Kotona. Kaikki. Hyvin.

Lauma on täysi ja lauma on kotona. Palaan illemmalla tarinoimaan lisää. Nyt kiidetään rajan pintaan hakemaan lammasverkkoa.

No niin. Ilta on ja viimeinen vartti ennen puoltayötä alkoi.
Aamusta asti on painettu puolijuoksua mutta niin vain on ällistyttävä määrä asioita, isoja asioita, saatu järjestykseen.

Puoli kymmeneltä pihaan kurvasi traileri josta purettiin ulos Orvokki, Vappu ja Poika. Lampaan sorkka napsahti torpanmäelle ja jokin ympyrä sulkeutui. Tämä on vanha lammastila ja täällä pitää olla lammas. Tai kaksi. Kolme on lauma. Ja Äitikullan lauma on täysi. Iso-J kietaisi vanhasta aitaverkosta salamana pika-aitauksen ja me jatkoimme trailerissa wunderbaumin virkaa toimittaneen Hytkytamman kanssa matkaa.

Metsänpoika chillaili edelleen laitumen aurinkoisilla huudeilla ja siihen ne poikamiespäivät sitten päättyivät. Traileriin marssi ajolleoppinut nuorimies. Tässä välissä lambit olivat muuten kirmanneet yli väliaikaisportin...

Monen askeleen, kuvion ja pienoisen jumpan jälkeen saatiin kuitenkin päästää hevoset aitaukseen.
Päivän muihin käänteisiin kuuluu mm. nuoremman perillisen synttäribileet kavereille ja lammasverkon haku. Siellä olikin järeät aidat, ylin nauha hirville, kolme karhuille ja alin lampaille... ja oikeasti, karhuja norkoaa lampolahallin ovella ruuhkaksi asti.

Ilmeisesti meille tänään laskeutunut Pata-Poika saakin pitää henkikultansa, pääsee pässilaumaan ja meille tulee vaihtarina neitikaritsa.

Hevoset oli pakko uittaa örkkimyrkyissä sillä ilma kiehui vihaisia ja verenhimoisia imuttajia. Sumutuksen ja voitelun jälkeen oma olo oli vähemmän freesi ja sauna, luottokuoma, tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Tuntuu oudolta bongata pihan eläimistöstä nyt myös pystytukka ja liinaharja. Pitää vielä tehdä pikkukierros ulkona ja kurkata onko päivän anti vielä totta... Nyt siellä muuten sataa. Maahan asti.
Toivottavasti sade liiskaa ne verenimijät sukupuuttoon!