torstai 1. joulukuuta 2011

Nyrkillinen voita


Kuvituksena killinpillejä, olkoot ne kirsikkana kakun päällä... tänään on leivottu.

Kuten taisin jossain jo mainita, olen tullut jallitetuksi leipomistalkoisiin. Nuorempi perillinen oli koulussa hövelinä kehunut kuinka äidillä on aikaa leipoa vaikka mitä koulun perjantain myyjäisiin. Huomisen.

Kun uskaltauduin tiedustelemaan mitä tämä vaikka mitä oikeastaan pitää sisällään. Jo ilmeestään tiesin, että duunia on luvassa. Semmoinen suklaakakku jossa on kirsikoita sisällä, niitä on jo kyselty. Ja vadelmamuffineja. Ja mokkapaloja. Näin minulle julisti perillinen. Joka samalla oivalsi, että mummohan voisi leipoa samat kamat niin olisi tuplasetti. Time-out! Aikalisä! Stop!

Juuei... mokkapalojen reseptin annoin Äitikullalle ja päätin itse sinnitellä loput.


Meillähän leipomukset toteutetaan sen mukaan, minkä reseptissä mainitaan suurin mahdollinen munamäärä. Neljä on onneksi aika yleinen munaluku makeissa leivonnaisissa. Sattuneesta syystä meillä ei ole munapulaa. Ahkeria ovat nuoret rouwat, kovin ovat uutteria. Munimaan.

Ja kun minä harvoin leivon, silloin ei voita, kermaa kitsastella. Otetaan nyrkillinen voita ja sulatetaan... juuri näin. Hommaan tuo haastetta se, että kaupoissa on nykyisin voit vähissä.
Vuosikymmenet voin kauhuilla peloteltu wanha kansa hakee nyt hyvitystä korvikerasvojen vuosille ja tunkee voita hernekeittoonkin.

Muistan ihanasti yhden mummelin ilkikurisen ilmeen kun hän mätti voipaketteja kärryynsä ja uhosi elävänsä pidempään kuin yksikään terveysterroristi. Mainitsi erään pekkapuskan ihan nimeltä. Arvet ovat näköjään syvät. Voinkin suhteen.

Suklaakakku on ihana. Harmi ettei siitä voi pihistää yhtään palaa maisteluun. Heti jää kiinni. Kakkuun tulee perus kuivakakkurungon lisäksi tummaa suklaata, kirsikoita ja kermaa. Se hunnutetaan nätisti tomusokerilla ja kruunataan sulatetulla valkosuklaalla.


No ei mun oikeasti tekisi kakkua mieli. Yhden vadelmamuffinsin sentään näykin, vain makua tarkistaakseni. Aamulla nekin saavat valkosuklaakoristeet. Ja vaikka en itse makeita herkkuja mussutakaan, voin kertoa että hyviä ja herkullisia ne ovat.

Onpahan nyt oma panos annettu Isänmaan toivojen leirikoulurahastoon. Voin hyvällä omallatunnolla pinnata koulun joulupuuron keittotalkoista.

Päivä oli muilta osin harmaa, mutta kohtuullisen kuiva. En ole aivan varma vilahtiko jossain sininen taivas mutta ainakin pilviverho oli ajoittain ohuempi. Plussalla mennään ja yöksi näyttää vain lämpenevän.

Matkalla Äitikullan residenssiin (käyn siellä aamuisin ja iltaisin verenpaineen mittauksessa), mäjähdin persauksilleni pihajäätiköllä. Lähti ns. tossut alta. Tyylipuhdas persplätsis. Eikä naurattanut yhtään.

Huomiselle on ohjelmassa verostrateginen suunnittelukokous tilitoimistolla. Ensimmäinen tilikausi päättyy ja nyt pitäisi vähän katsoa mitä on kassiin kertynyt ensimmäisten 15 kuukauden aikana.
Hyvällä tsägällä saan kahviseuraa Nempasta. Tarjoan tallikahvit!

Nyt on aika pakata leipomukset kissaturvallisesti yön ajaksi. Olisi hieman kiusallista jos mokkapaloissa olisi tassun jälkiä ja nonparellien joukossa kissanhiekkarakeita...

Hyvää illan jatkoa, missä lienetkin!




6 kommenttia:

  1. Ai jaa - teillä on ihan sama aikataulutus kun meilläkin. Mulle tänään ilmoitettiin, että huomenna on esikoisen järjestämät pikkujoulut kavereille. Että sopis olla siistiä klo 17-19 - ja tietysti muu väki pois kotoa. Ja tarjoamuksia kans jouluisesti ja kunnolla. Mieluusti joulukoristeita näkösällä.

    No ipanat ite leipoi pipareita (kaupan pakastetaikinasta) ja koristelivat sokerikuorrutuksilla (kaupan valmistuubeja...) ja loppu jää minulle. Onhan tässä yö aikaa ja huomenna ihan täpö työpäivä...

    Huoh ja hohhoijaa... Toivottavasti lapset muistavat sitten joskus, että mä ansaitsen ihan priiman vanhainkodin....

    VastaaPoista
  2. Huomenta! Myrskytuulen ujellusta piisasi yöllä. Muutaman tovin valvoinkin kun pelkäsin, että tuuli kiidättää piharakennuksen katon huittulan kuuseen ja ainakin naapurin pellolle.

    Normaaleiden aamurutiineiden lisäksi sulattelin valkosuklaata ja tupruttelin tomusokeria (tuhksuhkur eestiksi....) leipomusten stailaamiseksi. En viitsinyt kaivella pikkukameraa kuvauksia varten. Jos kauniita kakkuja mielitte katsella, menkää vaikka Kinuskikissan blogiin. Ihan hyvät ja herkullisen näköisetkin niistä kuitenkin tuli. Sitten kaikki pakattiin hyvin varovaisesti tarjottimille ja kasseihin kuljetusta varten.

    Hyvillä mielin siivosin sotkut ja siirryin talliin. Hevoset eivät olleet milläskään myrsky-yön jälkeen. Nuttu niskaan ja pihalle heiniä rouskuttamaan. Lunta ja vettä tulee samassa pisarassa/roiskeessa/hiutaleessa.

    Nyt on pakko kaivella kuitit ja tositteet esiin ja siirtyä täysin toiseen rooliin.

    Titalle myötätuntoinen rutistus, tomerat lapset ovat ilo ja ahistus :D

    VastaaPoista
  3. Suloisia pikkuisia! Kuulostaapa tosi herkuilta nuo leipomukset!
    perjantaiterveisin Minna

    VastaaPoista
  4. Teinien pikkujoulut onnistuneesti ohi. Maestro ja tytöt siivosivat antaumksella ihan ite. Ja koristelivat. Mä suhasin töistä kotiin vain tunkeakseni joulutortut uuniin ja sieltä pois. Sitten sopi lähteä kuopuksen kanssa aikaa tappamaan pariks tunniksi.

    Nyt rauha maassa ja voipi viimeinkin vähän huilia.

    VastaaPoista
  5. Voi vitsi et on ihanoita kisuja!! Meilt läks tänää eka pikkukisu uutee kotii. Melkein pillitin.

    VastaaPoista
  6. Papalle myötätuntoista nyökyttelyä. On se aina paha paikka kun vaavat lähtevät suureen maailmaan. Ota meidän Ellin pentu sinne tilalle :D

    VastaaPoista

Tip of the day:
Kannattaa tallentaa vaivalla väsätty kommentti ctrl-c komennolla ja mikäli julkaisuvaiheessa tekstisi lehahtaa taivalle, sen voi palauttaa ctrl-v komennolla takaisin.

Ja nyt sitä kommenttia väsäämään. Saa lähettää terveisiäkin!