perjantai 8. marraskuuta 2013

Maailman napa


Sanokoot savolaiset toristansa mitä tahansa (väittävät sen olevan Mualiman Napa), mutta minun totuuteni on se, että meidän maailmamme napa on tuvan sohva.

Tutkin tänään puhelimeni kuvagalleriaa ja löytyihän sieltä sitä sun tätä. Suurin osa kuvista on ihan surkean huonoja ja rakeisia johtuen siitä syystä, että kameran linssi on pelkkää suttua ja rähmää. Kun muistan, pyyhin enimmät hiet, kuolat ja roippeet pois ja taas maailma näyttää kirkkaalta jopa puhelimen kuvien kautta. Yleensä se on yhtä nuhjuinen kuin marraskuun sää.

Säästä ei mitään lisättävää edellisiin valitusvirsiini. Tihkusateita, tuulta, pilviä ja suurimman epätoivon hetkellä pilviverhon (laittoman paksun) takaa vilahtaa siivu sinistä ja jopa itse aurinkoinen. Eihän se jouda tänne itäsyrjänperälle paistamaan, kun pitää lämmittää kenguruiden maahan kesää *hmph*


Takaisin aiheeseen.
Tuvan soffa on aseteltu ainoaan oikeaan paikkaan, strategisesti loogiseen ja toimivaan hermokeskukseen. Tässä toimii kotiverkko, puhelin (oi kiitos Pyhä Elisa pätkittäin toimivista 3G yhteyksistä). Tästä näkee pihaan ajavat autot, tästä näkee tulevan ja menevän sisäisen liikenteen.
Tässä on lämmin, tässä on kaikki.

Valitettavasti tässä harvoin saa yksikseen pötkötellä. Nuorimmainen tulee joskus toiseen päähän lojumaan ja lopun tilan valtaavat Torpan Pojat (sorry vaan identiteettivarkaudesta ison kirkon koripallon pompottajille, meidän kaupungin korisjengi on kovempi kuin te ja meidän torpan jengi kaikkein kovin).

Tällä paikalla on sijainnut monta erilaista komentokeskussohvaa. Vanhoja kierrätyssohvia ja nyt tämä uusin, vierasvaruiksi hommattu iso hökötys. Ainoa miinus on sohvan selkänojan pari senttiä liian kapea reunus, viinilasi kahvimuki tai laajasuinen teemuki keikkuu hetkittäin vaarallisesti. Aina saa olla pesemässä tyynyjä ja patjansuojuksia.

Huomatkaa tässä kuvassa kuvanottajan ahdinko. Siinä on rekku kainalossa, toinen jaloissa ja mirri kuumottaa kinttuja.
Tätä kutsun lounasruuhkaksi. Onneksi nämä meidän Torpan Pojat ovat pienikokoisia pallotteleviin kaimoihinsa verrattuna.

Jos olen kotosalla, yritän järjestää puolilta päivin lepohetken. Silloin yleensä on aamuhommat toimitettu eikä iltapäivän liikennöinti ole vielä alkanut.

Etenkin jos takana on jo kaupunkireissu (+ salitreeni), väsymys iskee kuin leka. Tai eihän se väsymystä ole, äkillinen levon tarve mieluummin.

Olen joskus sanonut, että laiskuus on luova tila ja minun kohdallani se kyllä pätee. On ihanaa vain maata ja antaa ajatusten rönsyillä. Jos joku joskus pystyisi kirjaamaan ylös kaikki päässäni ristelevät ajatukset, hän soittaisi samoin tein valkotakkiset paikalle ja korottaisi lääkityksen äärimmilleen.

Ajatukset risteilevät verotuksesta päivän ruokaan, hevosen hengenliikkeistä kukon tappoon ja mahtuuhan siihen väliin myös aimo tujaus maailmantuskaa, keski-ikäisen angstia ja paljon muuta *tihi*

Kukon tappo oli eilen ajankohtainen ja akuutti asia, murhatyön aikaan minä olin raviradan parkkipaikalla noutamassa uutta kanaa.

Se onkin kokonaan oma tarinansa joten palaan asiaan pikimmiten.

Monta asiaa minä tiedän raviradan parkkipaikoilla tapahtuneen mutta kanaa en ole sieltä ennen hakenut. Nyt olen senkin tempun tehnyt.

Päivä on ollut pitkä ja tähän aikaan viisas ihminen olisi jo hankkiutumassa yöpuulle. Minä en ole tänään viisas ja harkitsevainen aikuinen, vaan aion kirmata vielä saunaan.
Osumaa ottaneet olkapäät kaipaavat lempeitä löylyjä ja tukkaan tarttunut kissanruuan haju (roiskahti vähän) vaatii pikaisia pesutoimenpiteitä.

Nenään löyhähtää myös vieno hevosen iltapuuron haju joten on ehkä ihan asiallista käydä pesulla. Muuten voin aamulla hämmästellä ympärilläni pörräävien kärpästen määrää. Tai herään siihen, että nälkiintynyt kissa puree poskestani palaa irti.

Tämmöistä tänään, mitähän huomenna?  Pitää ainakin perkata sähköposti ja viestit, olen luvannut toimittaa kuvia sinne ja tänne ja kuvata joitakin ihmisiä, se vaatii visiointinokoset tuvan soffalla, ehdottomasti. Toivottavasti en ole unohtanut ketään, mitään.

Minä lähden saunaan, pysy sinä reitillä, missä kuljetkin!

Erilainen kissa, Veli Winston a.k.a Katti Kassinen
PeeÄäs:
niin paljon kuin minä (aina tilaisuuden tullen) härnäänkin savolaisia, on minulla kuitenkin sinne lämpimät suhteet, kiitos Kilpisotureiden. Ihan olen pyyteettömästi jo 11 kuukautta jakanut kuvia blogin kautta lukijoiden ihasteltavaksi. Iso korvaus satunnaisesta härkkimisestä, mielestäni.

Mutta nyt ovat savolaiseet kehittäneet vakavan täsmäaseen. Meille on päätynyt kiuruveteläisiä kanoja. Siis tämä kanaheimo on lähtöisin savon synkimmästä ytimestä. Ja ne perhanat ovat niin kitsaita munimaan, ettei moista ole nähty. Hätäisesti yksi muna per viikko, neljästä munintakypsästä kanasta. Kolme uusinta eivät vielä edes muni enkä odota, että munivatkaan. Mitä lie salalaihialaisia.

Eilen hakemani silkkikana on Suonenjoelta joten eipä ole munatulvaa odotettavissa siltäkään saralta. Tässä joutuu kohta munakori kourassa anelemaan naapurin isännältä munia. Ja siitähän se taas kylällä lätinä alkaa, kaupunkilainen vonkaa naapurin munia. Varjele!!

12 kommenttia:

  1. Kuvista päätellen eläinkunta osaa ottaa rennosti. Toivottavasti Torpan muukin henkilökunta osaa tehdä samaa :D

    Päivätorkut on jotain uskomatonta ylellisyyttä - mun top5 systeemissä aika korkealla rankattuna. Harvoin saatavilla oleva herkku. Nautitaan välittömästi, kun tilaisuus tulee. Kirotun harvoin.

    Pimeys alkaa olla jo vakava haitta. JOKU sammuttaa valot jo klo 17 niin ettei eteensä näe. Epistä! Työpäivän jälkeen ei ole paljoa tehtävissä, kun muonahuoltokin pitäis toimia.

    Huominen sujuu ajaen läheisimpään OstosHelvettiin eli Zeppelinin ostoskeskukseen keran teinityttärien. Mä olen kuskina ja lompakkona paikalla. Onneksi minua ei muuhun tarvita... hermot menis. Tää on niitä "must to do" juttuja. Milloin noi lakkaa kasvamasta???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät ne ihan heti lakkaa kasvamasta, kulutus senkun kiihtyy.
      Teillä on sitten pikkuisen pidempi valoisa aika kuin meillä, meillä on viideltä jo ihan pilkkopimeää.

      Poista
  2. Moisen reissun jälkeen päiväunet olivat niin must. Mulle ja kuopukselle molemmille.Mutta pesukone pesee uusia kuteita, tyttäret on tyytyväisiä ja eka joululahjakin tuli hankittua. Saa nähdä pystyykö sen kanssa odottamaan jouluun asti - tyttäret pääsi kuusalle uudesta pelistään kun oli pakko kysäistä että mikä pelikonsoli meillä on. Kiinni jäin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Aika ilmiselvästi jäit ns. housut kintuissa kiinni.

      Joko sulla on toivelista kamerakaupassa?

      Poista
    2. Verottajan lähestyttyä sangen runsailla toiveilla on pakko tyytyä hyvään ruokaan ja seuraan. Toiveita ei ole varaa esittää. Mutta joulunalusaikana värkätyt laatikot ja leipomukset ovat vertaansa vailla. Leivinuunin hauduttama kinkku kruunaa kaiken. Kunhan sinappi ei lopu, niin eipä hätää :D

      Kuluis nyt tämä joutava marraskuu ensin jaloista...

      Iso-J:lle antoisaa isänpäivää! Hellikäähän urakalla :D

      Poista
    3. Toki verottaja kerää reteimmän potin ja meille pienyrittäjille jää Tyhjälän joulu. Juuri niistä laatikoista ja piirakoista minäkin hekumoin. Muutaman illan kun tekee ruokia, niitä kukin aikanaan lämmittelee eväikseen ja itse saa lojua joutilaana.

      Marraskuu on kieltämättä kuukausista turhin. Jonninjoutava välikuukausi.

      Iso-J syötettiin tainnoksiin. Terveisiä myös Maestrolle, tokkopa hänenkään tarvitsee nälässä kärvistellä tänään.

      Poista
  3. Hyvä kuva Nassesta tuo, jossa koira tarkkailee ympäristöä, 4. alhaalta. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuosta Nassen kyttäyspaikalta on suora sihti pihatielle, siis sille joka tulee maantieltä meidän mäelle. Oivallinen vaklauspaikka.

      Poista
  4. Kiitos kuvista ja perin mukavasta päivityksestä sillä niinhän se on että sohvalta käsin hoidetaan monta (tärkeääkin) asiaa.
    Komppaan OP:tä, Nassen kuvaon huippu! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nassepappa on huippu, eihän siitä pääse mihinkään.
      Ja soffa on luovuuteni lähde.

      Poista
  5. Pikasesti vaan, että ei muni kanat Seattlen sateessakaan. Sulkasadoissaan surkean näköisiä mokomat.

    Suvi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on aikaisemmin ollut pääosin niitä ruskeita tehomunijakanoja jotka munivat ja sitten kuolla kupsahtavat. Näillä maatiaisilla on näköjään ihan eri rytmi. Meidän tuurilla kaikki 7 kiuruveteläistä ja Olga hautovat kevättalvella kilpaa....

      Poista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!