Elämä ottaa, elämä antaa. Elämä kantaa. Uskottava se on. Myös silloin kun usko on kovilla. Ja kovin kourin koettelee. Eikä vain kokeile vaan myllyttää ja murjoo.
Tällä hetkellä ajatukset karkaavat usein sekä Aurinkovuorelle että toisen ystäväperheen luo.
Kummallisia kiemuroita elon polkuun, ei voi järjellä käsittää. Omat murheet tuntuvat taas kerran niin pieniltä. Mutta kun ne ovat lähinnä, ne myös potuttavat kovimmin.
Torpalta lähti sunnuntaina viikonloppuvieraat ja lainalapsi. Yksi oma, se pienin, lipsahti saalla kyydillä etelään. Veivät lämpimät säät ja äänet mennessään.
Tupaterrierillä ei olekaan ihan leppoisin eläkevirka se tallimestarin homma. Tässä on paljon puhuva kuvasarja. Ensin tallimestari ajautuu pelialueen alalaitaan...
Toisella laidalla, ei niin luotettavana pakkina, haaveilee pelitilanteesta tapansa mukaan täysin "kahvilla" oleva blondi...
Erotuomarista ei ole mitään apua, täysin ulapalla koko tyyppi...
Ja kaikki katsovat: taivas varjele, mikä sieltä tulee?!?! Sieltähän tulee....
Sieltähän tulee tallimestariin nyppiintynyt Pikku Jytky! Suoraan kanuunankuulalaukalla kohti tallimestaria. Tallimestari pakenee viime tipassa taustan pajukkoon, blondipakki havahtuu haaveistaan ja erotuomari poistuu vähin äänin takaisin jahtaamaan perhosia. Tallimestari erehtyi ilmeisesti taas kerran kusaisemaan vääriin heiniin ja siitä syystä Metsänpojalla kärähti käämi.
On ne hauskoja, ovat. Huolta, harmia ja vaivaahan eläimistä on. Mutta kyllä ne kummasti tasoittavat elämän joskus kovin kivikkoista ja hankalakulkuista polkua.
Eilen Seniorikansalaisella oli oma hohtohetkensä. Orvokki -lammas liikkui kovin vaivalloisesti. Oli pientä painetta ja pingotusta utareissa. Tieto siitä, että Puttepoika lähti pois, ei kulkenut maitorauhasiin saakka ja ne tuottavat edelleen evästä kahden karitsan tarpeisiin. Eipä muuta kuin Äitikulta loikalla lammasaidan portin yli ja lypsylle. Osaavin ottein mestarilypsäjä kevensi Orvokin oloa ja lammas ynisi tyytyväisenä.
Emmehän me tumpelot osaa vielä loihtia herkkuja lampaanmaidosta. Joten Veljekset hulluudessa saivat lypsylämmintä iltapalaa. Ja kovia kokenut tallimestarimme. Ellistä ei ole tietoa.
Kulkuri-Elli karkasi kotoa ja elelee (toivottavasti) sinkkuna (toivottavasti) aitan (ei auton) alla. Seuraavan kerran kun harmaa purjehäntä vilahtaa torpan ovesta sisäpuolelle, napataan huikentelevainen neiti koppaan ja kiikutetaan eläinlääkärin juttusille. Tuntuu niin pahalta mennä nukkumaan ja tietää, että yksi ei niin fiksu kissa seikkailee yössä. Eikä tee sitä yksin...
Asiasta aivan toiseen. Kuviani katsellessani olen jo pitkään kiinnittänyt huomiota hassuun seikkaan. Jostain syystä pidän enemmän pyöreistä muodoista. Onkohan kukaan ihmisten käyttäytymistä tutkinut tehnyt tutkimusta onko meissä ihmisissä sillä saralla eroa? Joku tykkää enemmän geometrisen suorista, kulmikkaista ja tasaisista linjoista. Minä tykkään kaarista ja pyörylöistä. Tyhjälle paperille piirtelen aina aaltoviivoja, palloja ja pylpyröitä. Neliöstä tulee aina hannunvaakuna. Hassu homma...
Puhalluskukan pehmoiset terveiset ystäville ympäri maan ja maailman!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com