Iloinen veronmaksaja

Tänään nielin taas yhden vankkumattomaksi luulemani periaatteen. Tai ainakin hetkiseksi havahduin ajattelemaan uudella tavalla.

Yleensähän ihmisparka tuntee aina jäävänsä maksupuolelle
kun punnitaan maksetut verot vs. saadut etuudet. Ahtaasti ajatellen, kärjistäen ja kokonaiskuvan unohtaen. Ihan siis vain oman navan kautta peilaten. Kuka tuntee oikeasti iloista riemua tilinauhansa tai alvilappujen verosareketta katsellessaan. Kyllä se oma veroleiviskä tuntuu niin kohtuuttomalta. Ei mieltä ylennä kun pienistä tuloista pitää maksaa, perintöveroista puhumattakaan, otsasuonta kiristää välittömästi.

Mutta tänään, pieni ilonpilkahdus. Käytin äitikultaa ensimmäistä kertaa paikallisella Piätervveysasemalla reseptin uusintareissulla. Olin varautunut menaiset-lehden, salmiakkiaskin ja tyynen asenteen kera piiiitkään jonotukseen. Pelmahdettiin aulaan ja oitis kuuluu Toimisto-kyltin alta: Päivvee, mittees teille?

Äitikulta sitten luukulle asiaansa toimittamaan ja minä syvennyin Pääkirjoitukseen.
En päässyt pääkirjoitussivun loppuun kun äitikulta seisoo jo vieressä ja vetää pipoa päähän. Mentiin. Mitämitämitä??? Reseptin saa kuulema hakea uusintaleimalla heti maanantaina, jos olisi ollut kiire, olisi sen jo tänäänkin saanut. Samalla oli varattu aika oman lääkärin tapaamiselle, siellä tutkitaan tautihistoria ja hoitotarvekartoitus. Ällikällä päähän ja selkään lyötynä; ei voi olla totta. Ei ehkä suuressa kaupungissa jossa hommaan pitää varata kaksikin viikkoa, hyvä jos riittää. Pelkän nitroreseptin uusimiseen. Moiset terveystutkimukset on niissä jätetty aikoja sitten liian kalliina ja resursseja sitovina historiaan.

Mutta täällä, pienessä kaupungissa homma hoituu sukkelasti. Niin kauan kuin päättäjät antavat meidän pitää Piätervveysasemamme. Ja sekin homma on käsittääkseni hyvin pitkälti kiinni kunnan verotuloista. Säästösyistä ihmisten oikeasti tarvitsemia palveluita keskitetään yhä suurempiin, kustannustehokkaampiin ja väistämättä ruuhkaisempiin yksiköihin. Pieniä kouluja lakkautetaan täälläkin. Koulujenkin pitää olla tuottavia, tuotantolaitoksiako ne niistä tahtoo?

Täällä tuntuu toistaiseksi olevan vielä jonkilainen roti noissa hommissa. Meillä on toimiva koulukyytijärjestelmä pienille koululaisille ja hieno maalaiskoulu. Terveydenhoito tuntuu toimivan ihan kunnallisessa laitoksessa. Eikä kaukana ole aika, kun kiroilin kuinka yksityisasemallekin piti jonottaa. On iso ja meidän tarpeisiimme riittävä kirjasto omalla kylällä, valaistua pururataa ja hiihtoniiloillekin oma latuverkosto. Tuli myös mieleen, olisikohan täällä tarvinnut revenneen sappirakon kanssa jonotella päivystyspolilla kahta vuorokautta?

Juujuu, tiedän minä tämänkin kituliaan kunnan saavan valtionapua hommaan jos toiseenkin, veroäyrien menevän ties mihin ja homman olevan monimutkaisempi. Mutta tuo pieni esimerkki saaduista palveluista antoi vähän valoa pimeyteen ja muistutuksen siitä, ettei kaikki aina olekaan niin jumalattoman vaikeaa. Tiällä kun on vähä lepposampi meininki. Ei tarvihe höntyillä.

Joo, tänään ei yllättäen ottanut päähän oikeastaan mikään.
Uunissa muhii lihamureke, leivinuunissa tekeytyneet uunijuurekset ovat valmiina ja potut kuorittuna kattilassa. Viikonloppu edessä eikä kiire oikeastaan mihinkään.

Perilliset lähtevät huomenna yönyli-reissulle partioporukallaan ja meille jää Ison-J:n kanssa yhteistä aikaa... kanalan pehkut pitää kääntää ja Äitikullan keittiöasennus aloittaa ;-)

Letkeää perjantaita kaikille, be careful out there.

Hyvää Kuuta

Tässäpä vielä illan taidepaukku...
Pari psykedeelistä näkemystä täydestä kuusta illan hämyyn. Tämä eka on ainakin ihan ehtaa Blair Witch Projectia *puistatus*
Nyt on jo niin pilvistä, ettei kuuta juurikaan näe. Sen toki tietää tuolla jossain kaukana olevan, täydenkuun aikaan on aivan erityinen fiilis olla ulkona iltamyöhällä. Kylmempi?

Viriteltiin koristevaloja pihapensaisiin ja köpsästihän siinä taas kävi. Valot toki toimivat mutta se määrä, joka oli Espoon minipihalle too much, katosi tälle tontille kuin hohtimet kaivoon.
Ja meillä on vielä pihan virallinen The Kuusi valottomana.

Pieni on kaunista mutta rajansa kaikella.
Huomenna lisää, kaupan kautta ja bonukset päälle.

Pitäisiköhän kanalan väkeä ilahduttaa omilla värivaloilla? Jos ihan vilkkuvat kauhuvalot virittäisin? Tänään muuten taas tuli sellainen aiemmin esittelemäni minimuna. Sillä kukolla on taatusti joku salarakas jossain, taskuvenusviiriäinen ;-)

Eiköhän tämä päivä ala olla pulkassa, yökukkuminen vaatii veronsa ja peti odottaa ihanan kuohkeana. Kissaratsia kannattaa toki tehdä, on älyttömän ärsyttävää kellahtaa petiin vain saadakseen karkuun kiitävän kissaeläimen kynsien ponnistusvoima omiin vatsanahkoihin. Molemmat mummot ovat painattaneet tänään täydenkuun raveissa hullunpolkkaa, etenkin sängyissä on kaahattu, kirjaimellisesti. Siksipä ne petivaatteet ovatkin niin kuohkeita, kissanmöyhentämiä ;-)

Miten voikaan pieni kissa juosta tuommoisella kopinalla? Aivan kuin niillä olisi pienet sorkat. The Spider Pig is back?!!!

Kauniita unia ja muita mukavia asioita. Huomiseen. Nuku hyvin. Varo kissaa.

Käsijarru päällä

Ei käynnisty päivä millään. Nyt on startissa vikaa tai sitten se on silkkaa talvilaiskuutta.

Talvilaiskuushan eroaa joutilaasta kesälaiskuudesta huomattavasti. Olen altistanut itseni nyt ihmiskokeeseen ja koetan tulevan talven aikana tehdä tarkempaa analyysiä näiden kahden olomuodon välille.

Höpöhöpö, nyt vain kertakaikkiaan kehtuuttaa. Aamuvarhain loikin kameran kanssa pihalle kuvaamaan pakkasaamun sävyjä. Valo muuttui niin nopeasti, etten saanut kamerassa säätöjä päälle millään. Mulla on se periaate, ettei noita räpsyjä uudelleenrakenneta PhotoShopissa. Kuva on mikä on. Korkeintaan muutan kokoa ja saatan rajata uudelleen. Mutta muuten kuva kertoo sen mitä kuvassa näkyy.

Aamulla oikaisin pellon kautta kotiin (lehdenhakureissu) ja kehnon myyrät ovat pommittaneet sen aivan möyhyksi. Oli aika jännä näky. Ja tietystikään kamera ei enää silloin ollut mukana. Nyt valo on pelkästään ankea, ei saa sitä tunnelmaa enää talteen.

Tuossa vielä vähän jäistä maalaismaisemaa. Valitettavasti en osaa vangita kuvaan syvyyttä, otin kuvan pitemmällä putkella ja se toi pellonlaidan liian lähelle.

Nyt tää repii itsensä tukasta nostamalla jalkeille ja päivän puuhiin. Kaupungissa pitäisi käydä, keittiön kaakelilaatat ovat vihdoin saapuneet. Ja muutakin juoksevaa asiaa on taas kertynyt.

Leipomosta pitää hakea taas lasti, joku pahuksen hiiri syö meiltä piparit ja keksit...

Näin muuten unta kuinka rassasin hirmuista myyrien tunneliverkostoa isolla haravalla ja sieltä tuli sakkia ulos kuin Saipan matsista konsanaan. Mitähän tuostakin voisi tulkita?

Kukko kiljuu kanalan luukulla, ei päästä rouvia ulos. Aika sniidu kukoksi, arkajalka nynny.

Nyt hopihopi hommiin. Heippa.

Sunshine reggae

Woohooo, meillä paistaa aurinko. Se kauan kadoksissa ollut keltanaamainen kaveri. Tästä kehkeytyy vielä hieno päivä. Kukkokin laulaa kuin henkensä hädässä. Herra Isolla Herralla on ilmeisesti kevättä

rintafileissä kun noin kovasti ujeltaa.

Iso-J hakee tänään Kolin mökiltä kaikki meidän kamppeet. Onhan sinne kymmenen vuoden aikana kertynyt kaikenlaista hilua ja killutinta. OMG, mihin minä nekin kaikki laatikot laitan?

Itse aloitan tänään kirpputorille lähtevän kuorman lajittelun. Menee varmaankin taivasteluksi, sitä kamaa kun on aivan järkyttävät määrät.

Pitäisi myös saattaa loppuun ärrierin nyppiminen, jätkä on yhä toppaloimessa -ja varsin vinkeän näköinen. Minulle vihjattiin, että Joensuussa olisi joku bordereihin perehtynyt trimmausta taitava ihminen odottamassa meidän hönön tapaamista. Joten hyvällä tsägällä minä vain rouhin karvat pois ja oikeasti taitava henkikö sipistelee loppusilauksen. Niinhän me tehtiin Espoossakin. Kasvattaja tuli sitten Mosereineen ajelemaan koiran helmat ja alustan siistiksi.

Illalla on vielä pilatestakin luvassa. Mutta nyt ihan ekaksi pikku kierros pihalla, auringonvalossa. Otan juhlan kunniaksi kaffemukin käpälään.

Hauskaa päivää muuallekin Suomeen.

Päivän kuvitus on auringonpaisteen  myötä kissahenkinen. Ylemmässä kuvassa Justiina nautiskelee helposta elämästä. 

Ja tämä kuva on sitten kummitädille sinne pohjoiseen. Nuorempi perillinen on väsännyt tuon kissapedon ihan itse. Melko ystävällisen näköinen leijona vai mitä?

Nyt tää lähtis päivän hommiin.

Tähän sateiseen päivään...

http://www.youtube.com/watch?v=zpooKlVrMU

En tiedä toimiiko linkki mutta musiikki toimii.
Oodi Karjalalle ;-)

Joulukuu alkaa vetisenä

Noniin, ei kuivu porakaivot näillä sateilla ei. Viimeöinen tuuli lupaili ensin kylmenevää muttaq sama losokeli jatkuu. Mihin tuo kaikki taivaalta niskaan kaatuva vesi mahtuu? Lehdestä luin, että Jemenissä loppuu pohjavesi. Kun ihminen on jo kuuhunkin päässyt, voitaisiin vähän fiksailla ilmanpaineita niin, että sataisi vähän tasaisemmin ympäri maapalloa. Hittoako me näin ylenpalttisella vedentulolla tehdään?

En minä ainakaan jaksa nyt enää arvostaa pohjavesivarantojamme.

Kävin aamutuimaan jo Joensuussakin, hain sähkötarvikeliikkeestä jotain nippeleitä ja vähän kaapeleita ja vielä jotain muutakin, sekä autotonta päivää (pakosta) viettävän sähkö-Harrin. Oli pimeää ja oli märkää. Hyi olkoon.

Nyt jo kuitenkin isossa uunissa roihuaa kunnon lieskat ja sateen järkyttämä koirakin jo kuivumassa. Haisee vielä märälle lapaselle. Muutama tunti aikaa ennen seuraavaa kaupunkireissua ja satakymmenen puuhaa ja askaretta tehtävänä. Pukkaa kiireistä päivää.

Tiedoksi nyt kaikille satunnaisille ja vakituisille lukijoille. Poistin hetkiseksi kommentointiestot joten anonyymitkin voivat laittaa kommenttiruudun kautta viestiä.  Ei siis tarvitse rekisteröityä lukijaksi. Jos menee asiattomaksi, laitan täpän takaisin. Ja jos lukijalla alkaa vanne kiristää päätä, aina voi siirtyä muihin blogeihin. Niitähän riittää.

Jos tästä säätilasta jotain positiivista yrittää väkisin vääntää? Mitähän se voisi olla? No joo, eivät ainakaan talvikengät kulu. Mukavaa tiistaita kaikille!

Hämärä luonto

Tänään on tullut taas konkreettisia todisteita siitä, että luonto voi joskus osoittaa nyrjähtäneen puolensa, viekkaan mielikuvituksensa ja kyltymättömän kostonhimonsa.

Ei tämä elämä täällä torpan mäellä ainakaan tylsäksi käy. Katsokaas huomaatteko tässä munakennossa mitään outoa:

Joo, pienihän se on. Joko tuo on jonkun Alholaisen ihkaeka muna tai sitten maailmanloppu on tulossa. Pyyhän se pieneni maailmanloppua odotellessa mutta eiköhän kana ole ihan yhtä uskottava indikaattori?

Päivän kysymys: tuleeko tuosta muna vai kana? Pitääkö tuo munanen pelastaa ja haudotuttaa ja katsoa tuleeko siitä minikana? Vai onko ns. tiivistemuna josta tulee ihan normikana.

Tässä tämän päivän saalista. Perinteisesti stidiaski mittarina. Valkoisen lienee päkistänyt joku Vanhan Liiton hybridiblondeista, ne on aina niin kovin teatraalisia kanoja. Ja sitten tuo minimuna vertailukohtana.

Hämärähommia kanalassa. Siipikarjan terveydentila näyttää päällisin puolin olevan mitä mainioin, kaikki ovat pirteitä, touhuavat ja höösäävät ihan normaalina. Sikäli mikäli kanan touhut nyt ikinä mitään normaaleja saati järkeviä ovat.

Ja vielä, jyrsijän kosto. Ilmeisesti joku koivutislehutikkainen hiiri tai myyrä on tehnyt elämänsä sissi-iskun ja tunkeutunut maakellariin. Siis tämän torpan tuvan lattian alla olevaan "sillanalustilaan". Pärskeles, siinnon metriset kiviseinät ympärillä ja silti jyrsijää änkeää syömään mun joulutulppaaneitani.

Tekivät kyllä kohtalokkaan virheen, tuossa on nyt hiirenloukut viriteltynä ja siirrän ne kohta paikoilleen. Mikäli siellä napsahtaa niskalenkki jyrsijästä, en heitä enkä hellitä ennenkuin ryökäleet ovat nitistetty viimeiseen vikisijään. Tänne ei tulla hillumaan! Talvisodan hengessä taistelu jatkukoon.

Ensimmäinen Adventtisunnuntai

Niin se  vaan tuli jälleen yllättäen, adventin aika ja virallinen

Joulukausi. Toivottavasti kukaan ei enää stressaa liikoja jouluasioista, väistämättä se tulee vaikka minkä tekisi. Minä ainakin olen jo aikoja sitten julistanut jouluhösäämisen olevan "so last Christmas".

Tämäkin pyhäpäivä meni puuhaamiseksi. Aamupäivällä ähelsin vielä Herra Pilateksen oppien parissa. Peruskurssi päättyi nyt ja varasin tietysti itselleni vakitunnin. Joten keskiviikkoisin mun EI pitäisi hengailla alkuillan tunteina ainakaan blogaamassa typeriä tekosyitä miksi ei voinut tänään mennä pilatekseen... Hommasin ihan parhaan treenivälineen, pilatespötkön. Se on semmoinen hassu metrinen solumuovinen pökäle jonka päällä voi könytä vaikka missä asennoissa. Teki erittän tehokasta avausliikettä kieroon vinksahtaneelle selkäruodolleni. Jöpöttäköön vaikka telkkahuoneen ovensuussa, siinä se syyttävästi muistuttaa kuntoilun tärkeydestä.

Kotona löysin kohtuullisen helposti adventtikoristeet, jouluvalot ja kyntteliköt ja niitä viritellessä aika taas jotenkin karkasi. Mukavan paussin näpräämiseen teki Satu T:n visiitti. Kiva kun kävit, tulethan toistekin. Paistoin tämän joulun ekat luumutortutkin. Hyviähän ne taas olivat, pitkästä aikaa.

Nyt on perilliset jo hätistelty sänkyihinsä, ekat glögitkin juotiin pikkulikkojen kanssa. Kun vielä saisin Iso-J:n tuolta mummolan puolelta torpalle, olisi päivä pulkassa. Bastu on taas tulilla ja voisi vaikka hetken myysailla kynttilänvalossa. Tästä on hyvä lähteä uuteen viikkoon. See you sitten.

Lungisti vaan

Nyt pitää ottaa rauhallisesti, nyt on Outoja Asioita ilmassa. Iltapäivä meni kutakuinkin kintuille koska äkillinen ja yllättävä uuvahdus heitti blogistin löysäksi rätiksi soffalle. En tiedä mistä se uupumus tuli ja jonnekin se lepohetken aikana meni. Telkasta tuli Pajatson MM-kisoja mutta jäi ihan taustahuminaksi. Pitäisköhän vaikka aikansa kuluksi tarkkailla verenpainetta? Onko tämä nyt sitä kelvotonta keski-ikää??

En minä nyt kyllä millään joutaisi jotain keski-iän kremppoja potemaan. Pilateksesta tulee niin hyvät vibat joten on aivan täysin epäreilua jos tämmöiset väsähtämiset ovat se hinta mikä pitää fyysisestä hyvästä olosta maksaa. Tässä on kuitenkin kohtuulöysä viikko takana, ei voi puhua minkään sortin ylirasituksesta. Outoa. Jatkan epikriisin julkista jakelua jos aihetta ilmenee. Toivottavasti jäi tähän, oli hyvin hyvin epämiellyttävä tunne. Sitä paitsi sain viime kesänä sairastaa ihan kiitettävästi kun piti niitä kulahtaneita ja loppuunajettuja sisuskalujakin poistattaa.

Jo riittää ruikutus.

Äitikulta sai uuden ulko-oven ja bonuksena muutaman väliovenkin. Iso-J kera serkkunsa (sen jolla on myös hönö borderi) temmelsi nelisen tuntia ennenkuin ulko-ovi oli vaaterissa kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Uskon nyt minäkin, ne asennuskiilat ovat oikeasti tarpeellisia kalikoita. Meinasin ensin käyttää niitä saunanuunin sytykkeinä *oops* 

Kanat iloitsevat uudesta orrestaan. Siellä sitä nyt istutaan yöpuulla kahdessa kerroksessa. Hauskan näköistä touhua. Niille pitää antaa muutama valomerkki ennenkuin rouvasväki nousee orsille. Tai siis Alholaiset menevät sinne ihan luontojaan. Vanha lauma (huikentelevaiset hybridit) hengailee jyväbaarissa ja vasta valomerkeillä siirtyvät unipuulle. Muutamassa päivässä kuitenkin hokasivat mikä on valomerkin tarkoitus, fiksuja tirppoja.

Huomiselle ei taida olla muuta ohjelmaa kuin tietty Pilateskurssin päätöstunnit. Meinasin vähän käydä kuikkimassa keskustan tavaratalojen sunnuntaimeininkiä ja ostaa adventtikynttilät. Enää pitäisi löytää jostain varaston uumenista se tietty laatikko jossa ovat adventtikoristeet. On muuten oikeasti paha rasti. Päällimmäisenä ovat satavarmasti ne boksit joissa on uikkareita ja muuta kesäkampetta.

Jos nyt saan inspiraation kohdilleen, olisi myös yhden pultsarirakin trimmaus. Ja ehkäpä saan lukija Satu T:n kahviseuraksi.

Otetaan silti lungisti lauantain kunniaksi. Kiivasta pikkujoulusesonkiakin varmasti jotkut käynnistelevät, minua se ei onneksi kosketa ainakaan tänään. Lepäillään, moido!

Kuningaslaji

Jeppisjee, olen löytänyt henkisen kotini Pilatessalista! Juuri tuollainen hidas, rauhallinen, 100 % omaan napaan keskittyvä, salatehokas ja avaava liikunta on Se Mun Juttu. The Mun Juttu. Juurikin näin.

Olipas kerrassaan mieltäliikuttava tunne session lopussa todeta raihnaisen kropan venyvän luontevasti hyvään ryhtiin, kohti korkeuksia, ihanan kevyenä.  Ihan kun olisi kotiinsa tullut.

Huomenna takaisin matolle kl. 10 ja sama sunnuntaina. Voi tuntua vähän jossain syvissä lihaksistossa tämä tehostartti. Tai lihastoahan se nykyisin on, lihakset jäi jonnekin matkan varrelle.

Aamupäivän peuhasin kanalassa. Kärräsin olkea, sekoittelin purusta ja turpeesta nätin peuhuaineksen, kiinnitin uuden juomalaitteen, talikoin, lapioin ja puunasin. Sekä nostelin ne samperin painavat rehu- ja kalkkisäkit kottariin. Kottarikyydityksen totesin miesten hommiksi. Meinasi kaatua koko hökötys ensimmäisestä askeleesta.

Kyllä nyt rouwain kelpaa. Ja kyllä Herra Iso Herra tepastelee rinta kaarella. Nuori Kukko pullistelee salaa nurkan takana (kun Iso Herra ei huomaa) ja yrittää polkea kanoja (jonka Iso Herra varmasti huomaa). Minusta on mukavaa nähdä, että nuo luojanluomat ovat niin iloisia ja puuhakkaita. Ehkä se on nyt se lajityypillisen käytöksen lakipiste. Mene ja tiedä mutta sen tiedän, että kanat on mun kavereita :-) Olen vissiin päässyt itseäni fiksumpaan seuraan...

Aloitin myös Nassemiehen joulusiivouksen. Pää on jo kuorittu turakarvasta siistiksi. Näyttää ihan koiralta jolla on turkisliivi päällä. Yritän jatkaa huomenna homman loppuun. Taktisista syistä aloitin tänään pääpuolesta, en selästä jossa homma joutuu ja näkee työnsä jäljen heti. Yleensä se nuppiosasto jää vikaksi ja tulee hutaistua kun tympii jo koko nyppimishomma. Etuosa on kuitenkin se hitain ja näkyvin paikka joten panostan tällä kertaa siihen. Tässä nyt kenties oikeasti trimmauksesta jotain tietävät nauravat kolkkoa naurua, se heille suotakoon.

Laitan jonkinlaiset ennen ja jälkeen kuvat esille jahka on jotain näytettävää.
Nyt meillä näytetään Johan Falk -leffaa joten hinaan ryhdikkään ruotoni soffalle. En muuten aiemmin tiennyt noista J. Falkeista mitään. Meillä on leffakokoelmassa kaikki ruotsissa julkaistut Beckit ja Wallanderit ja nyt nuo Falkit. Ovat muuten tositosi koukuttavia. Eilen katsottiin leffa jossa Samuli Edelman teki hyvän roolin venäläismafiosona. Kyllä ne tuolla ruotsissa osaa rodee ja polee leikkiä myös leffoissa. Heja Sverige!

Nähdään huomenna. Jos luoja suo ja tuulet ovat suotuisat.

Beaujolais Nouveaux 2009

Tänään taitaa olla marraskuun kolmas torstai koska kotiin tuli pullollinen tämän vuotista nuorviiniä. Tänä vuonna ovat Pop Art -henkisesti etiketöineet pullonsa. Sisältö on sitä banaaniaromistamehuviiniä. Yritän hapetella sitä lasissa jotta voi maistaa toisenkin kulauksen.

Pitkä perinne ranskanmaan viinintuottajilla ja kiva, että meidänkin Alko on mukana juonessa ihan reaaliaikaisesti. Ja viini on siis ajoissa hyllyssä. Kannattaa muuten ostaa nyt pari pulloa ja unohtaa kellariin. Juhannuksena 2010 se on sitten ihan juotavissa.

Yritän tainnuttaa nuorinta perillistä nukkumaan mutta ipana väijyy valveilla, ilmeisesti uunissa kypsyvän pannarin tuoksun voimin.
Sauna lämpiää ja minä hinaan ahterini nyt bastun löylyihin. Huomenna on muita kiireitä ja uudet kujeet.

Ja se Pilates. Enkä löytänyt joogatrikoitani. Pitää vissiin mennä vanhoissa kotikalsareissa. Tai hakea kiireesti uudet pöksyt kaupasta.
Illanjatkoja.

Täydellisen upea räntäsade

Kyllä vaan, räntää mättää taivaan täydeltä. Kaksi kertaa olen jo tänä aamuna taivaltanut perillisten koulubussin pysäkille. Toisella kertaa jätin koiran kotiin kun haisi jo ihan riittävän ällöttävälle ekan reissun jälkeen.

En viitsi kuvailla mille märkä kana haisee *yäkyäk* Kuvassa Alhon blondi.

En minä vieläkään ole saanut kotimme nokkelaa tietotekniikkaa toimimaan toivotulla tavalla joten lähetin sähköpostia tuosta metrin päästä tälle winduskoneelle. Liikkuhan ne kuvat niinkin.

Eilen käytiin kaupunkireissulla. Alan olla paikallisessa Agrissa jo vakioasiakas. Nyt on ostettu 40 kg kanakalkkia ja 40 kg Balans-rehua talven tarpeisiin. Sekä vesiastiat. Mokomat eivät arvosta kolhuisia Uunikokkivuokia juoma-astioina vaan sontivat niihin rehvakkaasti.

Tänään olisi ohjelmassa kanalan ja rehuhuoneen siivous. Jotenkin minusta tuntuu, että rehujen roudailu kottikärrypelillä riiheltä kuivavarastoon lampolan takahuoneeseen jää tältä päivältä. Ja sehän on aivan ilmiselvästi miesten töitä. Iso-J:lle tulisi varmasti hyvin hyvin paha mieli jos ahnehtisin hänen hommiaan *virn* Purujenkin lisääminen voi huoletta odottaa sateen taukoamista.

Jos nyt olisin niin reipas kuin mielelläni kuvittelen, ottaisin tuon koiranturjakkeen ja nyppisin kesäkarvat pois haisemasta. Jos olisin. Urakka on aloittamista vaille valmis.

*haukottelua ja venyttelyä*

Kukko puussa vaan ei vielä padassa

Jepjep. Iltapimeällä sitä sitten torpan naisväen voimin jahdattiin kukkoa. Nuori Oppipoika oli ottanut hatkat. Sai ilmeisesti tarpeekseen Ison Herran höykyttämisestä ja lehahti karkuun aidan tutkimattomalle puolen. Herra Iso Herra ei ihan helpolla suvainnut uutta haaremia vaan ahneuksissaan rohmusi kaikki rouvat itselleen.

Oli oikeasti aika jäätävä tunne ottaa nuppiluku aina uudelleen ja todeta, että kyllä, kukkohan se puuttuu.
Onneksi oli tehokkaat Maglitet ja nuori kukkopoika löytyi riihen takaseinää vasten kyyköttämästä. Ei ollut kovin miehekäs tai macho näky, sateenpieksämä ressukka sulat sutturalla. Helttakin oli pitkin päätä. Valokeilaa pitkin nuori herra (tuhannen kiemuran kautta) siirtyi riihen etupuolelle -ja sitten se perskuleen elävä lehahti salavaan. Ihan julmasti otin salavan oksasta kiinni ja vatkasin jätkän maanpinnalle. Hirmuinen huuto pääsi, kukolta. Otti vissiin noususuhdanteisen miehekkyytensä päälle moinen pudotus.

Sitten taas säkitettiin saartorenkaalla ja vihdoin se tuhannen tyhmyri juoksi kanalan avoimesta ulko-ovesta sisään. Huh, tunti siihenkin hommaan tuhraantui.

Olipa saunan leppeät löylyt ansaittu, ei ollut mieltä ylentävää rymytä märässä heinikossa jonkun joutavan kukon perässä. Piti ihan korkata jouluomenasiiderikin. Ja nyt närästää.

Huomisen työtehtäviin pitää lisätä ulkotarhan aitauksen fiksausta ja kenties pläänätä verkkokattoakin.

Mutta se siis huomenna. Nyt tuo Joulukauden kunniaksi punaiseen samettiin sonnustautunut lukutuoli saa helliä ahteriani hetkisen. Lukemattomien lehtien pinosta löytyi vielä muutama velvollisuudesta selattava.

Kissamummot naukuvat hyvin huolestuneina, Äitikulta ei vieläkään heltynyt majoittamaan poispilattuja katteja enkä minä jaksa niitä nuhjakkeita paapoa niin tolkuttomasti.

Lisäksi täällä on tapahtunut kaamea moka koiran muropurkin lataamisessa. Sinne oli laitettu kaikenmaailman ilmaisnäytenappuloita ja ilma on kirjaimellisesti sakeana kaasupäästöistä. Eiväthän perilliset, pienet poloiset, kaikkea voi muistaa. Totesin, ettei millään haukankatseella voi nyppiä vaarallisia kaasupanoksia pois muropurkista joten menee lahjoitukseen se satsi. Ja ostan huomenna uudet Eaglet.

Tämmöistä pientä puuhaa ja askaretta tänään. Mäkäräisen nettiselain ei toimi edelleenkään. Mää niin sanon mitä mää ajattelen noista mokomista snobikoneista ja niiden snobiohjelmista. Sanonko...

Sanon hyvää yötä!

Peeäässi: ylempi kuva on itse kivimies Bengtskärin majakkasaarelta. Joku nokkela oli lykännyt hälle törpön käpälään. Mutta kivimies ilmentää täydellisesti sitä stoalaista tyyneyttä joka ihmisen valtaa kun kelvottomat kukot on saatu ahdistettua takaisin seinien sisäpuolelle. Ja hups, mullakin on itse asiassa törppö käpälässä, ihan kohta kun kipaisen tuonne lukutuoliini *kipikipikipi*