sunnuntai 17. toukokuuta 2020

Kaivokselta toiselle ja muutamat nuput




Siinä se nyt on, taas yksi lapasesta iloisesti karannut projekti, kevään ensikaivos.
Keskeneräisenäkin se on aika kiva, ainakin omasta mielestä.

Hommahan menee niin, että tuossa istutusalueen keskivaiheilla olevien kahden kepin (rusokirsikat) välissä oli kauhea norjanangervoryteikkö. Risuinen ja rähjäinen ikivanha kasvusto.

Ensimmäiset vuodet ajattelin, että olkoon, otetaan puskat ylös sitten kun tontille tulee jotain muutakin hommaa varten kaivinkonekalustoa. Koneita on tontilla käynyt, mutta tuntuisi liioitellulta komentaa järeän koneen kuski kukkapenkkiä ruopimaan ja varoitella, ettei sitten vaan vahingossa tärvele jouluruusua tai kartanonpionia.

Istutin penkin Leffen (alimmassa kuvassa) puoleisen reunan pituudelta syysleimuja ja päivänliljoja ja ne ovatkin siinä oikein hyvin viihtyneet. Minua kuitenkin ärsytti vuosi vuodelta enemmän risukkoiset angervot jotka ovat kauniit vain kukintansa aikaan. Tänä keväänä tuli sitten mitta täyteen ja kaivoin ja kankesin juurakot ylös. Iso-J avustuksella tietenkin, ei niitä yksi vaivainen naisihminen olisi saanut ylös kuin räjäyttämällä.

Angervojen tilalle istutin kaksi rusokirsikkaa, ne siis ovat nuo kepit. Oisi niiden välimatka saanut olla pidempikin, kymmentä metriä suositellaan. Nyt niiden välillä on kuusi metriä ja se saa luvan riittää. Kyllä niillä varmaan muutama vuosi menee, ennen kuin oksansa toisiaan haittaavat.




Penkissä on tien puoleisella laidalla esikoita jotka saavat siellä levitä ihan huoletta jatkossakin.
Ylösnousemus on ainakin Siirimummon peruja olevan ukonhatun, Joutenvaaran mummolan kulleron, kuunliljojen ja muutaman muun kohtalona. Niille olen jo katsonut uudet asemapaikat toisaalla.

Koska alue on nyt huomattavasti valoisampi, sinne tulee muutama pioni lisää ja rusokirsikoiden väliin varasin perhoangervoa. Ei muuten pidä tuomita perhoangervoa nimensä perusteella, se on oikeasti oikein hieno kasvi eikä mikään angervo. Kaunis ja siro kasvutapa, ihana kukinta ja huikea syysväri, minulla on niitä kaksi ennestään ja tykkään kovasti.

Vaikka olenkin avoimen angervorajoitteinen omalla pihalla, nekin ovat mainioita kasveja oikealla paikalla. Tänne on aikoinaan istutettu ilmeisen helppohoitoisia kasveja jotka ovat saaneet levitä holtittomasti. Minä nyt niitä siivoan vähemmäksi, tehköön minun jälkeeni seuraavat sitten tästä taas vaikka angervopuiston.

Norjanangervon (Spiraea) hohtohetki. 
Perhoangervo Gillenia Trifoliata

Eihän se penkin uudistus angervoiden poistoon päättynyt.
Alue on ollut juolavehnän ja vuohenputken riemuvoitto useamman vuoden ja niiden kasvua halusin hankaloittaa ja vaivata. Monta metriä juurakkoa sainkin valoon kun nostin reunustan kattotiilet ylös.

Äitikulta aikoinaan reunusti penkin Torpan vanhoilla kattotiilillä ja minusta se on ollut ihan kiva tapa rajata tämä alue. Niinpä otin kanttausraudan avuksi ja siivosin reunat huolella. Istutusalue laajeni joka suuntaan noin 30 senttiä melkein vahingossa. Lisätila tarvitsee multaa ja sitähän minulla  riittää. Kattotiiliä on varastoituna aittaan monta tuhatta, ei jää tulevatkaan laajennukset niistä kiinni.

Penkissä on ennestään muutaman vuoden paikkaansa hakenut 'Ballade' -niminen ruusu ja taidanpa laittaa sen seuraksi 'Queen of Swedenin' jahka Mustilasta saavat lähetyksen matkaan. Tai sitten siirrän Balladen vielä kerran kokonaan toiseen paikkaan, viime kesän kaivokseen jossa asuu myös samaa ruusua, siellä se on nimeltään 'Kotiliesi'.

Pioneita minulla on kasvihuoneessa odottelemassa istutusta ainakin kymmenen ruukkua, 'Myrtle Gentry' ainakin pääsee paraatipaikalle. Ehkä jo olemassa oleva kartanonpionikin piristyy kun valoa tuli lisää.

Koska tänään on vesisateinen päivä eikä mullan kärräys isommin nappaa, hiippailin tutkimassa nuppuja.

Ensin tilannetta ulkoa:


Saskatoon on melkein valmis.
Ruttojuurialue punastelee
Tuomi ehti ekana, kohta kukkii.
Vaahtera on kuin popcorn.




Krookukset ovat hommansa jo hoitaneet ja nyt ensimmäiset narsissit ovat saaneet nuppunsa auki.
Eniten iloitsen siitä, että vuosien tauon jälkeen sain tulppaanit ainakin nuppuvaiheeseen. Myyrät ovat siis olleet tämän talven jossain muualla, asia josta olen vilpittömän iloinen.

Kasvihuoneessa on vielä leppoisammat oltavat.




Istuttamista odottavat kärhöt ja pionit nauttivat kasvihuoneen lämmöstä ja valosta.
Vaikka miten yllytetään katkaisemaan pionista ensimmäiset nuput, minä en kyllä suostu 'Myrtle Gentryn' nuppua teloittamaan. Kaikki sen kolme juurakkoa menivät heittämällä talven yli ja ovat hyvässä kasvussa.

Viiniköynnös 'Somerset Seedless' meinaa myös tehdä ainakin lehtiä mikäli tulkitsin tuon pullistelevan kyhmyn lehden aluksi.

Muina asioina voin kertoa, että meillä on virallisesti kaksi hömelöä jenkkispanielia. Miasta tehtiin eilen paperit ja pikkulikka on nyt meidän. Hienosti on kotiutunut ja on kieltämättä tuonut vähän sutinaa Peetun ja Lellun ukkokotiin.

Iso-J on pitkästä aikaa reissussa ja heti meni tipuja katsomaan. Neljä brahmakakaraa kotiutuu huomenna.

Rahmatit välilaskeutuivat Evitskogiin

Täälläkin on ollut melko vilkasta lintuliikennettä.
Pihahommia säestävät nyt ylilentoja tekevät hanhiparvet ja tänään kuulin käen kukkuvan.
Västäräkki keikutteli pihalla pyrstöään alkuviikosta, pääskyset tulivat jo aikaisemmin.

Kevät etenee huimaa vauhtia ja tekemistä riittää.
Ei meinaa malttaa edes norppaliveä vahdata (juuri nyt kivellä makoilee yksi norppa).

Etupihapenkin uudistuksessa rikkoontui joitakin tiiliä ja ne on jo kärrätty odottamaan seuraavaa sijoituspaikkaansa. Pääsevät keittiötarhan reunuksen pohjalle. Ei täältä kaivokset lopu.

Mukavaa sunnuntaita !









16 kommenttia:

  1. Kannatti kaivaa angervot pois. Paikka on parempi väreille ja näyttäville kasveille. Siitä tulee huikea, kunhan rusokirsikatkin pääsevät vauhtiin.
    Perhoangervo on ihana pikku pensas tai miksi sitä sitten kutsutaankaan. Olen ajatellut, että niitä voisi pihassa olla useampikin. Nyt on vain yksi ja sekin ansaitsee paremman paikan, mutta olkoon ainakin toistaiseksi. Kaivamista riittää muutenkin.
    Kattotiilet ovatkin käteviä rajaamaan istutuksia. Alapihalla olen rajannut penkit nurmesta kanttaamalla. Yläpihan pikkupuutarhassa olen toistaiseksi käyttänyt muovista reunanauhaa, josta en tykkää ollenkaan ja joka myös hajoaa parin-kolmen talven jälkeen. Erilaiset reuna- ja muurikivet olisivat parempia, mutta liian kalliita. Eivät ehkä myöskään tyyliltään istu niissä paikoissa, joihin reunaa tarvitsen.
    Sunnuntai on jo illassa ja vettäkin on saatu puoli päivää. Jatkahan lintujen ja norppien tarkkailua ja kaivostoimintaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between.
      Julkisivu kohentui huomattavasti heti kun se ruma viiden ison angervon rytö lähti pois ja sain uudelleen rajattua alueen. Nyt on tilaa laajentaa vaikka miten ja muotokin on sangen vapaalla kädellä kantattu.

      Minullakin on käyttämätöntä muovirajausrullaa monta metriä, taidan pistää kiertoon paikallisessa roskalavaryhmässä. Itse en enää halua muovia haudata maahan.

      Perhoangervo on aivan loistava kasvi, ansaitsisi enemmänkin julkisuutta. Minä toin ensimmäiset omani Särkältä Raahesta, nämä viimeiset on naapurikunnasta.

      Nämä kaivostoiminnat ovat kyllä hauskoja harrasteita. Ketään ei yleensä vahingoiteta. Ja lopputuloksesta useimmat tykkäävät.

      Poista
  2. Ihan huikeessa vauhdissa olet ollut! Kausi on vasta alkamaisillaan, ja siellä jo taputellaan valmista työmaata! Kyllä on tuo angervojen teloitus tehnyt ihmeitä! Onnea toivota rusokirsikoille, ja pari vuotta kestää omaan Hanamiin. Onneksi rusokirsikat eivät tee juurivesoja!

    Olispas mukavaa vuosien tauon jälkeen päästä käymään Torpalla ihan livenäkin. Teillä taitaa olla kotimaan kesä tiedossa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuomaseni.
      Ainahan se on joutavalla jotain työn alla. Varmaan tunnistatkin angervoangstini, olen niiden kanssa jo muutaman voitokkaan taiston käynyt ja kurtturuusustakin on pitävän oloinen niskalenkki ollut jo muutaman vuoden.
      Rusokirsikoiden niskaan on lastattu hurjasti toiveita ja paineita, toivottavasti viihtyvät länsirinteellä ja talvehtivat hyvin, suotuisampaa paikkaa en oikein keksi. Juurivesat olivat aika oleellinen asia jonka tarkistin heti, kiitos vaan kun mainitsit pilvikirsikan vesataipumuksesta.

      Kesä ollaan kotona ja ulkosaunalla on juhannukseen mennessä facelift tehty. Vierashuoneita on yksi lisää eli tervetuloa! On teitä odotettukin.

      Poista
  3. Kaivostoimintaa :D. Tämän kevään ensikaivoksesta oletkin maininnut ja nyt oli kiva päästä tutustumaan kohteeseen. Niin kaunis kuin norjanangervo kukkiessaan onkin, niin ehkä sen paikaksi sopii paremmin sellainen, missä se jää sopivasti olemaan kukinnan jälkeen. Noin keskeisellä paikalla on kiva nauttia monipuolisesta istutusalueesta, joten oikein kannatettava muutos.

    Rusokirsikat ovat tulevina vuosina kauniit muulloinkin kuin kukkiessaan, ja kukinta sitten, ah. Perhoangervo on tosi kaunis ja sopii varmasti tähän todella hyvin ja saithan sinä muutakin kaunista pionia unohtamatta.

    Voimia seuraaviin kaivoksiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tällä valtauksella saan kaivaa ihan antaumuksella. Maanomistaja eli minä on sangen suopea eikä ja mahdolliset soraäänet katoavat kuin kukon huuto aamutuuleen.

      Norjanangervo on hyvä kasvi -jonnekin muualle kuin meidän etuovelle.
      Ilolla hyökkään seuraavaksi tällä kaivoksella siirrettävien kimppuun. Siellä on ainakin kuusi jättikuunliljaa ja neljä pienempää, julma ukonhattupuska ja kaikkea silpppua. Vain pionit ja esikot jätän ja syksyllä tarvitaan useampi kilo kevään kukkaloiston sipuleita. Onneksi on kasvarilla pionijemmassa kaikenlaisia herkkuja, pääsevät hyvään paikkaan esittämään parhaita puoliaan.

      Nyt on niin monta kaivosta kesken, että välillä on pakko tarkistaa työjärjestys. Uutta ei kannata aloittaa ennenkuin vanha on taputeltu ja sitten on kuitenkin kuokittava esityöt. Puutarhurin logiikkaa.

      Onnea ja menestystä sinun kaivoksillesi.

      Poista
  4. Norjanangervojen ylös kankeamisessa olikin varmasti tekemistä. Vanhat juurakot, kun ovat yllättävän lujasti maassa kiinni. Menestystä rusokirsikoille ja pioneille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sai kammeta ja kangeta monelta kantilta ennenkuin viimeinenkin iso juuri napsahti poikki. Nuokin ovat istuneet paikoillaan ainakin sen 40 vuotta. Ja kieltämättä juuripaakut olivat isoja ja painavia. Nyt niille on ihan hyvä paikka, antavat risukasalle näkösuojaa.

      Onnea tarvitaan että hyvin talvehtivat.

      Poista
  5. Ihania kaivosjuttuja!
    Mäkin haluaisin isomman pihan, jotta saisin pionipenkin ja ruusutarhan...

    Angervot (Norjan & Koivu) puoltavat paikkaansa täällä rivitaloyhtiön yhteisalueilla. Helppohoitoisina toimivat ja ne voi syksyllä vetää sileiksi kun ovat liikaa kasvaneet. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan ne, ihania. Mukavaa on nähdä kättensä jälki ja työmaan edistyminen vaikka aina tekovaiheessa kiroan kipeää selkää.

      Angervo on kiva kasvi, oikeassa paikassa.
      Näitä täällä meillä ei ole varmaan ikinä hoidettu mitenkään, ovat saaneet ihan huoletta levitä.

      Tänään syntyi taas yksi kaivos kun purettiin peräkärrystä 18 kohtuullisen suurta pensasmustikkapuskaa ja 30 metriä aitaelementtejä. Onneksi viikko on vasta alussa ;-)

      Poista
  6. Kovasti oo myllännykkin ja lopputulos miellyttää silimee. Myö leikattiin norjanangervot ja koivuangervot, ovat panospuhistamon tarkastuskaivoja peittämässä. Kukkiessaan kauniita.

    Tuo rusokirsikka on miunkin suatava, kun siellä pohjosemmassakin uskallat kokeilla. Ja komppoon tuota toveri Titaa, onneks eivät juurivesoja!


    Nuo hanhet on ongelma, karruu luvettavoo on, kun pellot tyhjentäät ja paskoot. Ihmetellä pittää mitä varten niitä suojellaan, kun niin mittavat vahingot tekköövät. Järkii pitäs suaha tähänkin hommaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuo etunurkka tielle päin kohenee melkolailla ja näin jälkeen päin sitä ihmettelee kuinka näinkin kauan on jaksettu risukkoa sietää. Kaikkeen turtuu ja tottuu ja sokeutuu.

      Jos ja kun sieltä etelästä päin saat vieraita, pyydä nappaamaan Mustilasta oma rusokirsikka mukaan. Siitähän se reitti ohi kulkee. Huutokosken taimia saa Joroisten suoramyyntihallilta tilaamalla. Sieltä ne vaan pitää itse hakea. Paikalliset tarhat eivät ainakaan toistaiseksi ole niitä valikoimiinsa ottaneet, Lehmosta saattaa saada myöhemmin keväällä.

      Kamalaa nähtävää ne julkaistut kuvat pelloista joilla hanhet ovat mellastaneet, ihan mullikolla. Hirvittävät tuhot. Nythän niitä lasertykillä karkoitetaan mutta veikkaanpa, että nälkä tekee hanhen rohkeaksi eikä valo niitä kauaa hämmästytä.

      Poista
  7. Vai tuollaisen kaivoksen sait kattotiilillä aikaiseksi :) Kyllähän tuo selvästi angervoryteikön voittaa ja muotokin on kivan polveileva. Luvassa on kukkaloistoa toivottavasti jopa vuosikymmeniksi. Minä olen miettinyt pitkään, mihin meille sopisi perhoangervo. Se näyttää kuvissa niin hienolta ja kaikki aina kehuvat sitä. Teillä on kesä aivan nurkan takana kaikista puhkeamisvalmiista silmuista ja nupuista päätellen. Nyt vaan toivotaan kesäisempiä ilmojakin. Aurinkoista viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No semmoinen kaivos tällä kertaa.
      Meinaan siihen syksyllä jemmata monta kiloa kukkasipuleita.

      Perhoangervo sopii esimerkiksi liljojen kanssa, on kuin kukkapilvihattara.

      Tänäänkin vihertyi ihan valtavasti, ilta oli taas kerran aamua vihreämpi.
      Nyt on luvattu säätiedotuksissa lämpimämpää, iloa ja valoa sinnekin!

      Poista
  8. Tuo penkki on ihan hurjan söpö! ♥

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com