Toukokuu, maanantai ja kepponen!

Oi mikä ihana aamu !

Aamulla kuuden aikaan tallustelin uudenkarheissa äitienpäivälahjaksi saamissani kukkakuosicrocseissa talliin. Vaikka tuuli oli viileä, ilmassa oli lämpöä sillä aurinko paistoi täydeltä terältä.

Aamupäivällä hankkiuduttiin kaupunkireissulle ja mittarissa jökötti jo suloiset +16° lukemien ollessa yhä nousussa.

Sitten tapahtui maanantai. Pilvimassa sammutti auringon lämmöt ja vesisade alkoi tihuuttamalla. Kohta ropisi jo kunnolla.

Mitäpä siitä. Täyttelin kasvilavoja ja kesäkukka-astioita valmiiksi, laitoin köynnöskrassin siemenet likoamaan. Ensimmäisessä daaliassa on tupsu pinnalla. 'Vulcano' on hyvässä kasvussa, sen pitää saavuttaa reilu metri luvattua korkeutta kesän aikana.

Sitten pelasin kasvihuoneen lämmössä pokeria porkkanansiemenpakkauksilla. Ehkä jonkinlainen viljelysuunnitelma on kehittymässä, valmista siitä ei tänään tullut.

Olen suoraan sanoen jo nyt hurjan tyytyväinen keittiöpuutarhaani -ja se on vasta ihan kesken.

Yhdessä lavassa alkaa näkyä piippoja viime syksynä siihen lataamistani valkosipuleista. Toisaalla maahan syksyllä unohtuneet yksittäiset valkosipulit ovat hyvässä kasvussa ja saavat kohta seuraa puna- ja salottisipuleista.

Mikäli tänään leikkelemäni bataatin versot juurtuvat, laitan bataattikokeiluni varmaankin kasvihuoneeseen.

Huvimajakatosta en sinne tänä kesänä saa, mutta se on asia joka ei haittaa ensinkään.
Tavoitteena on saada siisti, selkeä ja esteetön keittiötarha jonka käytäville mahtuu kottikärryt
- ja rollaattori. Pitäähän Seniorikansalaisenkin päästä ryytimaalle.

Raparperilla on muuten hurjan hienosti taitellut lehdet tässä vaiheessa kun se vasta puskee maasta ylös. Noita on laskosteltu talven pimeydessä ajan ja ajatuksen kanssa, luonto on nerokas.

Silmut odottavat pullahtamistaan.
Tänään totesin muun muassa kirsikan, koivun, tammen ja syreenien olevan aivan hilkulla, tuomi hosui taas itsensä ensimmäiseksi. Ruusuilla on kiivas loppukiri ja aurinkoisimpien paikkojen asukit läväyttävät omat lehtensä auki ihan pian.

Luumut, omenat, vaahterat ja pihlajat ovat maltillisempia.

Mutta sitten maanantai toi mukanaan kepposen, jekun ja muistutuksen kevään oikullisuudesta.
Lämpöennätyksestä lumisateeseen.

Keskellä yläpihaa odottaa nuppikuormallinen multaa.
Se on tarkoitus siirtää salavien alle ja tehdä sinne vähän maisemointihommia.

Tämä kaivos tuli ihan yllättäen ja pyytämättä. Vähän niinkuin ne pihatiilet ja laatat.
Ilmeisesti puolileikillä ilmoille heittämäni idea oli Iso-J:n mielestä toteuttamisen väärti koska mullat ja tiilet ovat nyt pihassa. Kannattaa näköjään vähän harkita sanomisiaan, minun tuurillani joutuu lapiohommiin.

Tänään sille ei kuitenkaan tehty yhtään mitään ja nyt se on jo lumen peitossa.

Ihan hyvä selitys sille miksi laiskuri jää päivällisen jälkeen tuvan lämpöön eikä aherra pää märkänä kottikärryjen ja lapioiden kanssa, eikö?

Joka aamu armo uus, multakasa tuskin yön aikana itsestään levittyy ja porkkanoille tulee vielä monta parempaa kylvöpäivää.

Pensasmustikoille varattu alue vanhan mansikkamaan paikalla on kunnostettu ja katteiden levittämistä vaille valmis, vain aidat ja puskat puuttuvat. Aikataulussa ollaan silläkin osastolla.

Mansikkamaa on harjattu puhtaaksi vanhoista kasvustoista ja paikkaustaimien tarve on suunnilleen selvillä. Lajike vain pitäisi valita. Varmaankin päädyn 'Koronaan', ihan vain muistaakseni jatkossakin tämän kummallisen kevään.

Pikkuinen santtu innostui hoidostani huolimatta kukkimaan, tänään se päätti lähteä ryöppyämään ruukusta eteen ja alas.

Koiratripla ja kissat saivat punkkikarkoitteet niskaansa ja perhe pitkästä aikaa uunifetapastaa.

Että ei tämä nyt ihan sysikehno maanantai ollutkaan. Sitä paitsi, maaperä oli todella kuivaa ja nyt satanut vesi ja lumi tulivat ihan oikeasti tarpeeseen.

Nyt onkin hyvää aikaa (vältellä sisätilojen siivousta) keskittyä hiomaan kasvilavojen kylvösuunnitelmia ja tutkailemaan otollisia suorakylvöjen ajankohtia kuukalenterista.

Viikolle ennustettu sää lupaa koleampia päiviä ja kylmiä öitä.
Toukokuulla on onneksi taipumus olla lisääntyvän valon ja lämmön kuukausi joten ei tämä nyt mikään järkyttävä käänne ollut. Odotellaan muutama päivä ja pesen odotellessani vaikka niitä ikkunoita.

Mukavaa viikkoa, kaikesta huolimatta!

Äitienpäivän pionot ovat kuin vaahtokarkkeja.