Onko kynässä mustetta?

Toistaiseksi kuvien lataaminen ei onnistu, se on tämä iltayön päivitysruuhka kun tukkii myös Bloggerin systeemit. Jatketaan sitten tekstitv:n hengessä.

Kyllä, kynästä löytyi mustetta ja Suuri Sopimus on allekirjoitettu! Sopii tituleerata rouva kauppiaaksi. Ja ken niin tekee, kerjää hankaluuksia ;-)

Eikä se nimmarin vetäisy muutamaan paperiin nyt niin rankkaa ollutkaan. Henkisen työn olin vissiin tehnyt riittävällä hartaudella päänsisäisesti aiemmin. Paljon rankempaa oli orientoitua siihen, että minulla on palkattua henkilökuntaa. Tuli nääs vähän puskista tuo työvoimahomma, mutta rätingit näyttivät kiistattomasti homman mielekkyyden.

Tuskin olin toipunut edellisestä kun olikin hetki kohdata henkilökunta. PHUUUUUUH, harvoin olen puhaltanut yhtä pitkään yhtä syvään. Onneksi, oi onneksi vaistosin heti kohdanneeni reilun, mukavan ihmisen joka osaa ottaa asiat asioina. Ja jolla on omaa elämää työpaikan ulkopuolellakin.

Tuo on muuten tuhannen tosi homma tuo oman elämän tärkeys... pätee työhön, harrasteisiin ja ystävyyssuhteisiin. Jos jollakulla elämän täyttää vain työ/harrastus/ystäväpiiri on valitettavan ja surullisen totta, että riippa ja rasitehan sellaisesta tulee.

Kerronko esimerkin? Kerron toki koska tämä on mun blogi ja voin diktaattorimaisesti päättää puheenaiheet!
Sinulla on hevonen joka asuu täysihoitotallilla. Siellä on muitakin hevosia ja luonnollisesti niiden omistajat viettävät viikosta monenmonta tuntia tallilla. Jos vaikka 20 hevosenomistajaa on ihan normisakkia ja sitten yksi(kin riittää) elää vain ja ainoastaan harrastuksensa kautta. Tässä tulee törmäys, kulttuurishokki ja paljon pahaa mieltä.

Kaikkea peilataan harrastuksen perspektiivistä, ihmiset, näiden toimintatavat, ambitiot, hevoset, harrastuksen intensiteetti... kaikki, ihan jumaliste kaikki zuumataan jonkun harrastusluupin läpi. Vähänkö vääristää näkökulmaa?

Ne ihmiset taasen joilla on oikeasti vaikkapa asuntolainan takia pakko raataa duunissa, perhe-elämäkin ottaa aikansa ja kenties muut ihmissuhteet tallimaailman tuolla puolen, he eivät luonnollisesti täytä tämän no-liferin kriteereitä hyvästä ja oikeasta harrastamisesta. Ja voi veljet sitä mäkätystä, takanapuhumista ja paheksuntaa. Siihen ei tallinkäytävä riitä eikä netin bittiavaruus.

Ihan sama homma pätee työyhteisöön. Yksi(kin riittää) elää työnsä kautta eikä tajua, että on elämää työajan ulkopuolellakin. Ja taas tulee pahaa mieltä.

Eihän haukku haavaa tee mutta ehkä hetkittäin potuttaa. Ja se syö yhteisön henkeä. Minä haluan tehdä kaikkeni, ettei minun yhteisössäni ketään nokita. Ei edessä eikä varsinkaan takana. Asiasta pitää sanoa, suoraan naamakkain. Jos ei siihen pysty, on väärässä paikassa väärään aikaan.

No niin, takaisin Torpan duunarimaailmaan... (mulla aina vähän rönsyää)
Iltapuhde meni inventoinnissa ja kuten aina, koneet temppuilevat. Ne päättävät juuri silloin jumittua, solkottaa omiaan ja terrorisoida tarkkaa urakkaa kaikin mahdollisin tavoin. Etenkin mahdottomin.
Kahdeksan maissa pantiin valot veks ja portit poseen.

Aivan mielettömän ihana tunne olikin kaartaa torpan pihatielle, nähdä kotivalot ja kuulla Nassen vahtihaukku, hetken päästä hengästynyt rekku loikkasikin syliini, autoon. Sitä niin tietää mihin kuuluu! Ja minkä tähden tekee ratkaisuja.

Analysoin joskus toiste tämän vuoden tapahtumia, näen jo aivan selkeän linjan tähän hetkeen. Pitää vielä jalostaa ajatusta. Asiat kuitenkin tapahtuvat koska niiden on määrä tapahtua.

Kokeilen vielä kerran niitä kuvia ja sitten pistän koneen kannet kiinni. Huomenna on perjantai ja paljon uutta puuhaa, kotona ja vieraissa ;-)

Adios bananas!

Haluatko miljonääriksi?

Jo riittää autohuoltohommilla mässäily. Kepeät mullat ja näkemiin siihen suuntaan. Nokka kohti uutta!
Nassen nokka näyttää syyskukintoihin ja mikäpä sen somempaa.

Tämä päivä voidaan kirjata torpan aikakirjoihin omalla tavallaan historiallisena.
Minä olen ottanut ratkaisevan loikan, siirtynyt pienyrittäjien sitkeään sakkiin. En tilannut Herra Kiesiltä uutta, naisyrittäjälle soveltuvaa kulkupeliä enkä nostanut investointirahoitusta. Kun ei tarvita.

Enkä kyllä ikinä ole tajunnut niitä kulissidirikoita joilla on maallisen mammonan merkit hommattuna samoin tein kun yrityksen perustamisasiakirjat ovat liikahtaneet maistraatin tiskin yli viranomaiskäsittelyn rattaisiin. Ensimmäinen investointi on rehvakka menopeli uudelle yrittäjälle. Just niin ja mahalaskun pläsähdys soi jo korvissa. Tuommoisia kun harvemmin elämäntyöstä palkitaan ja kunnialeijoniksi kutsutaan.

Noh, ei tässä todellakaan vielä kannata lähipiirin ryhtyä kauppaneuvoskeräykseen, ainakaan minun suhteeni. Joten lepo vaan. Ja peukut pystyyn.

Otsikon kysymys on siis varsin retorinen, mutta ainahan sitä voi itseään yrittää motivoida yhä huimempiin suorituksiin.

Minä motivoidun aivan pian kotisaunan lauteilla. Lykkäsin pari havuklapia sekaan, sitä liekkien rätinää on niin soma kuunnella samalla kun tyhjentää pääparkansa kaikesta päivän aikana kertyneestä hajatiedosta.

Palajan tälle kanavalle jahka ennätän. Päivityksiä ei välttämättä päivittäin tule mutta aina jossain välissä jotain.

Nyt hetkinen Ellin tarjoamaa kaverikissaterapiaa ja sitten saunaan.

Pitäkää jalat lämpiminä ja pää kirkkaana!
Hali!

Peeääääs: kun oli niistä autoista juttua eilen, toissapäivänä ja vähän tänäänkin. Tässä on ihan kiva pikku fiesta jolla näyttäisi ehtivän vaikka aikataulut olisivat vähän tiukemmallakin.

http://www.youtube.com/watch?v=4TshFWSsrn8

Enjoy!

Aina sattuu kun autoa huolletaan

Auringonkukalla jos kellä on pokkaa katsoa luottavaisesti uuteen päivään, jopa pakkasyön jälkeen.
Aamulla mittari todellakin näytti koruttomat -2 lukemat.
Nopeasti toki lämpeni ja jo yhdeksän maissa taidettiin olla nollan paremmalla puolella.

Huikean hieno ja kirkas päivä. Juuri sellainen täydellinen syyspäivä joita pitää jokaiseen syksyyn osua. Jos taivas on harmaana ja vetisenä elokuusta huhtikuulle, se synkistää kyllä sinnikkäimmänkin optimistin.

Rapsakka kehäkukka

Tämä päivä voidaan kuitata ns. kansliapäiväksi. Paljon ajatustyötä...
Mutta Iso-J se saikin hupia oikein koko suvun tarpeiksi. Hän nähkääs meni puolilta päivin Pesoliton kanssa huoltoon. Huollossa oli määrä asentaa joku vaihdettavaksi sovittu osa, normihommia.

Hommaan oli budjetoitu aikaa vajaat pari tuntia, juuri sopivasti parturireissuun ja muutaman juoksevan asian hoitoon. Ja kirjaimellisesti juoksevan asian, autohan seisoi huollossa.

Pikkuinen Piisku

Sovitun aikataulun puitteissa Iso-J marssii huoltoon autoaan hakemaan. No ei ole valmis, huollon pojat lähtivät just kahville. Iso-J marssii tuttavan automyyjän tykö markkinointikahvien toivossa ja kas... siellähän ne huollon pojat sovittelevat ahtereitaan kahvion penkkiin. Kuntokonsultti oli juuri aloittelemassa 90 minuuttista esitelmäänsä. Kas kun eivät häippässeet koko lössi tykypäivän merkeissä golfaamaan.

Iso-J saa uuden ajan, klo 16 olisi Pesolito huollettuna kertoo punasteleva huoltorespan henkilö. Laina-auto alle ja lisää juoksevia asioita. Niitähän aina löytyy tekevälle tehtäväksi ja joutilas vaimokulta etäkäskyttää lisää ;-)

Samainen ruusu esiintyy aiemmissa Kesäpäiväntasauskuvissa

Mitäpä veikkaat, oliko Pesolito luovutuskunnossa kl. 16?
Juuei. Tai kyllä se olisi luovutettu... asennettavaksi tarkoitettu osa ja muut hilppeet tosin lojuivat vänkärin jalkatilassa odottamassa, asennusta. Mutta kun huollossa oli niin kiireinen päivä, ei ehditty aloittaa!
"Kyllä sillä ajamaan pystyy" oli huollon kommentti.  En häveliäisyyssyistä toista Iso-J:n vuorosanoja...

Jäänraikas Ice-Mint

Ja nyt sitten pukkaa todella päräyttävää loppuhuipennusta: "Pitäisköhän sitten varata huoltoaika tuolle asennukselle?"

Oikeasti! Asennusaikaa ihan hoksasi ehdottaa, kahden viikon päästä olisi vapaata, kuulema.
No, esimiehellekin löytyy esimies ja ottivat Pesoliton ihan sovinnolla yöpymään huoltohalliin.

Eikä tässä todellakaan vielä kaikki. Iso-J odottelee laina-autoa... ja huollon ovelle kurvaa pikkuinen volkkarin polotus tai joku muu vastaava pienen ihmisen pikkuauto. Jotkut teistä tietävät, että Iso-J:n kokoisen kaipparin tunkeminen cityautoon on verrannollinen siihen suoritukseen jossa tungetaan hookoonblöö prinssinakin kuoreen.

Edelleenkään en toista Iso-J:n nyt jo hieman kriittisen palautepuheenvuoron sanoja. Hän tuli kotiin 9:n hengen pikkubussilla ;-)

Mitä tästä nyt voisi ottaa opiksi? Autolle tilattu täsmähuoltohomma (arvioitu kesto 2 h) voi kestää neljä tuntia, eikä siinä ajassa saada muuta valmiiksi kuin romppeet auton jalkatilaan. Ei edes näppejä likaisiksi.

Tiedän tiedän, ei saisi tuomita yksittäistä huoltomiestä. Eikä viestintuojaa ammuttu villissä lännessäkään. Mutta ei kai se Kuntokonsultin luento ihan puskista tullut? Olisi kai voinut vaikka perua päivän huoltotyöt?

Olisi kai nyt joku voinut olla vähiten paskahousu ja kertoa, että homma meni ns. kintuille, yritetään huomenna uudestaan.

Tämä on The Taidekuva. On se.

Tästä keissistä on äärimmäisen haasteellista löytää voittajia. Ehkä se on loppuviimein se myyjä, joka ehkä joskus saa myytyä tähän talouteen yhdenkin kulkuvälineen samaisesta autotalosta. Mutta joutuu ressukka tekemään veret jähmettävän tarjouksen. Sattuu katsokaas myyntipuolella olemaan hyvä tuttu joten annetaan edes tilaisuus. Kun myyvät himoamaani automerkkiä ;-)

Maineeseen jäi paljon parsittavaa, melkein käy sääliksi. Vähemmän suulaan asiakkaan kohdalla katastrofi ei ehkä olisi niin paha. Mutta kuka tahtoo Iso-J:n niskoilleen? Taidan huomenna ängetä mukaan palauttamaan laina-autoa...

Kullevon soundcheck

Joo, tästä vielä hupia heruu. Nyt heruu kauneusunia ja kenties yön aikana jalostuu pari kinkkistä ajatusta ideaksi saakka. Jään jännityksellä odottamaan huomista Älynväläystä. It´s on it´s way.
Pysy tarkkana, autokaupassa etenkin.

Ihan paras lauantai

Kipollinen vaihtelevan kokoisia, vaihtelevan värisiä ja tasalaatuisen maukkaita tomaatteja, per favore.
Varsin kelvolliset salsat keittelin, keltaisen ja punaisen. Paljon yrttejä (omasta pellosta) ja reilusti valkosipulia (omasta pellosta). Täyttää lähiruuan kriteerit :-)

Isossa uunissa muhii patapaisti ja sehän tietää sitä, että huomennakin syödään hyvin.

Kyllä se vaan niin on, että paluumuuttajan reissutessa kyynistynyt sielu hoilaa ilolauluja kun saa kaikessa rauhassa lämpystellä oman torpan tiluksia ja kerätä talteen oman maan antimia.

Ei näy naapurin kalsaripyykki kyökin ikkunaan ja itsekin saa repsottaa kaikessa lauantaikamalauudessaan *virn*

Komensin perilliset omenanpudokkaiden keruuseen ja kyllähän sitä noukittavaa taas riitti. On omenaa kompostille, naapurin hevosille ja omiin mehutarpeisiin. Talven tilhille ei enää jää syötävää puiden latvoihin. Ne on jo nokittu.

Nälkä tuo pikkulinnut -ja isommat- metsistä puutarhaan syömään. Marjoja ei ole linnuille eikä karhuille.

Maanantaina on muuten pakko viedä kamera putsattavaksi. Ei se Canonin automaattinen kennonputsauskaan ihmeisiin pysty. Mulla on vissiin jotain kuolleita kärpäsiä kalustossa kun kuvat ovat niin kauhean roskaisia :-(

Jospa nyt tarkastaisi lottokupongin. Ja siirtäisi sen jälkeen saunarennon habituksensa soffaterapiaan.

Kuulostaa juuri sopivalta aktiviteetilta lauantai-iltaan. Enempään ei pysty venymään. Eikä oo pakko.

Life is so good!

Syyspäivän tasaus -tai jotain

- whatever, nyt on käsittääkseni semmoinen päivä, että kesälle voi vilkuttaa haikeat hyvästit.
Kolea ja sateinenhan tämäkin päivä oli, mutta ei se meitä sisätiloissa kököttäviä isommin rassaa.

Kolme kuukautta sitten satoi myös, mutta selkeni, valkeni ihana kesäyö, muistaako joku näitä kuviani?

Kolmen kuukauden kuluttua on Jouluaatonaatto ja siitä taas kolme kuukautta: kevät!
Loppujen lopuksi oikein mukava vuodenkierto. Aina on jotain mukavaa odotettavaa.

Ja kesäkuussa saattaa hyvinkin poksahtaa varsinainen jymypaukku, tietty ja toivottu pikkuinen hevosenpoikanen voipi hyvinkin kirmata kesälaitumelle muiden hassunkaisten sekaan. Se hyvin erityinen pikkuinen hevosenpoikanen.

Toivoakseni arki muuttuu entistä antoisammaksi uusien viritysten myötä. Kaikenlaista kiintoisaa avautuu tarjolle, kun vain avaa silmänsä ja katsoo ympärilleen.

Hyvä päivä senkin puolesta, että Iso-J käskytti mannertenvälisen pepelino-ohjuksemme onnistuneesti torpan pihaan. Sora ropisten kurvaili, taitaa olla sillä isoimmalla kirkolla turhan kirkkaat valot kun torpan rauhaan on kova kiire. Kerta kerralta kovempi ;-) Borta bra men hemma bäst. MOT.

Nukku-Matin saapumista odotellessa syvennyn hetkeksi ikealaiseen keittiöajatteluun. Ainahan voi ideoita näpistää. Uusi kuvasto on aina inspiroiva.

Huomenna onkin jo perjantai ja taas yksi antoisa viikko on ns. pykälässä.
Aika rientää, käsittämätöntä vauhtia.
Nukutaan nyt kuitenkin yön yli ja katsellaan kauniita unia, kesäyön kuvia.

Jos kaikki koirat olis niinkuin sä...

Hei, olen Nasse ja minulla on henkilökohtainen ongelma...

 

Olen tässä illan aikana vakavasti pohtinut Nasserekkuseni kovaa elämää. Onko se muka reilua, että kolmen kopla yhdistää voimansa ja terrorisoi sinänsä harmittoman pikkukoiran elämää?

Ei siunaaman rauhaa koiralla. Jos ei Veli Winston jonglööraile hännänalusessa, vähintään Hönö-Elli syöksyy turmelemaan ruokarauhan ja Veli Milton loikkaa niskaan uunin pankolta.

Jos koirani osaisi puhua, hän olisi taatusti kilauttanut Dr. Philille, Ben Furmanille ja Pekka Saurille. Ja pizzapepelle. Nyt minulla on syvään huokaileva, ilmeisen ylirasittunut koira lempituolini selkänojalla nukkumassa. Vaikka poistoilma ajoittain onkin sangen kitkerää, katson velvollisuudekseni vartioida koirapoloisen lepotaukoa. Olen vähän niinkuin rauhanturvaaja, piiskiipperi ;-)

Sukupuussa myös muurahaiskarhuja

Kauhukabinetti eli kattilössi tuijottaa tällä haavaa marsukanavalla iltaruokailua ja rymistelee piakkoin takaisin tupaan etsimään koirakaveriaan. Jytinä torpassa jatkuu kissojen toimesta ainakin tunnin ja sitten ne yksi toisensa jälkeen parkkeeraavat nahkansa sänkyyn, minun sänkyyni.

Noh, omahan se on valintani pitää kissojen tupailloista kiinni joten en minä valita. Hetkittäin vain käy herrasmieskoiraani sääliksi.

Ei minulla ole koskaan, yksikään koira ollut tuommoinen ihmeotus. Airedalet olivat kukin suuria persooniaan, hyvässä ja pahassa. Nasse on Kaveri, kaikessa. Ei ole vielä eteen tullut semmoista paikkaa jossa olisi koiran takia pitänyt olla sorisori. Sitä tallilla tapahtunutta heiniin kusaisua ei lasketa, oma oli hevosenikin. Ja sekä koira että hevonen selvittivät välinsä herrasmiesten tavoin.

Tekee ihan palaa kurkkuun pelkkä ajatuskin siitä aamusta, johon joskus pitää herätä, jolloin Nassea ei enää olisi. Olkoon se aamu kaukana.

Tähän sateiseen päivään ei oikeastaan mitään merkittävää kuulu. Elämän pieniä iloja on saada tupa suloisen lämpimäksi Ison Kiven lämmityksellä. Sadeillan iloja on kiireetön saunahetki perillisten kanssa.

Eikä tämäkään hetki, jolloin perilliset ovat jo uinailemassa, ole hassumpi. Edes koirantuhnut niskan takaa eivät voisi pilata tunnelmaa. Kenties vähän ilmaa..

Sänkyyn ei ole vielä menemistä, kissojen aktiviteettitaso on edelleen vaarallisen korkealla. Ei ole ihmisen verenpaineelle hyväksi yrittää nukkua keskellä kissojen temppuradan vauhdinottoaluetta.

Näillä kuitenkin mennään, hyvillä mielin.

Nähdään, kuullaan ja ollaan kilttejä, myös kissoille.

Elämäntaparemonttia...

... vai remontti elämäntapana?
Tätä ja monta muutakin asiaa olen tänään ehtinyt pohdiskella. Sitä tuntuu jotenkin olevan ilmassa. Syksy on armoton vuodenaika ja taitaapa lisätä armottomuutta myös ihmiskurjien mielissä.

Kuu ei suuria viisauksia kertoillut, kiilui hiljaisena ja keltaisena kuin kiiltomato tummenevalla iltataivaalla. Kylmää yötä taitaa tietää selkeävä taivas? Vai mitä sanoo vanha kansa?

Se nyt on kuitenkin päivänselvää ja näkyy pimeässäkin, että omaa kuntoa on syytä kohentaa.
Ja kalenteriin on syytä jättää tilaa myös fyysisille kilvoitteluille. Vielä kun saisi sen tiukan ja pitävän niskalenkin omasta luontaisesta laiskuudestaan...

Torpan täräys ja iltavalo

Sonnustauduin henkisiin painitrikoisiin ja otin muutenkin vähän mittaa omasta tahtotilastani. Sitä on syytä tehdä itse kunkin, säännöllisin väliajoin. Että pysyy kartalla, tutkassa ja muutenkin homma kutakuinkin hanskassa. Eikä iskisi vauhtisokeus. Semmoisesta tulee rapsut, ennemmin tai myöhemmin.

Tärkeintähän tässä elämässä käsittääkseni on tulla juttuun omien ratkaisujensa kanssa. Kyllähän se sylettää kurssia korjata, mutta virheistä voi oikeasti viisastua sekä ottaa opiksi. Vaikeusastetta hommaan tuo se, että joskus pitäisi myös muistaa kiittää itseään. Ja antaa itselleen armoa.

Ei ole helppoa. Eipä liene tarkoituskaan. Pitäisköhän ostaa pienempi kalenteri? Siihen mahtuisi paljon vähemmän things to do -velvoitteita? Toisaalta, ikimuinaisiin teinareihin pystyi kirjoittamaan virsikirjafonttia pienemmällä käsialalla käsittämättömän pitkät tilitykset.

Ja aina voi ottaa mallia kissoista. Tässä Veli Milton nukkuu ja Veli Winston imitoi.

Niskan takana juuri nyt pärisee Ellin rukki. Mokoma pikkuinen hirmuhallitsija pomottaa veliveteliä mennen tullen. Justiinakin, rauhaa ja yksityisyyttä rakastava kissamadame, liikkuu vain yön hiljaisimpina tunteina.

Onneksi on tämä elämä täällä torpalla. Vastapainona kaikelle hösäämiselle, työsuoritteille ja muille elämään kuuluville kiemuroille.

Täällä lepää sielu ja mieli. Täällä on hyvä.
Ironistahan hommasta tekee se, että kunnon duunarina sitä tuntee ajoittain syyllisyyttä siitä, että on vihdoin oppinut vähän rennomman elämäntyylin. 

Jatkan ajatushattuni ilmaanheittelyä ja koetan saada torpan remonttia jonkinlaiseen prioriteettijärjestykseen.

Oliskohan nelikenttäanalyysistä apua tässä pohdiskelussa?
*huokaus*

Huomenna kenties vähän pirteämpiä ajatuksia. Tänään ei pysty venymään enempää.
Take care *hali*

Maisema muuttuu

Hempeää sunnuntaitunnelmaa, vain pikkuinen hanhikki voi kukkia noin herttaisena!
Kesähelteillä kukinta hiipui valkeaksi, nyt on niin pinkki kuin pinkki vain voi pinkki olla. Söpö.

Menihän se myöhään tämänkin päiväinen merkintä mutta tunnetusti aika rientää kun on mukavaa.

Ja mukavahan se viikonloppu taas kerran oli.
Tällä kertaa viikonloppua torpalle tulivat viettämään Iso-J:n kaippari Mikko ja hänen tyttärensä Sanni. Pikkulikoilla oli ilmeisen hauskaa, myös ilman tietokonetta *ällistys*

Lauantaina saatiin tasapuolisesti sadetta, aurinkoa, lämpöä ja kylmää tuulta.

Sään ailahtelevaisuudesta tulee mieleen huhtikuu joka on selkeän oikukas kevääntekijä. Ja syyskuu on sukulaissielu, oikukas talventuoja.

Eilen maisema muuttui ihan radikaalisti, moottorisaha lauloi ja puri puuta.

Meidän tontin reunassa on vanha valtatienpohja, nyt jo osittain umpeenpusikoitunut. Sitä ollaan milloin milläkin vempeleellä rustattu avarammaksi ja nyt rupeaa jo näyttämään hyvältä.

Tien viereen on aikojen saatossa kertynyt massiivinen kivimuuri jota nyt päätimme kaivaa ja raivata esiin. Se lienee torpan tilusten ainoa kulma johon joudumme/suostumme käyttämään ns. kovia aineita. Pois pujo ja horsma, vaikka sitten roundupilla.

Kirjoitan tahallani tuotenimen väärin, älkööt siis tavaramerkistä tarkat pillastuko. Kitoosh!

Eikä turha tuotos pienimuotoisista avohakkuista kertynyt polttopuuosastollekaan. Vissiin sitä energiapuuta jota jossain poliittisessa risupaketissakin mainittiin? Sama se, palaa meidän uunissa ohuempikin puikko.

Ja kun miesväki sitten vauhtiin pääsi, syntyi jälkeä myös liiterin virkaa toimittavassa riihessäkin. Ollaan vähän häpeillen esitelty riiheä jossa paluumuuttajan polttopuut ovat ristronkkelissa. Eivät sentään essonkassissa kuten joku skeptikko taannoin epäili.. ;-9 Nyt siellä on särmät pinot. Enää pitäisi tietää mistä pinosta löytyy ajankohtainen käyttöpuu.

Eikä siinäkään vielä kaikki. Tänään satoi aamusta lähtien mutta sehän ei sisätöitä haittaa. Minulla on nyt vihdoin uusi (vuoden takainen hankinta) liesituuletin asennettuna. Käy ja kukkuu. Ja asennus oli noin tunnin homma kaikkine puheineen. Lisäksi pari muutakin tekemättömänä roikkunutta asennushommaa on nyt tehty. Taas näyttää piirun verran omemmalta, tupakin.

Catwalkilla Patsy

Tupahan on pahuksen hankala tila. Iso ja avara ja kaikki näkösällä. Helposti levoton, sekava ja kirjava. Keittiökalusterempan kannalta suotuisampia aikoja odotellessa on vain yritettävä karsia turha kama pois näkösältä ja pysytellä kohtuudessa. Epävirallisempaan työlistaan on kirjattu nyt tilan kuvaaminen, ennen ja jälkeen -kuvasarjat ovat niin hillittömän opettavaisia.

Patsymummo sen sijaan sopii syksyn väreihin paremmin kuin ikinä. Katti kirmaili auringossa varsin terävän näköisenä.

Tänään käytiin vielä pikaisesti kaupungissa, Äitikulta vähän innostui markein kesäpihan poistomyynnissä. Kassalla hymy hyytyi kun kasveista ei tullutkaan -50% alennusta. No, tulihan se sitten kun kipitin infoon tivaamaan tarkennusta alemerkintöihin. Hetkittäin ärsytti ja mieleen hiipi vanha sanonta, osuuskauppa riistää aina ;-)

Riisti tai ei, tämä mukavalla tavalla työntäyteinen viikonloppu alkaa kääntyä loppusuoralle. Yhtään ei ole riistetty olo. Päinvastoin.

Nousuviikolla jatkuvat valmennukset ja totuttelu uusiin velvoitteisiin. Iso-J tekee alkuviikosta työsuoritteensa Hernesaaressa, eli etelään vievä tie tulee taas vähän tutummaksi.

Ensi viikolla selviää myös se, piipahdanko loppukuusta Oulussa. Onneksi mahdolliset ajohommat voi suorittaa päivänäöllä, iltapimeät vähän jo yskittää ja kun niitä hirvieläimiäkin kirmailee vapaana melko runsain mitoin... no thanks.

Kassi heiluen kohti uusia seikkailuja!
Tra-la-la :-D

Elä hyvin. Elä viisaasti. Älä ole pienille paha.

Ways are many...

Se strategia menee siis näin: eka sä dyykkaat
ja sitten isket tikkana kiinni

Jatketaanpa Nemiä tsempataksemme american tyyliin, ways are many ja konstitkin monet.
Voin ilokseni siis todeta, että mgn-kuvienkin mukaan olen terve, sapen seutuvilta. Ja helppohan se on olla kun koko höskä on hajonneena poistettu jo vuosi sitten.

Joskus sitä miettii lääketieteen opintojen mielekkyyttä... se mitä ei ole, ei voi olla kipeä! Briljanttia päättelyä. Arveluttavaa kuuluisuutta saanut valelääkärikin olisi varmasti pystynyt samaan lopputulemaan. Ja se kuuluisa nännilääkäri olisi ehkä kertonut omien tutkimustensa perusteella saman.

Mitä lie haamusärkyä, luulotautia tai aavekipua ollut se elokuinen. Eikähän tässä mitään, terveenä saa kitua. Näillä mennään.

Elli dyykkaa ja koutsit analysoi

Perjantaihin ollaan jo päästy, tämä viikko on ollut kieltämättä Vaativa A-tasoa. Viikon rasituksista toipuakseni pitäisi olla vähintää iso A... ja kun en juo olutta -niin ollaanpa ilman.

Tällä viikolla puhelin on tuonut pelkkiä positiivisia tuloksia, enkä kyllä valita yhtään. Nyt ovat tuulet suotuisat ja muutenkin biorytmit kohdallaan. Jatkuisipa vain yhtä auvoisana. Mutta ennenkuin sitä yrittäjän kultaista ansioristiä saa rintapieleen sovitella, saa painaa pitkää päivää ja riipiä toimeentulonsa mistälie.

"No nyt se flippaa, oho!"

Ihan pelkästä hyvästä mielestä ja kohtuullisen toimeliaasta viikosta, kävin valikoimassa itselleni uuden käsilaukun ;-) Iso-J saa sen huomenna juhlallisesti minulle ojentaa ja itseasiassa tekee sen mielellään. Älköön kukaan aliarvioiko naisellista viekkautta. Voisin ehkä tuotteistaa valmennuskurssin, kysyntää?

Torpanrauhaan ei mitään uutta. Kissat mellastavat entiseen tahtiin, Nasse haahuilee missä milloinkin ja marsutkin kuikuttavat omia laulujaan. Hönö-Elli on nyt ottanut virallisesti Ärsyttävä Pikkusisko -statuksen. Terrorisoi Pupunaamojen kauneusuniloikoiluja minkä ehtii ja häiriköi muutenkin aina siellä missä harmaata hämmentäjätassua ei tarvita.

Vastavuoroisesti Elli joutuu vinkuleluksi ja harjoitusrukkaseksi kun pikkukollien tekee mieli vähän höntsäillä. Usein.

And she scoooooooores!!!!

Kanatarhassa munatuotanto näyttää hälyttävästi hiipuvan, kunhan ei ostomunille jouduttaisi :-/ Wanhan liiton rouvain tuotos oli tänään yhteensä 4 eivätkä silkkiäiset munaile. Jotenkin tuntuisi kovin haljulta viedä rouvia pölkylle, kuka sitä nyt kavereitaan? Eikä talvea vasten oikein ole järkevää lisätä nuppilukua uudella laumalla.

Kanaset ovat kuitenkin enemmän rekvisiittaa kuin tuotantoeläimiä, on niin rentouttavaa istuksia katsomassa helttapäiden aherrusta. Että jos nyt annettaisiin luontoemon hoitaa poistuma ja lisätään sitten laumaa. Kaikki aikanaan. Ai kanaan!

"paina Elli, paina kunnolla"

Huomiselle ei ole oikeastaan mitää buukattua ohjelmaa. Ja niin on hyvä.
Omenasato olisi toki syytä kerätä talteen, seuraavalla navakammalla tuulella meillä sataa omppuja.

Tämän illan haudon treenin runtelemia lihasalkioitani ihan vaan shaalin alla enkä todellakaan tee yhtään mitään. Venyttelen korkeintaan vähän. Huomenna voisin inspiraation iskiessä veivata fillarikympin.

Paplulle suurkiitos kommenttiraidasta tuolla edellisessä merkinnässä. Minä kun luulin, että pumppi on semmoista peruskauraa ja combat tai attack paaaaljon rankempaa rytistelyä. Niinhän sitä luulee.

Yritän huomenna mesoa kameran kanssa ulkotiloissakin ja jos hyvin käy, piipahdan tallilla.
Eiköhän tämä tästä. Ways are many, as known ;-)

Syksyn herkkuja

Hopsansaa, katsokaas mitä tänään löytyi torpan eteisestä!

Ihana naapurin Katri-emäntä kiikutti meille maistiaisiksi wanhaa kunnon luumua. Pieniä, makeita ja käsittämättömän tasalaatuisia. Ei tietoakaan mistään mauttomasta, vetisestä mössöstä jossa uiskentelee iso kivi. Siis siitä nykyisin valtaapitävästä luumulajikkeesta. On niissä toki isot, tasakokoiset ja koreat hedelmät, mutta joiden maku jäi jonnekin kasvinjalostajan tunkioon.

Nämä pipanat ovat kuin iiiisoja kirsikoita ja verrattoman aromikkaita. Ja mikä mukavinta, meillä on omat pikkupuut jo odottamassa suotuisia kaivamiskelejä. Onhan tässä onneksi syksyä ja taatusti vielä niitä kuulaita, rapean raikkaita syyspäiviä.

Taidanpa huomenissa kipaista hakemassa rommilekkerin ja ryhtyä säilöntäpuuhiin, rommiluumut kruunaavat vielä monta talvi-iltaa!

Hajuherne huonossa valossa

Tämän päivän anti painottui taas itsearvioinnin, nelikenttäanalyysien ja muiden hengenkohottajaisten puolelle. Antoisaa toki mutta mulla on kohta ähky kaikesta voimavarahommasta.

Huomiseen suhtaudun vähän kaksijakoisesti. On ihan normipäivä koulutuksellisesti, rikkana rokassa tai rusinana pullassa vanha kehno budjetointi. Mutta aamulla on tapaaminen magneettikuvieni tulosanalyysin merkeissä. Onhan se vähän ässäarpaa... ei voi tietää mitä paljastuu.

Turhahan sitä on energiaa haaskata ennenaikaiseen entäsjoskuitenkin -spekulointiin. Taivas putoo niskaan, tai sitten ei. Uskon vai tahdon asia? God only knows, but doesn´t tell.

Luuberot lähempää, täydellisiä siltikin!

Mie otan kutimen ja tarkkailen televiissorin antimia vielä hetken. Iso-J pörheltää halki Suomen kohti Vaasaa ja odottelen perillepääsypuhelua. Nemi-kotka lienee jo laskeutunut Chigagoon?

Happy landings muillekin, vaikka sitten höyhenösaarille!

Tekstiteeveestä tuttu

Tänään mennään kuvamateriaalin puuttuessa tälleen karummin tekstiteeveen formaatissa. Saisipa silleen uutistyyliin sen flow:n tuohon alareunaan ;-)

Niin että mitkä ne opiskelijaelämän ilot nyt olikaan?
Koko päivän istuin montunpohjalla kuulemassa viisaita ja valistavia sanoja yrityselämän iloista ja kiroista. Vanhan Kerubikuppilan henki leijaili vahvana montussa ja yritin hahmottaa statustani.

Jotenkin vain maltaanlemuiset iloiset illat valtasivat mielen... oi niitä aikoja!
Paljon on kuitenkin vettä virrannut Pielisjoessakin ja täällä sitä sitten paluumuuttaja pistää elämänsä kurssia uusiksi. Kerubin montussa. Ironiaa?

Vanhan kunnon ajopuuteorian vankkumattomana kannattajana tiedän, että virta vie ja päämäärä on tuntematon. Nyt ollaan matkalla ja siitä ilo irti.

Kotitorpalla elämä yllättäen jatkuu vaikken olekaan hallinnoimassa kaikkea 24/7. Outoa. Ja niin huojentavaa. Sitä vaan pitää itseään niin korvaamattomana, pitää vissiin lykätä taas sormi vesilasiin ja katsoa tapahtuuko il miracolo eli ei...

Ilta on ollut ihanan rauhallinen. Sadesää ja pimeys pitävät ihmiskurjan tuvan lämmössä ja lykkäämässä halkoa uuniin. Kissat melskaavat entiseen tahtiin ja Nasse, tuo mainio koirakansalainen tuoksuu talkilta. Ihana puhdas ja raikas terrierimme. Ei enää lemahda kesähiki tai muukaan juusto vaan minkkiöljyshampoolla pesty turkki. Iso-J vielä föönasi (oikeesti) koiran kuivaksi ja kuohkeaksi ja ilmeisesti töhäytti talkkiä hännänaluseen (oikeesti).

Ja kiitos vielä kerran kaikille kannustavista kommenteistanne. Paljon olen saanut teiltä palautetta, evästystä ja kannustusta, niin livenä kuin viesteissäkin. Tällä mennään ja katsotaan mihin päädytään. Sinihiusmummoksi Floridaan? No way, torpan wanhana armona aion pysyä, toivottavasti yritystoiminnan myötä äveriäämpänä *ehhehheh-spedenaurua*

Arvelin todellakin tarjota itselleni työsuhde-etuna jäsenyyden paikalliselle kuntokeitaalle. Onko se sitten LadyLine (kuulostaa risteilijältä) vai joku muu, on vielä harkinnassa. Jos ihan kymppikortilla aloittaisin. Juttagee -tavoitteet eivät ole pinnalla, kunhan nyt pystyisi kävelemään kolme korttelinväliä puuskuttamatta.

Sitä ja montaa muutakin asiaa yritellessä.
Kuvitettu esitys ehkä jo huomenna. Katellaan.

Vähiin käy vapaat

Iltaa!
Vähiin käy vapaat, huomenna pitäisi jo kaasutella "aamuruuhkan" aikaan kaupunkiin. Oppiin, ojennukseen ja tiedonhankintaan.

Mutta ennenkuin alkaa oikeasti ahdistamaan, keskitytään hieman torpan kissaterapeutteihin...
Winston päätyi loikkatreeneissään keinumaan sipulikoriin ja vähäpäinen Milton yritti ihan tosissaan päästä pottupottaan. Onneksi ehdittiin hätiin, kameran kanssa tietenkin.

Eihän näitä kuvia ehkä autenttisiksi usko kukaan, mutta tänäänkin Nemppa oli todistamassa kuinka nuoruus ja hulluus todellakin kulkevat neljällä tassulla. Kulkevat milloin eivät lentele.

Niin, viikonloppu, viimeinen vapaa sellainen piiiitkään aikaan, alkaa olla ohitettu. Kesän viimeisiä lämpöisiä päiviä vietettiin oikeinkin erinomaisen hyvässä seurassa. Perjantaina saatiin työn raskaan raataja Nemi visiitille. Toivottavasti sait vähän ladatuksi akkuja, atlantin ylitykset pika-aikataulutettuna eivät todellakaan käy kateeksi.

Lauantaina hengailtiin Joen kaupungin elonkorjuumarkkinoiden merkeissä niin matkustajasataman torikuhinassa kuin Taitokorttelissa kahvitellen. Kahviseurakin oli mitä mainion, Herra Samuel S. 3 v on jutuissaan aivan yliveto ;-) Poliisit ei pese hampaita. Poliisit ei mene kouluun. Poliisit ei käy suihkussa. Ettäs tiedätte!

Tänään saateltiin Nemin takavalot tien päälle ja pihahommista löytyi puuhaa yllättävän moneksi tunniksi, yllättävän monelle tekijälle. Iso-J ajoi nurmen, vissiin viimeisiä kertoja tällä kasvukaudella. Vielähän sitä saa koivun- ja salavalehtiä silputa mutta tuskinpa tarvii Partneria vaivata ruohonleikkuun merkeissä enää montakaan kertaa. Ellei nyt sitten tule pitkä ja lämmin syksy.

Keräsin monta nippua yrttejä kuivumaan ja aromaterapian nimissä ripustin laventelia ja minttua tupaankin. Toivottavasti kauhukabinetti ei aivan heti oivalla rapisevien yrttikimppujen tarjoamia virikeleluelementtejä... Nythän ne ryökäleet vinguttavat ulkona hiiriä ja sisällä Elliä.

No hei, ei voi tietää miten ne toimii, pitää tarkkailla!

Kuinka ollakaan, Winston yllättiin tutustumasta jyrsijöiden elämään ns. lähituntumalta. Onneksi marsuista ei ole vinkuleluksi kissalle, sen verran pontevia poikia ovat marsutkin.

Oli oikeasti hieno viikonloppu. Ruokaa, juomaa, ystäviä. Kiireetöntä yhdessäoloa ja hieno sää. Ei kehtaa pyytää enempää. Ehkä hyvät yöunet tähän kruunuksi?

Perillisten koulureput on pakattu ja kaikki on valmiina aamua varten. Pitäisi kai pakkailla omaakin reppua? Veiskö opettajalle omenan? Munia? Taidan jättää lahjukset sikseen ja nyhtää kaiken tiedon minkä irti saan.

Oikeastaan eniten huomisessa huolettaa niinkin turhamainen homma kuin vaatteet. Todellinen nyhjää tyhjästä -leikki luvassa lähipäiviksi, ellen sitten oikeasti nosta itseäni hiuksista ylös ja hinaa bärsseäni vaatekauppaan. Se taas puistattaa!  Nemppa oli varovaisen torjuva kun kysyin voiko reinotohveleissa mennä duuniin. Olen nähkääs viime vuosina tottunut ostamaan rytkyni lähinnä hevostarvikeliikkeistä...

Enkä sitäpaitsi edes  mahtuisi vanhoihin cavalloihini :-( -mistä näitä kiloja oikein tulee?
Pitänee ottaa yhteyttä paikallisagentteihini ja tiedustella jumppasalisuosituksia. Salista tuli mieleen kirjavankukertavat salihousut -ja ruokahalu lähti justiinsa!

Torpalla siis ohjelmassa nälkävyön kiristelyä, porkkananpurentaa ja kipeitä lihaksia. Haloo, kuuluuko niitä kannustavia aploodeja?

Tämmöistä tänään ja toivottavasti paljon mukavia juttuja alkavalle viikolle, mulle, sulle ja naapurin rouvalle ja talkkarin koiralle. Heipati!

Hieno päivä

Omenanpoimijaa ilahdutti suuresti tämmöinen iloinen hevosennaama vanhan rungon takaa. Siinä on vuonohevonen nimeltä Trombi.

Aivan käsittämättömän mainio päivä, säiden puolesta. Ja muutenkin voidaan päivän saldoksi kirjata oikein iso ja pulska plussa. Kaupunkireissu sujui sukkelaan ja ilman ruuhkia. Pikkuisen piti motivaatiota viritellä mutta kyllä se sitten vähitellen palaili.

Shettistamma Loppan omenavarkaissa

Ikkunanpesuun ei motivaatio vielä(kään) riittänyt, verhonpesusta puhumattakaan. Kassellaan huomenna millä mallilla motivaatiotaso lepää.

Mikähän riivattu siinäkin on, että vaikka kuinka tietää miten hienolta puhtaat ikkunat ja tuulenraikkaat verhot tuntuvat, ei hommaa saa tehdyksi. Urakka on ns. aloittamista vaille valmis.

Ja sitten, yhdenäkin, yllättäen ja pyytämättä, iskee se hetki kun on aivan luonnollista aloittaa ikkunanpesu ja verhojen alasotto. Sitä odotellessa...

Ensi viikolla kääntyy elämässä uusi lehti, ellei peräti luku. Meikätyttö pakkaa repun ja istahtaa pitkästä aikaa kuulemaan opetusta. Mutta eihän sitä toki vuosikausia jaksa jauhaa, pari viikkoa riittää. Onkohan tämä nyt sitä surullisenkuuluisaa tukka takana, elämä edessä -hypetystä? Ihan sama, kunhan ei ole takana loistava tulevaisuus. Eikä varsinkaan leuka rintaan ja nöyränä kohti uusia vastoinkäymisiä...

Otetaan mitä annetaan ja katsotaan päivä kerrallaan.
Nyt vois ottaa vähän soffaterapiaa ja helmineuletta, villapeitto edistyy huimaa vauhtia *yskittää* -jo toinen tilkku puolivälissä.

Ja hyväksi lopuksi, Hirnakan torppa ylpeänä esittää, valkosipulisato! Mikä aromi, miten ihania valkosipuleita. Ikiomia oman maan tuotoksia. Pieniä ihmeitä.

Juuri nyt on hyvä hetki luikkia soffalle, siellä ei näy lojuvan yhtään tassugangsteria. Elli on niistä sitten se pahin, oikea rinsselessa tihulainen.

PEEÄSSS: Erään Rinsselessa Tihulaisen takia olen täällä elähdyttävien yöunien sijaan kl. 23.21 postaamassa erästä hauskaa?? mutta aiheeseen ehkä sopivaa kuvalinkkiä:
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/kilpailut/kissakisa.html
On siellä koirakisakin mutta jostain syystä kissimissukat ovat nyt ns. tapetilla... kirjaimellisesti! *hammastenkiristelyä* 

Saalistaja-Elli

Noh, kävikö selväksi? The Elli on metsästäjä, hiirtenpyytäjäin sukua. Kunniaksi kerrassaan Majakarin kissahäjyille.

Jotenkin on niin väsähtänyt fiilis, ettei tästä taida tämän kummempaa päiväkirjamerkintää irrota. Ei väkisin eikä varsinkaan väsyttämällä.

Päivä oli pitkä -ja äärimmäisen antoisa. Kolmen tunnin laskelmien analysoinnit ja pähkäilyt olivat veivät mammasta mehut, kirjaimellisesti. Auton lasissa komeillut parkkisakko ei siihen päälle mieltä suoraneisesti ylentänyt.

Mutta nytpä on laskelmani lausunnolla ja ootellaan. Kun ei oikein muuta vielä voi.

Huomenna muita hommia ja sadonkorjuuta yrttimaalla.
Palaillaan!