Normi päivä

Kaunis kesäkuinen perjantai valkeni aurinkoisena. Silmät auki räpsäyttäessäni oli ihanaa tajuta, että tässä on vapaapäivä nyt ihan käsillä.

Tyypilliseen vapaapäiväagendaanhan kuuluu tiiviisti aikataulutettua paikasta toiseen ajelua, paitsi tänään!

Hiljennyin kahvinkeittimen ääreen odottelemaan eliksiirin valmistumista ja totesin, että nyt näkyy torpan hevoslauma ikkunaankin. Eilen illalla aidattiin uusi lohko, siirrettiin aitaa reilut kymmenen metriä lähemmäs pihaa, koko pitkän sivun matkalta.

Kahvi jäi kuitenkin ikävästi kesken ja loput mukiin jäähtymään. Tulivat karsinaelementtimiehet palaverin pitoon.
Tulevan tallin paikalla raavittiin korvantaustaa, pohdittin ja tuumattiin.

Päädyin siihen, että nyt rakennetaan kolme boksia, kaksi hevosille ja yksi lampaitten talviasunnoksi. Ei me enempää tarvita. Se vähä mitä tehdään, tehdään kunnolla.

Oli aikaa löntystellä pihalla kameran kanssa. Pitkästä aikaa.

Ja kaikkialla kukkii! Voi hyvänen aika miten ilma on täynnä tuoksuja ja ääniä. Ja mihin tahansa katsookin, jossain helottaa joku räyhäkkään värinen kukka kesän riemua toitottamassa.

Vapaapäivän perinteitä noudattaakseni kyysäsin Äitikullan kaupunkiin. Eihän sitä voi vapaapäivää viettää ilman että ainakin kerran piipahtaa työpaikalla.

Sitten olikin hyvä omatunto ja puhdas mieli vetää romurytkyt yllensä ja siirtyä pihapuuhiin.

Sain istutettua viikon verran lojuneita kesärekvisiittakukkia tyhjillään koliseviin piharuukkuihin ja valtasin ohimennen uuden istutusalueen. Torpan pihatavernan takalaidalla on nyt uusi multava alue. Siellä majailevat jo punalatvat ja pari erikoisempaa akileijaa.

Panostin ruokahuoltoonkin, jumalaton vadillinen hyväksi muhinutta tomaattimurskassa mehevöitynyttä uunimakkaraa odottaa nälkäänäkeviä. Että ihan voisin hetkisen verran sitä Hyvä Äiti -prenikkaa sovitella rintamukseeni.

Kuulumiset tuli vaihdettua niin naapurin isännän kanssa kuin hevostytönkin kanssa. Kovetin sydämeni ja ilmoitin naapurin isännälle, että me emme voi tarjota kotia emättömälle pikkukaritsalle. Musta orpo saa etsiä tuttipulloimettäjän jostain muualta.

Pellolle ilmestyivät ensimmäiset maitomunatkin. Hurjan aikainen ensisato ja todella hyvänlaatuista. Siis tämähän on sitten minun harjaantuneella kaupunkilaissilmälläni tehty analyysi. Heinä on just nyt lehtevää muttei liian kovakortista. Parasta laatua.

Ei siinä kauaa nykyisännillä nokka töhise kun ruohot on rullalla ja muovissa. Toivottavasti se isäntä, jolta tilasin hevosten talviheinät, on yhtä vikkelä liikkeissään ja ehtii tekemään ekan satsin nyt.

Vaikka toisaalta kaipaan heinäseiväsromantiikkaa, arvostan tätä nykyteknologian mahdollistamaa heinänteon (näennäistä) helppoutta. Pitkää päiväähän ne isännät tekevät ja koneet ovat jumalattoman kalliita. Hatunnoston arvoista työväkeä!

Lambit ovat nyt vaipuneet jonkinlaiseen lampaan nirvanaan. Ne käppäilevät muutamia kierroksia aitauksessaan, massuttavat aikansa ja käyvät sitten painanteeseen pötkölleen märehtimään. Tyytyväisiä tyttöjä. Poissa turha mökääminen ja hätäily. Ruokaa riittää kaikille.

Hevosraasuille ei meinaa mikään hyönteismyrkky riittää. Herhiläisiä riittää ja tuulettomana päivänä ne jurnuttavat hevosten kimpussa koko ajan.

Illan tullen saimme myös molemmat perilliset kotiin. Nyt on koko porukka saman katon alla ja hyvä näin. Taidanpa vyöryttää itseni saunaan ja sen jälkeen yöunille. Pitkä ja antoisa päivä.
Normi päivä, tähän voisi tottua ;-)