maanantai 19. marraskuuta 2012

Kuvapulan valitut palat


Marraskuu mätkii mustuudellaan ihmispoloa ketoon. Ei aurinko paista, ei kuu kumota ja on tismalleen yhtä ankeaa kuin Pohjois-Korealaisessa huvipuistossa. Kaikki kunnia niille ihmisparoille jotka Suuren Johtajan Ihmeellisessä Valtiossa ovat vankeina asuvat.

En tiedä mistä Kim vangvong nyt tulikaan mieleen mutta tämä marraskuu saa ihmisessä aikaan kummallisia reaktioita.

Viime yö oli kaikesta väsymyksestä huolimatta levoton ja katkonainen. Tuskin muistan edellistä huonosti nukuttua yötä. Siitä on aikaa. Siispä tänään ilmeeni oli yläkuvan kissan, Tard The Grumpy Cat -kaltainen.

Näin sitä ihmiskurja nopeasti oppii turhan hyvälle. Niinkuin nyt nukkua posottamaan täydet kahdeksan tuntia hyvää, lepuuttavaa unta. Ja jumalaton märinä päällä heti ensimmäisen vajaamittaisen yön jäljiltä.

Koska otin aamulla univelkoja takaisin (kiitos Iso-J kun hoidit lapset ja hevoset), tuli jumalaton kiire tajutessani, että eläinlääkärin auto pörähtää pihaan hetkellä millä hyvänsä. Siis talikko heilumaan ja tallia putsaamaan.


Ilmeeni oli kutakuinkin tälläinen kun valssasin talikon ja harjan kanssa karsinoita puhtaaksi. Joskus laulan, lujaa ja sen ainoan osaamani laulun, Petteri Punakuonon. Onneksi en tänään, sillä eläinlääkäri olisi varmasti ottanut ahterini kohteeksi ja heittänyt tarkkuusheitolla tainnutusnuolen moiseen teutaroijaan.

Tainnutuspiikkiä kaipailin siinä vaiheessa kun Tösse-tytteli ryysäsi neulaa karkuun neljättä kertaa ja jokaisella kerralla vasen käsivarteni jäi hevosen ja karsinan seinän väliin. Teki kipeää.

Rokotushommasta vielä sen verran, että eläinlääkäri jätti minulle käyttämänsä piikin ja kehoituksen siedättää hevonen neulaan ennen hänen seuraavaa käyntiään. Toivottavasti seuraava käynti on vasta uusintarokotus puolen vuoden päästä. Kukapa sitä eläinlääkäriä manaa tiuhemmille käynneille.

Peetupötikän kunniaksi täytyy nostaa nyt hattua korkealle. Jätkä senkus heilutteli häntäänsä ja teki söpöjä ilmeitä saadessaan tehosteet nahkaansa. Ja Soosiponi, se kullannuppu ei korvaansa heilauttanut piikin saadessaan. Tössellä olikin puolustustarvetta pitää oma nahka piikittömänä useamman elikon voimin.


Rokotustilanteet ratkaistuani koin valtavaa tarvetta yksinoloon ja suuntasin kaupunkiin. Pitihän siellä toki muitakin asioita hoitaa, mutta hups, jotenkin eksyin kuntosalin ovesta sisään ja löysin itseni tekemästä aivan järjetöntä alakroppatreeniä. Herra A on todellakin päättänyt muokata meikälikasta romanialaisen kuulantyöntäjämatamin kaltaisen mörssärin.

No, kunhan tästä treenin myötä ajan oloon tokenen, ei ahterini alle päätynyt kavioeläin pääse metkutempuilla minua karkuun, voimatreeni alkaa tuottaa selkeitä tuloksia. Paitsi jotkut sanovat, että ratsastus on taitolaji, ei kamppailu- eikä voimailulaji. Kuka kertoisi sen meidän Tösselle?

Koska kaupunkireissustani tuli puhtaasti itsekäs ja yksityinen, jouduin takaisin kaupungin valoihin Iso-J:n kanssa. Saatiin jokunen asia toimitetuksi joten ei ollut hukkareissu. Ei sillä, ei päiväinen omanikaan hukkareissu ollut, sehän tuli puhtaasti työhyvinvoinnin piikkiin.

Hyvillä mielin ripustin tuvan seinälle oman joulukalenterin, otan siitä kuvan huomenissa. Nyt en jaksa viritellä kameraa ja mellastankin näiden facebookista ladattujen valittujen palojen kanssa. Muutama on vielä, koettakaa jaksaa.


Tarvinneeko tätä kuvaa selitellä? Jollakulla on välähtänyt ja hyvin tuon puhekuplan kanssa.
Minusta yksi parhaista jutuista sosiaalisessa mediassa ovat nämä kuvat ja niihin liitetyt tekstit. Seuraan aktiivisesti muutamaa tiettyä joiden huumori osuu napsulleen yhteen omani kanssa.
Ehkä nämä valitut kuvapalat kertovat minusta ja mielenliikkeistäni enemmän kuin tahtoisin teidän tietävän. No, tutut ja sukulaisethan toki tietävät tarinani.

Mietin illansuussa tovin luontaistuotekaupan homeopaattisten pillereiden äärellä. Joku pitää niitä ihan hömpänpölynä. Minä luotan siihen, että hevonen jolle pilsuja syötän, ei tiedä niiden merkitystä eikä varsinkaan niiden väitettyä tehoa. Jos niistä on hevoselle apua, se on hyvä. Eikä muutama pieni sokeripilleri tee isoa vahinkoa. Yllättävän usein olen kuitenkin todennut homeopaattisten pilsujen tepsineen. Tai sitten on vain tapahtunut ihmeitä, yllätysparantumisia ja tiedä vielä mitä.

Tössetamman kohdalla kaipaisin kovastikin välillä juttukaveria joka jaksaisi kuunnella arveluitani, teorioitani ja joka olisi edes mukana vapisemassa kun kokeilen jotain uutta tapaa purkaa tammaan kertynyttä ongelmavyyhtiä. En tohdi perillisiä rassata näillä pohtimisillani, yritän selittää asioita järjellä mutta tunne on joskus järkeä vahvempi. Sen kertoo mielestäni se, että tamma ylipäätään asuu meillä. En ole vielä luovuttanut sen kanssa ja päästänyt taivaslaitumille. Enkä ihan vielä siihen hommaan ryhdy.


Elämä on tahdon asia. Elämä on uskon asia. Elämä on yleensä ihan kivaa. Tänään nyt sattui olemaan tämmöinen päivä.

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Missä lienetkin. Marraskuu on penaalista :(


Taidan treenata tämän talliohjelmistooni:

19 kommenttia:

  1. Niinpä. Mulle tämä pimeä aika tekee välillä tuollaiset tepposet, että uni ei tule tai se on pätkittäistä. Tai sitten se on vaan kombinaatio syysrämpimistä, töitä ja kaikkea.

    Kuvavalinnat olivat hauskoja, erityisesti heppa- ja kissekuva. :D

    Toivon, että Tössen solmut aukeavat. Homeopatiasta ei varmaankaa ole haittaakaan, joten mikset kokeilisi. Toisaalta kannatan myös eläinlääkärin ehdotusta neulalle ja ruiskulle siedättämiselle.

    Eiköhän me tästä(kin) syksystä jotenkin selvitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aamulla, hevosia ulkoistaessani vilautin tammalle ohimennen eilistä kauhuruiskua. Tösse katsoi minua, nuuhkaisi ruiskua ja katsoi kyllästyneenä takasin: "siis mitä sä vielä jauhat, toi on ruisku jolla se setä mua eilen pisti, mennään jo ulos".

      Voi pälli, minä voin tunkea sen ruiskun vaikka hevoseni korvaan eikä se tee mitään vaikutusta. Mutta kun ruisku on lääkärin kädessä, asia on Äärimmäisen Vakava ja Pelottava.

      Gnnnnnnh! Pitääkö tässä vanhoilla päivillään opiskella eläinlääkärin opinnoista piikitysjaksot?

      Poista
    2. Nyt sitten vaa värväät kaikki tutut ja kylänmiehet heiluttelemaan sitä ruiskua tamman nenän edessä. Ja mieluummin kädet vaikka käsidesillä hölvättynä, tulee oikea hajukin mukaan. Kyllä se siitä tokenee!
      Tsemppiä muutenkin syksyyn, kovin on pimeää ja kuraista täälläkin. Vielä ens viikko ja sitten alkaa loma ja pääsee hetkeks täältä pois :D

      Savu

      Poista
    3. Savu, juuri näin suunnittelin. Täytyy aloittaa ensin oman perheen väellä, pysyy vahingot perhepiirissä jos semmoisia ilmenee :D
      Kohta mulla on pikkukemistin labravehkeet tallissa, ihan vaan siedätyksen nimissä. Ei kai kukaan pontikkapannua tunnista?

      Poista
    4. Meinasin ehdottaa samaa kuin Savu. Mutta joo, pontikkapannu tulille vaan, einös se ole maan tapa kuitenkin. ;)

      Poista
  2. Tsemppiä marraskuun ankeuteen ja kaikkiin ongelmiin. Matalapainetta on yleisesti eikä oikein huvita mikään mutta eteenpäin on yritettävä. Hemmetin hauskoja kuvia, parhaana kattikuva :D
    Hengessä mukana, muista että myös meillä muilla kyntää - et ole yksin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyntää niin että rapa roiskuu! Nyt sentään sain nukuttua mutta muuten vaan on ihan kauhea itsensäpatistaminen että saisi edes jotain alulle. Gnnnnh! Kiitos tsempityksistä.

      Poista
  3. Toivottavasti sulla oli tekstii kirjottaes yhtä hauskaa ku mulla sitä lukies!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että teksti ilahdutti. En minä yleensä paljoa ajattele, automaattikirjoituksella tuotan minkä tuotan ja sen julkaisen. Jotain noloimpia pilkkuvirheitä ja muita härjöjä saatan oikoa jälkeenpäin, lukijakuntaan kuuluu myös niitä, jotka ahdistuvat syvästi hetkittäin hoonosta soomenkeelestäni.

      Poista
  4. Noi kissamaiset kuvalohkaisut ovat hervottomia. Itse olen rakastunut kansainvälisesti tunnettuun kissastaraan Colone Meow:iin, jonka faniryhmässä olen facessa.

    Puhut asiaa sisko! Olen nimittäin huomannut omalta kohdaltani sen, että hyvä lihasvoima auttaa tosi paljon ratastushommissa, täytyy vain muistaa huolehtia venytyksistä. Erityisesti keskikehon hallintaan kuntosalitreeni on todella hyödyllistä. Ja kankkujen ja reisien kans. Ja yläselän, käsivarsien, ristiselän ja niska-hartia -linjan. Pakko on lisätä vielä löysien nilkkojen vahvistaminen treenillä, mulla on auttanut. Sitten kun joku vielä opettaisi ratsatamaan. Huok.

    VastaaPoista
  5. Ahaa, käynpä katsomassa sinun kissasankarisi :D
    Tämä Tard the Grumpy cat on myös melkoinen stara, aina tuo sama Kuningatar Elizabetin ilme :(

    Kehonhallinta on oikeastaan ratsastuksen olennaisin asia, siis se mihin ihminen itse voi vaikuttaa eniten. Ratsukkohan on kokonaisuus joka toimii jos edes toinen on se vähän vahvempi lenkki. Se on vähän niinkuin palikkatorni, huteralla pohjalla koko rakennelma huojuu, horjuu -ja häiritsee hevosta. Jykevä ja jämäkkä pito keskikehon korsetissa antaa kummasti tukea muuhunkin tekemiseen.

    Mulla on kontrollit joulukuun alussa, kolmen kuukauden treenin tulos pitäisi näkyä testeissäkin. Ja kenties, ehkä saan ennenaikaisen joululahjan, luvan nousta ratsaille...

    Täällä satoi vettä, yllättäen ja ihan koko päivän. Kolmelta tuli jo hämärä, neljältä säkkipimeä. Kahdeksalta lähdettiin lenkille. Nyt meitä on tuolla tiellä kaksi trikoohirmua, iso ja pieni. Mä olen toistaiseksi se joka halkoo tuulta.

    VastaaPoista
  6. Huh ja heh, Colonel on huima! Hilpeä mirri, kerrassaan.

    VastaaPoista
  7. Mä olen niin marraskuun "uuvuttama" (en suostu olemaan masentama) että tuijottelen hupikuvituksia ja hihittelen (joo,happypillsit on nautittu ;) ) enkä saa edes vaivaista kommenttia aikaiseksi. Saati jotain suurempaa kirjallista tuotosta esim säpon muodossa,mutta hei,sinä ja Tösse olette ajatusissani,varsinkin rokotuspäivinä ...

    Sen verran lohdutan kun kaipaisit juttukaveria Tössen viereen jakamaan ja pohtimaan, niin loppuviimein näiden haastavien hetkien edessä on kuitenkin "yksin",on yleisöä paikalla sitten vaikka ja kuinka.
    Tai ainakin toivoisi olevansa yksin ;) (tai no omalla porukalla)
    Meidän piikki ja toimenpidekammoisen ympärillä on pyörinyt "asiantuntijaa" joka lähtöön. Yleensä kovaäänisimmät neuvot on niitä mitä ei voi käsittä kuulevansa 2010 luvulla. Joillekin pelko ja kurittomuus on synonyymi ja raippa ratkaisu joka asiaan :(

    Kiva että saat leikkiä ruiskun kanssa Tössen kanssa,se ON iso asia,toinen hyvä leikkikalu on kuulakärkikynä. Sitä voi napsutella kaulalla,herkimmät saa jo tästä kilarit,rohkeammat tottuu iholla tuntuvaan "terään ja napsahdukseen". Varmasti pääset ell kanssa diiliin jossa itse hoidat piikityksen. Sitten kun tunnet että aika on oikea. (vaikkakin olen sitämieltä omamme kanssa että on erinomaisen hyvä kun herkkäsielua käsittelee muutkin kuin oma väki,varsinkin kun se tapahtuu turvallisesti ja ollaan itse läsnä)

    Homeopaattisten käyttöön sanoisin että vaivoja tulee ja menee,yhdenkään vaivan en tiedä tulleen homeopaattisten syönnistä, (hammaspeikko ehkä ;) )mutta monta vaivaa on poistunut samalla kun raesokerit on purkista kadonneet :)
    Meidän herkkäuskoisten koti ja talliapteekissa näitä tulee aina olemaan. Rinnakkain ns. oikeiden hyväksyttävien,aikuisten ihmisten uskottavien lääkkeiden kanssa ;)

    Loppuun ihailen vielä ääneen sun kuntoiluprojektia. Olet kyllä upea !
    Monet puhuvat kuntoilun aloittamisesta,sinä teit sen. Hurraa ja eläköön huudot sille !
    (Kadehdin avoimesti tilaa jossa voisi juosta 30 minuuttia "kuolematta".)


    VastaaPoista
  8. Kiitos Salla lohduttavista sanoistasi. Tuli hyvä mieli.
    En minäkään kaipaa yhtään johtajuudesta luennoivaa bessewisseriä paikalle silloin kun on ns. tilanne päällä hevosen kanssa. Toi kuulakynäjuttu otetaan myös käyttöön. Paitsi että saan työntää sen ruiskun vaikka poikittain hevosen sieraimeen, ilman kilareita.

    Tämän hevosen kanssa on sekä äärimmäisen rankkaa että äärimmäisen ihanaa olla.
    On vaikea kuvitella sitä enää kenenkään muun käsiin, se luottaa nyt minuun ja muiden on oletettavasti tehtävä sen kanssa sama työ minkä minä olen tehnyt. Meiltä se ei toivottavasti lähde enää muualle kuin hevosten poutapilville.

    Totesin, että mulla on Arsenicum D30 vahvuisena, muut D12. Menikö nyt perhana uskovaisen apteekki uusiksi?

    Takaisin sateeseen....

    VastaaPoista
  9. Yhtään en tiedä noista vahvuuksista,mutta osaavammat ovat kertoneet että D6,12 ja 30 ovat turvallisia itseoppineelle kotikäyttäjälle. Luku kertoo vaikuttavan aineen laimennussuhteesta, D6 sisältää enemmän tavaraa kuin D30,mutta kuitenkin mitä isompi luku (eli sisältää enemmän vettä tai ilmaa tai mitä ikinä ;) ) sitä tujumpaa tavaraa. Tätä en mitenkään edes yritä käsittää,itse hankin homeopaattiset eläkkeelle siirtyneeltä kunnaneläinlääkäriltä ja ilmeisesti hän on osannut antaa sopivat dropit ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, hieman ovat kryptisiä ne d-lukemat, enemmän on vähemmän tai sitten jotain muuta. Yritin niitä asioita joskus opiskella mutta opit ovat unohtuneet. Nyt on kuitenkin hyvä koti/talliapteekki valmiina. Ja onneksi apu on yhtä lähellä kuin lähin puhelin, kilauttelen kavereille jos tulee tuumaustauon paikka :D

      Ja kuule, jos minä pystyn siihen juoksukouluun niin sitten siihen pystyy ihan kuka tahansa jolla on kaksi jollain tavoin toimivaa jalkaa :D Kaikkein vaikeinta hommassa on päänsisäinen työ ja se, että malttaa tehdä minuutintarkasti ohjeiden mukaan.
      Minä ahnehdin kerralla kaksi pullaa eli aloitin selänkuntoutuksen samalla viikolla. Olo ei voisi olla parempi!


      Poista
  10. Saat varmaan parhaat tulokset niillä D30 aikaan. Mutta voihan se olla, että toimii pienemmilläkin vahvuuksilla,, että elä vielä niitä jorpakkoon nakkaa. Meillähän hoidettiin yhtä hevostamme D30 laimennoksella, vaikutus oli lähes täydellinen vaivaan, mutta ei ihan. Homeopaatti käski laimentamaan jo laimennettua seosta ja sitten saatiin vasta aikaan haluttu lopputulos ja kyllähän se aika uskomattomalta tuntui...

    Olipa mitä huuhaa pillereitä tahaan, niin kyllä ne vaan meidän torpalla ainakin toimii. Lähinnä aloitin "kokeilut" eläimillä (kuulostaapa hyvälle!) ja ollaan siis meillä käytetty hevosilla kiimahäiriöihin, vatsavaivoihin, kaviokuumeeseen, ontumisiin, lihasvaivoihin, rokotevaurioihin... Lampailla utaretulehduksiin ja jalkavaivoihin. Koirilla on tullut hyviä hoitotuloksia käytösongelmiin ja ihottumiin esimerkiksi.

    Niin mielenkiintoista. Nyt siis olemme jo pidemmän aikaan "testanneet" näitä sokerirakeita itsellemmekin ja ihan yhtä lailla toimivat. Suurin saavutukseni on ehkä poskiontelon tulehduksen hoito :)En niinkään ole perehtynyt ihmisten hoitoon, mutta eläimiin vähän enempi :)

    VastaaPoista
  11. Heidi, kiitos!
    Yhden jo edesmenneen airedalenterrierini silmittömäksi muuttuneen kärpäs/mehiläiskauhun sain hoidettua kolmella pillerillä. Koira sai edellisenä kesänä (pentuna) hölmöillessään kiukkuista palautetta tarhamehiläisiltä ja kuono turposi niin, että lääkäriin tuli lähtö. Seuraavan kevään ensimmäinen surraava pörriäinen sai koiran pakenemaan ulisten yläkertaan sängyn alle. Ulos se ei tullut ollenkaan ellen kantanut. Ja silloinkin vapisi ja olisi paennut naapuripitäjään jos ei olisi ollut hihnassa.

    Sattumoisin posti toi Koiramme -lehden ja siinä oli pikkuilmoitus homeopaatin palveluista. Soitin heti ja pillerit tuli postissa huomenna. Ja parin päivän päästä koira oli normaali.
    Eikä koira taatusti tiennyt mitä sille syötin. Pelko vain jäi pois. Seuraavana keväänä annoin varmuuden vuoksi jo hyvissä ajoin pari pilleriä ohjeiden mukaan. Koira eleli hyvässä sovussa kesänpörriäisten kanssa monta vuotta. Mutta ei mennyt mehiläispesien lähelle.

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!