perjantai 23. maaliskuuta 2018

Valosta kuvia




Tänään saatiin ihailla lunta ja penkkoja oikein räikeässä valossa. Aamulla oli pakkasta rujot -14° ja Ottopoika herkkänahka joutui lähtemään pihalle topparotsissa. Ponimies pölyää niin julmasti, että armollista on antaa hevosen olla loimetta.

Aamukahvin jälkeen kävin taas kerran ihmettelemään lumimassoja ja ihastelemaan suloista auringonvaloa, se todellakin lämmittää jo ihanasti.
Valosta ja lämmöstä huolimatta fiilis oli kuin sydäntalvella konsanaan, kiitos mojovien pakkasasteiden. Linnutkin olivat aika hiljaa, nokkivat happamina lintulaudan antimia.



Viimeinen joulukuusenranka toimii näköjään Ponipojilla jumppatelineenä.


Lellu jaksaa touhottaa, kätevä tallispanielin juoksemisturkki on todella helppo ja huoleton, jenkistä muistuttaa vain korvakarvat.


Tuossa yksi lintulauta jonka huolto on hieman haasteellista, lunta on semmoiset 150 cm tuossa...




Pihasaunan kesäemäntä yrittää lämmitellä kohmeista persaustaan, ilme on paljon puhuva..


Tuonne kasvihuoneeseen olisi toistaiseksi elossa olevia taimia tulossa asumaan, kehnolta näyttää kuitenkin kasvarin tilanne. Sisällä on lämmintä mutta kasvihuoneeseen ei pääse, polku on pyryttynyt umpeen. Kolamiestä tarvitaan siis tuossakin osoitteessa. Vielä tässä hetki menee ennenkuin pääsee krassia ja kehäkukkaa kylvämään.




Hirveästi ei ole panostettu maakellariin, tuossa ruskean tupsun kohdalla kasvaa ahomansikkaa, oikeasti. 


Ilmeeni kun kevätaurinko lämmittää, kokovartalokoira Lellu nauttii.
Aika myöhään meni taas jahka tässä torpassa saatiin ruokaa. Kannatti kuitenkin odottaa, salaatti on parhaimmillaan maukas, ruokaisa ja raikas. Tänään salaattilautaselta löytyi pastaa, naudan sisäfilettä, halloumijuustoa ja tietysti ihan perinteisiä salaattitarpeita.

Suurin haaste ruuanlaitossa nykyisin on opetella laittamaan ruokaa kahdelle. Perikunta on hajaantunut entisestään, nuorempi on Rukalla, laittoi kuvan sushiravintolasta. Pitää varmaan hommata pienempiä kattiloita ja paistinpannuja, salaattivaditkin ovat kaikki kokoluokkaa 'rykmentti'.

Ja onhan se kieltämättä outoa syödä ihan kahdestaan. Ihan äskenhän pöytään sai kattaa nokkamukeja ja muumilautasia.

Leppoisaa perjantai-iltaa, missä lienetkin!




Leikkonarssissit löytyivät kukkakauppojen turhan kiertämisen jälkeen Lidlistä, vieläpä kotimaisia Huiskulan narssuja, kieltämättä olin tyytyväinen. Kukkapenkeistä on turha pääsiäiseksi odotella leikkoja.




4 kommenttia:

  1. Lunta on teille siunaantunut kieltämättä yli direktiivien. Melkoista kahlaamista täälläkin, ja lisää tulee nyt taivaan täydeltä. Onneksi lumityöt sujuvat koneellisesti, tässähän olisi ihan huippukunnossa jos käsipelillä kolattaisiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ottaa käden pois peliltä niin homma sujuu :D (pakko oli vanha vitsi laittaa).

      Eilinen kaunis aurinko on taas kerran piilossa, lunta tuiskuttaa lisää.

      Poista
  2. Ihania kuvia taas! Tänä vuonna on saatu nauttia harvinaisesta yhdistelmästä lumi + valo - yleensähän siinä vaiheessa, kun aurinko alkaa oikeasti jo jotain valaistakin, valaistavana on pelkkää ruskeanharmaata möllöä. Nyt saadaan tosiaankin nauttia häikäisevän kimaltavista hangista! Mutta niin kaunista kuin tämä kaikki onkin, niin jopa minä talvi-ihminen olen aika vankasti sitä mieltä, että aika aikaa kutakin ja nyt olisi aika jo kevään koittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.
      Totisesti on saatu molempia, valoa ja lunta. Juuri nyt meillä pyryttää hirvittävän sakeasti, eli talvi ei ainakaan ihan heti hellitä otettaan. Onneksi on iso piha missä mahtuu lumet säilömään, pikkupihalla voisi jo olla ongelmia.

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!