta vanha malli ja sille on mitä ilmeisimmin tulossa uusi versio. Minulle esiteltiin uusi (?) 100D -malli joka oli ihan liian pikkuinen minun käteeni ja malli 700D joka istui näppii paremmin.

Mistä minä nyt tiedän mikä olisi järkevin kapistus minulle näihin räpsyihin.
Jos ja kun olen pakotettu sukeltamaan netin vertailupalstoille, menen vielä enemmän sekaisin. Siellä puhutaan jo semmoista hepreaa, että täti-ihmisellä menee päreet vintillä entistä vinompaan.

Auttakee te jotka kameroista tiedätte ja ymmärrätte! Canon on merkki, sillä kaikki putket ovat siihen sopivia enkä todellakaan lähde uusimaan niitä kun ei ole tarvis. Mutta olkaa kilttejä ja puhukaa suomea niin ettei tarvita kamerahifi -sanakirjaa ja googlekääntäjää avuksi.

Huollatin samalla kruununjalokiveni (superputki) ja tingin lisähärveleiden hinnasta vähän alennusta. Otin muutaman linssinsuojuksen ja jonkun linssiturvavarusteen, ihan vain vihamielisten lintujen varalta.

Ainoa ilo ja lohtu tässä kurkiepisodissa on se, että törmäsin tuohon pahuksen konkkapolveen vasta kotimatkalla. Olisi ehkä eniten maailmassa sylettänyt jos olisin aamulla näyttelypaikalla todennut laitteen hajoutuneen.

Kurjenmiekka, pahan eeltä tämäkin mokoma :(

Muuta mainittavaa tälle maanantaille on se, että Siskolikka pakkasi kiesinsä ja hurautti kohti muuttohulinoitaan. Kummipojalta jäivät hammasraudat. Tietää kiireellistä postituskeikkaa huomiselle.

Hevosille suoritettiin kaviohuolto ja Töttis sai hienon kalanruotoletin otsatukkaansa. Ei kuvaa. Sattuneesta syystä.

Remonttityömaalla puhallin hurisee ja putkimies ahersi omaa osuuttaan. Seuraavaksi sopii kai odotella sähkömiestä. Ovat he kyllä kiitettävän täsmällistä porukkaa, pisteitä ropisee rakennusfirman laariin. Suosittelen kyllä, kunhan loppukiitosten aika koittaa.

Satoi ja paistoi ja nyt näyttää yhdestä ikkunasta mustia pilviä, toisesta paistetta. Ota tästä nyt selvää.

Se on kuitenkin selvää, että tämä maanantai alkaa olla tässä. Lykkään loppuun muutaman kuvan näyttelyistä.

Pysy tarkkana, missä lienetkin. Ja varo kurkia!

Joko on mun vuoro, joko?

Vasen oikea ojenna koipea

Onko hyvä, onko? 

Taas marssitaan ja häntä heiluu

Laitan äkkiä viikset kuosiin

Taaksehan ne muut jää

Häkkieläin

PeeÄäs:
niin olin kiukuissani kurjen metkuista, että vasta äsken tajusin, että torpan nuppiluvusta puuttuu yksi. Sitten muistin, että vein Nuorimman aamulla leirille. Phuuh. En siis unohtanut häntä marketin pihalle.