Aurinkomyrsky

Whopper -pioni aikoo kukkia!

Vallan kummallisia asioita nämä superkuut ja aurinkomyrskyt. Ei se ihme, että maailmanlopun manaajat saavat vettä myllyynsä kun luonnonilmiöt kasautuvat samalle vuosineljännekselle.

Meillä ei onneksi voi katastrofista puhua, aurinko vain vähän kuumottelee. Eikä ihan vähän, mittarissa lienee jo hellerajat ohitettu ja kohti kolmeakymppiä mennään. Hevosetkaan eivät näytä saaneen mitään huimuussäteitä taivaalta yön aikana, samat pitkänaamat siellä löntystelivät aamullakin. Metsänpojan keltaiset kankut ovat sangen mielenkiintoisesti täplittyneet, se on se hyttysmyrkky, ei auringonkärventämä.

Jumaltenkukan outoutta

Näille säille osuvampi kuva tuohon ylle olisi Mooseksen palava pensas -nimisestä kasvista. Se ei kuki vielä joten ihmetellään Jumaltenkukan kruunumaista kukkaa. Haastava kuvattava kun se pitää perkata esiin helmililjojen lehtien takaa ja osuttaa kameran putki sopivasti. Siinä ottaa kuvaajan poski ikävästi penkin kanttikiviin.

Lapset väittävät, että on vähän hölmön näköistä kun äidin ahteri pyllöttää millon mistäkin pusikosta. Meidän harrastelijafotareiden kuvausasennot eivät ole ergonimisia, myönnän. Kaluston rajallisuus, omat taidot ja viäränvänkyrä selkäranka ovat mielenkiintoinen paketti. Pelottelin perillisiä veret seisauttavalla Paha Kurki Nakuna-asennolla jos ei suunsoitto vaimennu. Jo loppui länkytys. Lapsiraukat.

Nuorempi perillinen lähettää tätäkin kautta vielä kerran kauniit kiitokset kummeille, sukulaisille ja kavereille muistamisesta. Suunnittelin tässä puolen vapaapäivän pitoa ja ajoreissua Kiteelle, Marimekon tehtaanmyymälään. Siellä kun semmoinen on ja synttäritytön lahjatoiveen saattaisi saada sieltä hieman edullisemmin kuin kotikaupungin myymälästä. Tänään se ei valitettavasti onnistu ja viikonloppukin alkaa olla ns. myyty.

Iso-J:n esikoinen on tulossa käymään ja se on muuten loisto homma. Minäkin saan ne kauan kaipaamani apukädet hevosten pesuun. Apukäsiä tarvittaisiin torpalle muutenkin, ei riitä vuorokaudessa tunnit kaiken suunnitellun toteuttamiseen. Se tosin taitaa kertoa vain siitä, että on suunniteltu liian paljon. Priorisointi on päivän sana, teema ja laki.

Jotenkin se tuntuu sananakin aivan liian urbaanilta, maalaiselämään.

Veera, Vappu ja Orvokin keritty niska

Likkalauma voi mainiosti. Eilen tapahtui ensimmäistä kertaa sekin ihme, että mäkättimet aikailivat iltaeväittensä syömisessä. Orvokkimamman kuntouttamiseksi heille tarjotaan iltaisin pikkuannos kauroja ja lammaskivennäistä. Äitikulta on ajanut lukemattomia ruohokuormia lampaitten väliaikaistarhaan joten iltakaurat olivat jo vähän työläitä syötäviä. Päivällä Iso-J oli syötellyt lampaille rinkeleitä. Kohta meillä on pulskat lambit... toivottavasti karhu ja susi eivät saa asiasta vihiä.

Tuntuu hölmöltä kökkiä täällä kaupungissa duunipaikalla kun kotona olisi oikeitakin töitä tehtäväksi. Mutta työnteko mahdollistaa harrastustoiminnan joten pakkohan se on nämä lakisääteiset tunnit nysvätä ihmisten ilmoilla. Kesäkaupunki on raukean leppoisa, väki maleksii torilla ja hakeutuu jokirantaan. Siellä on vähän viileämpää.

Äitikulta toivoi pääsevänsä kesäkukkakaupoille, olin aivan täysin unohtanut orvokkiamppelit ja muun kesärekvisiitan. Luonto kun tyrkkii kaikki herkkunsa kaikille aisteille ihan mykistävällä voimalla.
Eilen illalla Iso-J esitteli minulle syreenipuskassa pörrääviä horsmakiitäjiä ja itse bongasin jonkun ison keltasiipisen hienon perhosen, pitää etsiä perhoskirja käsille pikatunnistuksia varten. Moisia ole ennen nähnytkään.

Laitumella pesivien kärpästen elämää hankaloitin kärräämällä taas kerran kaksi kärryllistä lantakasoja pois. Surina väheni kummasti. Toivottavasti tämä lämpöaalto kuivattaa myös sääskien ja verenimijöiden kotilammikot.

Erinomaisen mukavaa kesätorstaita sinulle, missä lienetkin. Eräs on ainakin Barcelonassa legendaarisella rouvien reissulla, pitäkää hauskaa!

P.S.:
Sudburyn suomalaisilta tiedustelen matkanne ajankohtaa ja esitän vienon tilauksen vaahterasiirapista. Se on niin hyvää.