lauantai 18. elokuuta 2012

Omanlaisensa kaivos


Jatketaan Orvokilla sillä päivän otsikko kertoo kaivostyöstä. Ei, me emme todellakaan päässeet vielä(kään) tutkimaan Outokummun Vanhan kaivoksen kiintoisia tunneleita ja kivinäyttelyä. Kuokat olalla marssimme koko perhe lampaiden talvimajan äärelle. Tallin eteisessä, heinävaraston sivuseinällä on bäbättimien talviresidenssi. Eihän sillä kokoa ole kuin neljä neliötä, mutta mukavasti bääbät talven siinä köllöttelivät.

Oli millä köllötellä. Heinäpatjalle kertyi talven aikana korkeutta n. 80 cm. Joku matikkanero voisi pikaisesti suorittaa laskutoimituksen siitä, montako kuutiota patjan tilavuus lopulta onkaan ollut.
Oli mitä oli, se piti kuokkia, kaivaa ja kärrätä pois. Kivettyneitä kerroksia, sementöitynä papanoilla ja lampaankusella.

Nythän joku kysyy, että mikä helkatin heinäpatja? No semmoinen heinäpatja kertyy kun lambi valikoivana syöjänä varistaa heinäverkoista liian kortiset heinänpätkät alas. Papanaa ropisee peräpäästä ja sorkilla kun tallotaan, patja tamppautuu, tiivistyy ja kasvaa korkeutta.

Hurjan hyvä juttuhan se patja on, lämmittää talvipakkasilla ja pitää juomavesipaljun sulana.

Niinpä tämä perhe kuokki, talikoi, nosteli ja kärräsi kolmen kottikärryn ketjuna tavaraa pois. Iso-J sisuuntui loppujen lopuksi ja tyhjensi puoli boksia ihan issekseen. Me muut jo poistuimme kaivokselta uskoen, että pyhätyö on hyvätyö.

No, pyhätyöksi jäi pesu, kalkkimaalin levitys ja  tallissa parin seinän pesu painevehkeillä. Eihän se ponin roiskepaska muuten irtoa. Siltikään en luovu valkeista tallinseinistä. Niissä näkyy roiskeet ja röpöt. Ja kun ne ovat tahrattomat, tietää, että talli on puhdas. So simple.

Näiden aherrusten jälkeen onkin hyvä ottaa ensimmäinen heinäkuorma sisään ja ajattaa kuivikepellettien ensimmäinen lavallinen kotiin. Ja hepat saavat taas nauttia tallin yömukavuuksista heti kun syksyn sateet alkavat. Laitumessa kyllä riittää syötävää. Ja osa jää syömättä. Ajattelin aidata vielä yhden uuden päiväsyöntilohkon, olkoon aidattuna pakkasiin saakka.

Turha varmaan kertoa, että saunaan hipsi pölyinen, hikinen ja hirveän pahanhajuinen perhe. Tämä toinen perhe ei haise pahalle. Se haisee ihanasti koiranpennulle.


Tämmöinen omanlaisensa kaivaus, ettenkö sanoisi runsauden sarvi, nähtiin jokunen viikko sitten. Ne ovat nyt niitä kuuluja hermosahoja, jumalanvitsauksia, superpalloja, pikkupiskejä. Eli ehtoja ja aitoja Jack Russel terrierejä.

Jätettiin asia häilyvään harkintaan, sillä Iso-J ei ollut mukana pentulaatikon hämmentämiskeikalla. Tänään hän kuitenkin pontevasti ilmoitti, että pitäähän niitä nyt käydä katsomassa ja tehdä varaus jos meinataan yksi saada. Jumaleissöni, nyt se kakkoskoiran hankinta onkin yhdenäkin Kuningasidea! No joo, koirakassapurkki keittiön pöydällä hellyttää näköjään karskimmankin könsikkään.

Mene ja tiedä mutta yritän saada kasvattajalta audienssin mahdollisimman pian. Nyt pitää takoa kun rauta on kuuma. Ja kyllä, tiedän, että Iso-J lukee tätä päiväkirjaa. Mitäs puhuit lasten kuullen moisia. Semmoisesta puheesta joutuu tilille ja päätyy kahden rekun kuumotettavaksi öisin. Sänkyynhän ne änkeävät kuitenkin.

Joku miettii varmasti nyt, miksei perintöprinssi ole Nassen tyyliin borderi. No siksi ei, että jsillä ainoalla oikealla kasvattajalla ei ole pentuja tälle syksylle ja toisaalta, tänne mahtuu vain yksi borderi kerrallaan. Vääjäämättä sekin päivä on vielä edessä jolloin borderin paikka meillä aukenee. Se päivä ei onneksi ole vielä nyt. Nasse on vahvasti (hajusta päätelleen) kuvioissa mukana.

Joku toinen varmasti miettii tykönään, miksi helkkarissa jackrusseli? No siksi, että minä olen nähnyt elämäni aikana kymmeniä russeleita. Aivan kauheita maanisia superpalloja ja aivan ihania puuhapettereitä. Ne itsetietoiset, rennot koirat ovat tehneet paljon rodun maineen pelastamiseksi. Ja minä uskon, että oma kokemus riittää vielä yhden pienen terrierin kasvattamiseen kelpo koirakansalaiseksi. Sen mopsin hommaan sitten eläkepäivien pulmapähkinäksi.


Päivän muihin aherruksiin voidaan varmasti lisätä tunti kohtuullisen ahkeraa kilvoittelua kuntosalilla ja puolentunnin juoksukoulu. Juoksin kokonaiset kolme minuuttia, loput kävelin. Se on semmoinen ohjelma jossa edetään maltilla ja tasaisesti lisääntyvällä kuormituksella. Sopii hyvin.

Kullevo The Kukko elää vielä mutta lähtölaskenta on päällä. Ei ole kukko kuosissa ei.

Nyt siemaisen viikon toisen (!) viinilasillisen ääntä kohden ja hinaan rääkätyn ruhoni vällyihin. Uni on ansaittu ja tulee tarpeeseen. Päivä kaivoksessa ja oheisaktiviteeteissa oli raskas ja otti kunnon päälle.








5 kommenttia:

  1. Meikäläisestä ei kyllä ole russelin mammaksi, joten hatunnosto sulle!
    Ja aina ne miehet loppupeleissä heltyy... ;)
    Katsotaan miten täällä käy sitten kun se aika koittaa.

    VastaaPoista
  2. Toi on helppo laskee. 3,2 mottia.
    Kovasti saa hommia painaa. Just eilen V sano, et kaikki painaa. Hiekka, kivet, sahatavara ja halot. Mut rankan työn päälle on tosiaan mukavaa päästä saunomaa.

    VastaaPoista
  3. Ässä, kolmen airedalea ja yhden borderin olen saanut koulittua yhteiskuntakelpoisiksi joten uskoisin pärjääväni yhden russelipennunkin kanssä. Vanhempi perillinen on mestari temppukouluttajana ja agilityvastaavana, ensimmäistä kertaa koirahistoriassani minulla on hyvät ja innokkaat apuvoimat mukana. Sekin on hyvä, että koko perhe on jo harjaantunut toimimaan eläinten kanssa samalla tavalla. Kukaan ei sooloile eikä näin tee toisten ponnisteluja tyhjäksi. Pidän peukkuja miehenpehmitykseen sinullekin. Ne heltyvät sitten, kun älyävät esitellä asian omana ideanaan :D

    Pappa, samaan lukemaan minäkin päädyin mutten jaksanut enää korjata tekstiä. Samalla sinne jäivät ne pari kirjoitusvirhettä.
    Ja se on niin totta, että kaikki painaa. Onpahan hyötyliikunnassa vastusta. Sauna korjaa kaiken. Ja pikiöljy loput.

    VastaaPoista
  4. Ässä - kaikki miehet EI helly edes loppupeleissä. Terveisin koiraton talous.... Edes kuopuksen pahuksen sitkeä painostus ei ole tepsinyt. Kyllä miehen luonto voi olla kivikova.

    Tänään kävi tontilla yli 200 puutarhavierasta valtakunnallisen Avoimet Puutarhat -päivän tiimoilta. Ihan helvetillisen paljon väkeä... työpäivän jälkeen viisi tuntia kahvitta, tupakatta ja kusitaukoa vailla tajuton härdelli. Juu en olis lähtenyt mukaan, jos olisin tiennyt paljonko väkeä pukkaa tontille. Omaakin peltoa on... paljon, mutta naapurin pellolle parkkeerasi jonon hännimmäiset. Ja puoli kilsaa tallustelua perille puutarhaa katsomaan. Kahdeksan rinkiä puutarhan esitttelyä olen vetänyt tänään. Olo on kohtuullisen tattis. Edes saunaa en jaksanut laittaa lämpiämään. Sillähän vanhatkin luut saa elvyetettyä..

    VastaaPoista
  5. Ja voin totistaa, että Titan puutarha on näkemisen arvoinen paikka! Huima pohjanakka. Nyt naukkaile nätti siivu konjakkia ja polttele toinenkin tupanki, olet ne ansainnut! Kunniamaininnan arvoinen suoritus, annoit varmasti kaikille kävijöille uusia ideoita, elämyksiä ja oivalluksen paikkoja. Kiitos siitä.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com