Arkirutiinit ja arkimuistin kehnous

Käytiin sorakeisarin kuopalla ostoksilla.

Kotiin toimitetut.

Se on kyllä jännä miten lyhyt ihmisen (ainakin minun) arkimuisti voikaan olla.
Meistä jokainen varmasti muistaa missä oli kun kaksoistornit lentopommitettiin matkustajakoneilla tai muuta mullistavaa tapahtui. Vuosi sitten Mörkö todellakin löi sisään ja Suomi juhli jääkiekon maailmanmestaruutta ihan näinä päivinä.

Puhun nimen omaan arkimuistista. Näistä arkisista viikoista jolloin muka mitään ei tapahdu. Arki vaan rullaa ja päivät kalenterissa vaihtuvat.

Minä en ihan oikeasti muista viime maanantain käänteitä vaikka se varmasti oli ihan tavallista, turvallista perusarkeani. Tiistaista ei mitään havaintoa, keskiviikkona kävin kaupassa. Torstai oli pyhä, Helatorstai ja niin ees päin.

Onneksi siskolikka laittoi facebookissa arkikuvahaasteen ja sitä varten arjessa napattuja kuvia käytän tässä kuvituksena. Kuvia selaillessa tajuaa, kuinka arjessa tapahtuu vaikka mitä ja juuri se tekee arjesta niin valtavan tärkeän.

Se on elämää, pieniä hetkiä, elämyksiä, töitä ja satunnaisia thingsejä jotka tuovat arkeen parhaat sävyt ja mausteet.

Johtotehtävissä, Loistava Johtaja tarkistaa kaivantoa.

Päivä alkaa aina aamutallista, jouluna ja juhannuksena.
Vien hevoset kuuden jälkeen ulos, tankkaan niille vedet ja tarjoilen heinät. Syöttelen porkkanoita ja höpisen niille aamutervehdykset.

Sitten käppäilen sytyttämään kanalaan valot, uloshan ne eivät vielä pääse.
Kesäkuun ensimmäisenä vasta, sillä meillä ei ole säädösten mukaan katettua ulkotarhaa enkä tehnyt eläinlääkärille ilmoitusta ulkoilevista kanoista.

Toisaalta hanhet kansoittavat ilmatilaa ja varmasti monen muunkin lajin muutto on vielä kesken. Pidän siis kanat kanalassa vielä viikon, sitten heillä on muutto kesäsiirtolaan.

Aamurutiineihin kuuluu seuraavaksi koiratrion ulkoilu.
Se on helppoa, avaan oven ja piskit säntäävät Felixin perässä ulos pihalle.
Yleensä käppäilen pellolle päin ja jokainen karvakuono saa nuuhailla omat aamujuttunsa ja hoitaa kyykkäykset sopivaksi katsomaansa puskaan. Jos nurmikolle jotain tipahtaa, ne lapioin pienellä mukana kulkevalla kädenjatkeellani sopivaan pusikkoon.

Päivästä riippuen aamukahvia säestää usein ensimmäisen pyykkikoneellisen hurina. Joskus huristelen kohti kaupunkia ja hörpin kahvia termosmukista.

Vielä hetken aikaa istun usein apukuskin paikalla ja Perikunnan vanhin pyörittelee rattia. Ajokortti on ihan just hänellä näpissä ja minulla loppuu sen lajin opehommat.

Aamujen lämmetessä ja kunhan saadaan pihakalusteet Takapihan Tavernaan siirryn usein aamukahville ulkoilmaan. Silloin kahvia hörppiessäni kuuntelen lähitienoon kukkojen aamunavauksia.

Toivottavasti kohta pääsee taas torikahveillekin. Ja satamajäätelöille. Ja terassilounaille. Niiden puuttuessa vasta tajuaa, kuinka kivoja arjen maustajia ne ovatkaan.

Monta kertaa päivässä piipahdan kasvihuoneella.
Viime viikolla siirsin kasvihuoneelta monet istutusta odottavat perennat ja tuoksuherneet pihasaunan seunustan ulkolavoihin, sellaisiin joihin saa yöksi harsot ympärille ja muovit alas.

Pilvisinäkin päivinä kasvihuoneessa on mukavan lämmin ja aurinkoisina päivinä siellä saa kastella pieniä taimiruukkuja tiuhaan tahtiin. Sitten helpottaa kun asukkaina ovat vain tomaatit, chilit, kurkut ja basilikat isommissa astioissaan. Ne eivät kuivu niin nopeasti.

Meinasin vihdoin viritellä kastelusysteemit toimintakuntoon, vapauttaa kummasti muuhun tekemiseen kun ei tarvitse kasteluletkun jatkona seisoskella. Toisaalta on mukava arjen pysähdys seistä katselemassa veden suihkuamista tomaattialtaisiin ja nuuhkiia muhevan kasvun aromeja.

Usein minulla on siellä kavereita, pomoja ja tarkkailijoita.
Otan mielelläni jonkun koirista puuhastelemaan ja kissathan tulevat pyytämättä.
Tiilipino kasvihuoneen kulmalla ei vaju moneen viikkoon ja se ei ainakaan kissoja haittaa.
Tiilet varaavat hyvin lämpöä ja on ilmeisen mieluisa kytistyspaikka.

Itse käytän tiilipinoa kirjoituspöytänä.
Juuri tänään kirjoittelin kasvien nimisäleitä ja täydensin kasvilavojen kylvöpiirustuksia. Onhan se kiva olla edes periaatteessa kartalla missä laatikossa kasvaa mitäkin.

Tässä kasvaa ruohosipulia. Paljon.

Viikolla piipahdin naapurikunnan puutarhalla ja sielläkin pääsin kirjoittelemaan säleitä.
Arkimuistin kehnous on opettanut ettei muistiin kannata luottaa, saattaa päätyä amppelitomaatti runkotomaatin laatikkoon - ja toisin päin.

Täydet pisteet Karjalanruusun huippuystävälliselle henkilökunnalle.
Ilmeisen hässäkän ja kiireen keskelläkin sain asiallisia vastauksia lajikekysymyksiin ja pyytämättä jopa kantoapua autolle. Ja aivan huippuluokan taimet.

Kahta kurkkua ja kesäkurpitsaa lähdin hakemaan, ehkä täydennystomaatteja... - tietäähän sen miten kävi.

Kotona kannoin kasvihuoneeseen näiden lisäksi laatikollisen pistokaslisättyä laventelia, ranskalaiset basilikan ja rakuunan, muutaman hämähäkkikukan ja yhden rusokin ja suippopaprikan.
Mansikka-amppelikin otin kyytiin kun minulle niin nätisti kukkivia esiteltiin.

Meinasin hommata vielä täydennyskasveja ja muutaman kesäkukka-amppelin ja ne haen samasta paikasta.

Ihan vaan siksi, että laatu ja asiakkaan kohtaaminen olivat tuolla niin huippuluokkaa.

Lähempää haen tänä keväänä vain muutamat ennakkotilaamani taimet.

Vaahteran purkaus.

Vuokkopionin kevätlataus, vahvaa kuten aina.

Torpanmäen poneja on viime aikoina vähemmän kuvissa näkynyt.
Kumpainenkin on tallessa, viime viikolla Otolta vihdoin purettiin talvikengitys ja Kasperin pikkukaviot vuoltiin. Kengittäjämme istuu näinä aikoina tiiviisti traktorin penkissä ja käy kengityskeikoilla kun pellolle ei pääse sään tai konerikon vuoksi.

Koiria en päästä tallille kengittäjäpäivinä ollenkaan.
Enkä senkään jälkeen ennen kuin jokainen kavionpalanen on lakaistu pois. Koirat nimittäin rrrrrakastavat kavionpalasia ja imuroivat kitaansa jokaisen raspauksesta irronneen hitusenkin.

Ja pierevät. Herranjestas sitä pierun käryä. Siksi tallin ovi pysyy visusti kiinni kengitysaikoihin.

Kasperponi edistyy ponikoulutuksessa.
On ajettu kentällä ohjasajoa ja tänään oli ratsastaja selässä. Naapurista löytyy juuri sopivan kokoisia ensiratsastajia ja osaavia poninkesyttäjiä. Kyllä siitä vielä ihan näppärä pikkuponi saadaan metriheikkien kerhoon.

Otto ja vihreän ensipuraisut, ihanaa elämää.

Viikonlopun pääaskareena on ollut mustikkamaan aitaus.

Hukkasimme asennuksen tiimellyksessä yhden portin saranakappaleista joten ihan valmiiksi ei saatu. 

Toivottavasti posti kulkee ja puuttuva palanen saadaan pian. 

Nousuviikolla Iso-J piipahtaa muutaman päivän työreissulla pohjoisissa naapurimaakunnissa ja minä saan ilon ja kunnian kärrätä joutoaikoina multakasaa pienemmäksi. Istutettavaa riittää ja jos ne loppuu kesken, siirtoistutettavia olen merkannut monta. Lisään työlistalle pistolapion kärjen teroittamisen.

Onneksi on puhelimen kamera ja pilvipalvelut ja kuvapankki, ei näiden kiivaan tekemisen viikkojen asioita muistaisi millään. Arkimuistia täydentää keinoäly, tähän on tultu.

Hyvää säätäkin on luvassa, ainahan se on mukavampi sorakärryä lykätä auringonpaisteessa kuin rankkasateessa. 

Iloista toukokuun päätösviikkoa, missä lienetkin!

Pee Äääs:
huomaan Torpan päiväkirjan lukijakunnassa mukavaa lisäystä.
Tervetuloa ihan jokainen, kerro toki mistä tänne löysit ja mitä pidit.