Nuppu poikineen

Paeonia 'Bowl of Beauty'  a.k.a. BoB

Tuhnuisen sadepäivän saldona kameran muistikortille tarttui yllätten pyöreitä muotoja. En minä osaa kanttikulmia kuvata, niistä ei saa otetta.

En minä saa kelpo kuvia kyllä pyöreistäkään palleroista mutta yritystä sentään riittää.
Sillä ehkä pääsee joskus jonnekin. Pitkälle? Mä tarjoon, sä maksat, ok?

Ja tuosta BoB -pionista, pakko varautua siihenkin, että se on sitten jotain ihan muuta avauduttuaan. Meillä on ilmeisen kieroutuneen huumorintajun omaavia myyriä kun osaavat tehdä jäätäviä käytännön piloja sotkemalla nimilaput perin juurin tehokkaasti.

Juhannusruusu -eikä muuksi muutu!

Helleviikoksi luvattu viikko alkoi rankkojen yösateiden jälkeen yllättäen tihkusateella.
Hevoset hieroutuivat laitumen sateessa rennoiksi ja pällistelivät aamulla portilla varsin huilanneen näköisinä kun käskytin itseäni kohti autotallia ja kaupunkia. Kateeksi kävi.

On se muuten kummaa aikaa kun nykyisin ihminen tekee enemmän duunia kuin hevonen... Taidanpa masinoida itseni pienelle mielenosoitusmarssille, ihan tänne kotitiluksille. Hevoset duuniin ja meitsi Rouvaksi rouvan paikalle. Oikeus ja kohtuus?!

Tänäänkin rouva kahlasi märässä laitumessa ja talikoi hevosten sontia kottariin... tamma kehtasi paskoa kottarista 10 metriä sivuun. Naapurin nuori rouva kipaisi paikalle ja kertoi, ettei tarvitse kovin tarkkaan laidunta siivota, hän meinaa laittaa paikalle joskus kasvimaan.

Ja nyt kuulen kuinka kuoro huutaa: Miksi sinä tuhannen urbaani jurbelo siivoat sitä laidunta?
No siksi, että on monta hyvää syytä.

Paeonia 'Whopper' alias rustonpala... avautumassa

a) minimoin uudelle lohkolle lantakasojen myötä syntyvät hylkylaikut. Hevonen ei sontakasan vierestä syö. Siihen kasvaa niittyleinikki joka on laidunten riesakasvi, yksi niistä monista. Meillä maata ei ole hehtaaritolkulla tuhlattavaksi vaan kaikki sallitut laitumet käydään kauden aikana läpi ja venytetään tuorerehukautta pitkälle syksyyn. Silmittömästi kaikkialle paskomalla tuhlataan satoa. Paskotko sinä leipäkoriisi?

b) minimoin kärpästen lisääntymispaikat, kärpänen on hevosen kiusa

c) vähennän madonmunien lisääntymistä, mato on hevosen suoliston kiusa

d) näen sonta-analyysin päivittäin, muotovaliot kikkarat kertovat hyvin toimivasta hevosen mahasta. Kaikkihan tietävät, että Luoja hevosta luodessaan piti rokulia kahtena päivänä: silloin kun piti hevosen suolistoa suunnitella ja silloin kun piti tehdä lujuuslaskelmia hevosen jalkojen kohdalla

e) naapuri ei nyppiinny kun hoidan hänen maitaan hyvin. Loppukaudella sonnat jätetään silleen, vähän pitää jättää lannoitetta. Edes ruusupenkin tarpeiksi ;-)

Että ihan näitä kaupunkilaisen kotkotuksia tämäkin. Uskokaa tai älkää, hyvin pysyy naapureiden kanssa väleissä.

Perhoangervo, Gillenia, ihana!

Kaikkien ei onneksi ole tarvis olla näin niuhoja laidunten suhteen. Eihä kukaan täysijärkinen lähde käsipelillä tonkimaan useita hehtaareita. Mulla on niin pienet plantaasit ja liikaa aikaa...

Ilolla merkillepanin, että Sudburyn suomalaiset ovat laskeutuneet vanhan kotimaan kamaralle. Lämpimästi tervetuloa!! Tuskin malta odottaa, että nähdään taas.

Hauskuutin itseäni seuraamalla Torontosta lähtenyttä lentoa loppusuoralle saakka, googlettakaas flightradar24 (tai jotain semmoista hankalaa). Torpan ilmatilassa lentää päivittäin lähes kaikki keski-Euroopasta kaukoitään menevät koneet. Parhaina aikoina niitä näkee kuusi, samassa putkessa. Molempiin suuntiin käy lentäjien tie. Ja niin kauan tiedän eläväni suhteellisen vapaassa maailmassa kun lentoliikenne todella toimii molempiin suuntiin...

Punastelevat liljat

Tänään todettiin tarpeelliseksi lämmittää. Viimeksi on lämmitetty Iso Kivi joskus ennen vappua. Ja köh köh... kiitos vaan, saatiin tupaan savua. Ilmalukko oli tullut nuohouksen jälkeen. Inhottava kylmyys tarttui tuvan hirsiin ja kiipesi nilkkaan sillan alusesta. Ei auttanut villasukat. Nyt tarkenee. Ja lämpömittarin mukaan luvassa on lämmin aamu. Sitä ennen ilmeisen hikinen yö.

Noh, otetaan mikä annetaan, myös ne hellekelit. Mutta kostean kylmässä tuvassa ei kasva kuin sieni. Eikä se kasva meidän tuvassa.

Aamuksi on luvassa ruuhkaa, torpankin pienelle pihalle. Ensin tulee ilmalämpöpumpun korjaaja, ukkonen iski vanhat vehkeet tilttiin. Sitten tulee kohtuullisen kokoinen kuorma puutavaraa. Joten Nemppakin voi alkaa viritellä maalausrannettaan optimisäädöille. Hae toki tarvittava korkean paikan leirisi Kreikasta ja siirry sitten tänne sutimaan lumenvalkoista kerrosta lankun pintaan...

Kaikki te muutkin, talkoisiin ilmoittautuneet, nyt alkaisi kohta olla aika toimia! Tänne näin, töitä piisaa! Palkaksi iloinen mieli. Vähintään.

Tämän silkkikukkokuvan omistan Seijalle. Hän fanittaa näitä meidän kelvottomia siipikarjakansalaisiamme. Turjake on vanha, Gaddafiksi uudelleen ristitty kukko. Sai uuden elämän maanpaossa ja hallinnoi nyt kahden rouvan parvea. Rintakarvoissa alkaa kimmeltää uusi nuoruus. Pyrstösulat ovat vielä hieman vaiheessa. Ne entiset hienot jäivät valkean kukkopojan sortoviikkojen aikana jonnekin vanhan kanalan lattialle. Onneksi henkiriepu säästyi.

Tämä säälittävä nupikka on torpan tämän vuoden kirsikkasato. Jos räksärastas suo. Suklaakirsikka kukki yhdellä kukalla ja lojaalisti väsää siitäkin vähästä marjan. Hieno puu. Korkeutta alle mun polven (eli vähän) ja ainoa lannoite on tupaterrierin väljähtänyt pissaruikkaus. Sekin satunnaisesti. Tuosta ei kotiviiniä keitellä mutta marjan matkaa yritän seurata. Niin kauan kuin polvet sallivat kyykkimisen.

Tähän on hyvä lopettaa. Kuvassa aito viherstrutsi. Tai ehkä se on triffdi. Kasarilapset tietävät mikä on triffidi... aivan niinkuin eräät muistavat millainen tv-sarja oli Soittorasia....

Hellurei ja kohti tiistain tapahtumia.