sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Arkirutiinit ja arkimuistin kehnous

Käytiin sorakeisarin kuopalla ostoksilla.


Kotiin toimitetut.

Se on kyllä jännä miten lyhyt ihmisen (ainakin minun) arkimuisti voikaan olla.
Meistä jokainen varmasti muistaa missä oli kun kaksoistornit lentopommitettiin matkustajakoneilla tai muuta mullistavaa tapahtui. Vuosi sitten Mörkö todellakin löi sisään ja Suomi juhli jääkiekon maailmanmestaruutta ihan näinä päivinä.

Puhun nimen omaan arkimuistista. Näistä arkisista viikoista jolloin muka mitään ei tapahdu. Arki vaan rullaa ja päivät kalenterissa vaihtuvat.

Minä en ihan oikeasti muista viime maanantain käänteitä vaikka se varmasti oli ihan tavallista, turvallista perusarkeani. Tiistaista ei mitään havaintoa, keskiviikkona kävin kaupassa. Torstai oli pyhä, Helatorstai ja niin ees päin.

Onneksi siskolikka laittoi facebookissa arkikuvahaasteen ja sitä varten arjessa napattuja kuvia käytän tässä kuvituksena. Kuvia selaillessa tajuaa, kuinka arjessa tapahtuu vaikka mitä ja juuri se tekee arjesta niin valtavan tärkeän.

Se on elämää, pieniä hetkiä, elämyksiä, töitä ja satunnaisia thingsejä jotka tuovat arkeen parhaat sävyt ja mausteet.


Johtotehtävissä, Loistava Johtaja tarkistaa kaivantoa.

Päivä alkaa aina aamutallista, jouluna ja juhannuksena.
Vien hevoset kuuden jälkeen ulos, tankkaan niille vedet ja tarjoilen heinät. Syöttelen porkkanoita ja höpisen niille aamutervehdykset.

Sitten käppäilen sytyttämään kanalaan valot, uloshan ne eivät vielä pääse.
Kesäkuun ensimmäisenä vasta, sillä meillä ei ole säädösten mukaan katettua ulkotarhaa enkä tehnyt eläinlääkärille ilmoitusta ulkoilevista kanoista.

Toisaalta hanhet kansoittavat ilmatilaa ja varmasti monen muunkin lajin muutto on vielä kesken. Pidän siis kanat kanalassa vielä viikon, sitten heillä on muutto kesäsiirtolaan.

Aamurutiineihin kuuluu seuraavaksi koiratrion ulkoilu.
Se on helppoa, avaan oven ja piskit säntäävät Felixin perässä ulos pihalle.
Yleensä käppäilen pellolle päin ja jokainen karvakuono saa nuuhailla omat aamujuttunsa ja hoitaa kyykkäykset sopivaksi katsomaansa puskaan. Jos nurmikolle jotain tipahtaa, ne lapioin pienellä mukana kulkevalla kädenjatkeellani sopivaan pusikkoon.


Päivästä riippuen aamukahvia säestää usein ensimmäisen pyykkikoneellisen hurina. Joskus huristelen kohti kaupunkia ja hörpin kahvia termosmukista.

Vielä hetken aikaa istun usein apukuskin paikalla ja Perikunnan vanhin pyörittelee rattia. Ajokortti on ihan just hänellä näpissä ja minulla loppuu sen lajin opehommat.

Aamujen lämmetessä ja kunhan saadaan pihakalusteet Takapihan Tavernaan siirryn usein aamukahville ulkoilmaan. Silloin kahvia hörppiessäni kuuntelen lähitienoon kukkojen aamunavauksia.

Toivottavasti kohta pääsee taas torikahveillekin. Ja satamajäätelöille. Ja terassilounaille. Niiden puuttuessa vasta tajuaa, kuinka kivoja arjen maustajia ne ovatkaan.




Monta kertaa päivässä piipahdan kasvihuoneella.
Viime viikolla siirsin kasvihuoneelta monet istutusta odottavat perennat ja tuoksuherneet pihasaunan seunustan ulkolavoihin, sellaisiin joihin saa yöksi harsot ympärille ja muovit alas.

Pilvisinäkin päivinä kasvihuoneessa on mukavan lämmin ja aurinkoisina päivinä siellä saa kastella pieniä taimiruukkuja tiuhaan tahtiin. Sitten helpottaa kun asukkaina ovat vain tomaatit, chilit, kurkut ja basilikat isommissa astioissaan. Ne eivät kuivu niin nopeasti.

Meinasin vihdoin viritellä kastelusysteemit toimintakuntoon, vapauttaa kummasti muuhun tekemiseen kun ei tarvitse kasteluletkun jatkona seisoskella. Toisaalta on mukava arjen pysähdys seistä katselemassa veden suihkuamista tomaattialtaisiin ja nuuhkiia muhevan kasvun aromeja.



Usein minulla on siellä kavereita, pomoja ja tarkkailijoita.
Otan mielelläni jonkun koirista puuhastelemaan ja kissathan tulevat pyytämättä.
Tiilipino kasvihuoneen kulmalla ei vaju moneen viikkoon ja se ei ainakaan kissoja haittaa.
Tiilet varaavat hyvin lämpöä ja on ilmeisen mieluisa kytistyspaikka.

Itse käytän tiilipinoa kirjoituspöytänä.
Juuri tänään kirjoittelin kasvien nimisäleitä ja täydensin kasvilavojen kylvöpiirustuksia. Onhan se kiva olla edes periaatteessa kartalla missä laatikossa kasvaa mitäkin.

Tässä kasvaa ruohosipulia. Paljon.

Viikolla piipahdin naapurikunnan puutarhalla ja sielläkin pääsin kirjoittelemaan säleitä.
Arkimuistin kehnous on opettanut ettei muistiin kannata luottaa, saattaa päätyä amppelitomaatti runkotomaatin laatikkoon - ja toisin päin.

Täydet pisteet Karjalanruusun huippuystävälliselle henkilökunnalle.
Ilmeisen hässäkän ja kiireen keskelläkin sain asiallisia vastauksia lajikekysymyksiin ja pyytämättä jopa kantoapua autolle. Ja aivan huippuluokan taimet.

Kahta kurkkua ja kesäkurpitsaa lähdin hakemaan, ehkä täydennystomaatteja... - tietäähän sen miten kävi.

Kotona kannoin kasvihuoneeseen näiden lisäksi laatikollisen pistokaslisättyä laventelia, ranskalaiset basilikan ja rakuunan, muutaman hämähäkkikukan ja yhden rusokin ja suippopaprikan.
Mansikka-amppelikin otin kyytiin kun minulle niin nätisti kukkivia esiteltiin.

Meinasin hommata vielä täydennyskasveja ja muutaman kesäkukka-amppelin ja ne haen samasta paikasta.

Ihan vaan siksi, että laatu ja asiakkaan kohtaaminen olivat tuolla niin huippuluokkaa.

Lähempää haen tänä keväänä vain muutamat ennakkotilaamani taimet.

Vaahteran purkaus.
Vuokkopionin kevätlataus, vahvaa kuten aina.

Torpanmäen poneja on viime aikoina vähemmän kuvissa näkynyt.
Kumpainenkin on tallessa, viime viikolla Otolta vihdoin purettiin talvikengitys ja Kasperin pikkukaviot vuoltiin. Kengittäjämme istuu näinä aikoina tiiviisti traktorin penkissä ja käy kengityskeikoilla kun pellolle ei pääse sään tai konerikon vuoksi.

Koiria en päästä tallille kengittäjäpäivinä ollenkaan.
Enkä senkään jälkeen ennen kuin jokainen kavionpalanen on lakaistu pois. Koirat nimittäin rrrrrakastavat kavionpalasia ja imuroivat kitaansa jokaisen raspauksesta irronneen hitusenkin.

Ja pierevät. Herranjestas sitä pierun käryä. Siksi tallin ovi pysyy visusti kiinni kengitysaikoihin.

Kasperponi edistyy ponikoulutuksessa.
On ajettu kentällä ohjasajoa ja tänään oli ratsastaja selässä. Naapurista löytyy juuri sopivan kokoisia ensiratsastajia ja osaavia poninkesyttäjiä. Kyllä siitä vielä ihan näppärä pikkuponi saadaan metriheikkien kerhoon.


Otto ja vihreän ensipuraisut, ihanaa elämää.

Viikonlopun pääaskareena on ollut mustikkamaan aitaus.
Hukkasimme asennuksen tiimellyksessä yhden portin saranakappaleista joten ihan valmiiksi ei saatu. 
Toivottavasti posti kulkee ja puuttuva palanen saadaan pian. 

Nousuviikolla Iso-J piipahtaa muutaman päivän työreissulla pohjoisissa naapurimaakunnissa ja minä saan ilon ja kunnian kärrätä joutoaikoina multakasaa pienemmäksi. Istutettavaa riittää ja jos ne loppuu kesken, siirtoistutettavia olen merkannut monta. Lisään työlistalle pistolapion kärjen teroittamisen.

Onneksi on puhelimen kamera ja pilvipalvelut ja kuvapankki, ei näiden kiivaan tekemisen viikkojen asioita muistaisi millään. Arkimuistia täydentää keinoäly, tähän on tultu.

Hyvää säätäkin on luvassa, ainahan se on mukavampi sorakärryä lykätä auringonpaisteessa kuin rankkasateessa. 

Iloista toukokuun päätösviikkoa, missä lienetkin!



Pee Äääs:
huomaan Torpan päiväkirjan lukijakunnassa mukavaa lisäystä.
Tervetuloa ihan jokainen, kerro toki mistä tänne löysit ja mitä pidit.

16 kommenttia:

  1. Ihanan tavallinen perusarki on parasta. Minäkään en muista mitä tein tai tapahtui minäkin päivänä. Joskus kalenterin reunaan tekemisiä pääpiirteissään raapustelen. Siinä sitä on sorakuorma, mitä kottikärryllä siirrellä. Mukavaa arkista puutarhajumppaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on, perusarki parasta.
      Muistan miten kaipasin sitä pitkänä sairaalajaksona ja miten silloin lupasin keskittyä elämään tätä hetkeä. Toki on ihana suunnitella lomia ja irtiottoja mutta ne ovat niitä mahdollisia lisiä.

      Joo, on sorakuorma ja multakuorma ja taas sodin monella rintamalla vaikka vannoin, että hoidan hommat järjestyksessä. Pakko on kuitenkin kärräämisen ja lapioinnin välissä vähän päästä istuttelemaan ja kitkemään.
      Nyt pitäisi vihdoin lämmitä koko maassa, jokohan toukokuussa hellepäiviä nähdään?

      Poista
  2. Näinhän tämä menee ja perusarki on niin selkärangassa että se luistaa kyllä, enempiä ajattelua ei tarvita. Mutta muuten muisti huononee kyllä ja se on huomattu kuten ensimmäisen kerran en heti kirjoittanut ylös mikä olen istuttanut lavoihin ( yleensä minulla on muistilehtiö jo mukana alustavaa kirjoitusta varten) nyt ei ollut. Meillä on aika monta lavaa ja nyt en muista mitä olen istuttanut muutaman lavan kohdalla. Ei voi mitään.... Kiva aita ❤. Toi sinun Pee Äääs oli hauska ilmaisu ja olen samaa mieltä joskus ei sitten millään tiedä kuka on kirjautunut lukijaksi. Olisi kiva päästä siitä tietoisuuteen niin voisi tehdä vastavierailun. Ja kaikkien kuvapainiikkeesta ei tietoa suoraan löydy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, muisti huononee vissiin samalla mystisellä tavalla jolla vaatteet kutistuu kaapissa ;D Mitään ikääntymistä tai muuta ei myönnetä.

      Myönsin vihdoin rajallisuuteni ja kirjasin kunkin lavan sisällön muistikirjaan joka saa majailla kasvihuonella toistaiseksi. Samoin älysin vihdoin, että kannatti säilyttää istutetuista tulppaaneista laput, kätevä luntata niistä mikä mikäkin lajike on.

      PeeÄääs on jostain tarttunut, yllättäen en muista tarkemmin :D
      Kovasti toivon että aina joskus joku puumerkki käynnistä tänne jäisi, olisi niin kiva käydä kurkkimassa ja liittyä lukijaksi jos siellä onkin kiva aktiivinen blogi.

      Poista
  3. Arkihommat taitavat sujua suoraan selkäpiistä, eikä niitä jälkikäteen edes muista. Yritän iltaisin kirjata pääpiirteet päivästä puutarhakalenteriin. Usein kyllä pitää miettiä hetki jos toinenkin, eikä sittenkään muista puoliakaan päivän tekemisistä. Yllättävän paljon ihminen saa arjessa aikaan, kun laittaa itsensä liikkeelle. Sen huomaa tästä sinunkin postauksestasi. Taidat kyllä olla ihminen, jolla ei nokka töissä tuhise, vaan valmista syntyy.
    Ennen profiilista pääsi helposti kunkin kommentoijan blogiin ja saattoi tehdä vastavierailun. Nyt se ei onnistu yhtä helposti ainakaan kaikkien kohdalla. Uusia kommentoijia koitan mahdollisuuksien mukaan käydä moikkaamassa heidän blogeissaan - ja jäädä lukijaksikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän niihin arkirutiineihin on oppinut, ettei niitä oikein osaa pitää töinäkään. Illalla tosiaan jos miettii mitä on päivän aikana kyhännyt, kertyykin pitkä lista. Mutta laiska töitään luettelee vai miten se meni?

      Mulla on tapana funtsailla aika pitkään ennenkuin isoihin muutoshommiin ryhdyn mutta sitten onkin kiva paahtaa kerralla valmiiksi. Ja vannon, osaan kyllä olla ihan patalaiska lapamato, se on yllättävän helppoa. Liekö luontaista?

      Ennen blogger oli kivempi. Olisi hurjan kiva jos uudet lukijat tai satunnaiset visiteeraajat jättäisivät kommentin, pääsisi ehkä uusia blogeja kartoittamaan. Kivaa viikkoa!

      Poista
  4. Suvi Seattlesta terve! Säännöllisesti käyn kurkkimassa Torpan eloa, mutta useinmiten puhelimella, joten ei tuu jätettyä puumerkkiä. Olen nykyisin kokopäivätöissä 3x12h ja pihassa kolme pollea. Appaloosa tamma lähti vihreimmille niityille vuosi sitten, pahan ähkyn / kiertymän seurauksena. Ponille tuli seuralaiseksi työkaverin mustang poni ja sitten vielä vähän vahingossa meille tuli ruunan rupsukka, jonka omistaja menehtyi äkillisesti...Ja yhtäkkiä lapsista kasvoi teinejä jne. Normaalia arkea odotetaan kuin kuuta nousevaa, Tai no minun arkeen ei juurikaan ole virus vaikuttanut, ja mieskin on tehnyt etätöitä Jo vuosikaudet. Teinit on ollu kotikaranteenissa jo kolme kuukautta eikä oo tietoa milloin saa päästää irti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Well well, hello!
      Onpas teillä tapahtunut sitä sun tätä, paljon ja kaikkea.

      Se on kyllä kummallista miten ne penskat kasvavat niin äkkiä, meillä jo eka muutti kotoa pois.

      Pysykää terveinä siellä ja voikaa hyvin!

      Poista
  5. Samoja hommia on meilläkin, kottikärrin työntelyy! Oottapas isolla montulla käyneetkin.
    Mukava kun näillekulumille ossaavuit kukkaostoksille. Montakertoo on tänäkin keväänä tullu käytyy siellä ihailemassa kukkia ja aina jottain mukaan tarttuu! Siinä on veljeksillä (4) tietotaituu kasvien kanssa. Kohta kolomekymmentä vuotta on puutarha toiminu ja vilikastuttanu tätä kyllee.
    Muistiin ei kaikki jiä, vaikka miten yrittäs. Eikä kaikki tule kirjattuukaan. Kasvit suurinpiirtein oon kirjannu ylös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran olen siellä ennen käynyt, Kukkakuhhauksessa vuonna 2018.
      Kyllä tulen toistekin, toivottavasti siellä on silloin vielä minulle kesäkukkiakin.
      Mutkaisen tien takana kyllä on, meinasi usko loppua kesken ajamisen.

      Nyt kelit sitten lämpeni, pitää jo siirtää kasvihuoneesta istutuspöytä ulos varjon puolelle.

      Poista
  6. Onpan touhua, heikompaa ihan huippasee. Kylläpä se on hienoa kun on touhua, ja niin mielenkiintoista ja mukavaa.
    Pähkäilen, että milloinkahan pääsis sinne vanhempien haudalle kukkia viemään.
    Kyllä käytiin usein ostamassa taimia ja kukkia sieltä Karjalanruususta. Oli muutakin yhteistyötä usein. Olisipa mukava käydä sielläpäin joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kieltämättä on hommaa ja touhua. Ja onhan se kiva, että aina on jotain mielekästä tekemistä. Tälle keväälle nyt sitten osui nuo kaikki kunnostushommat pihalla ja kasvimaalla, pannaan koronan piikkiin.
      Ei niitä onneksi joka vuosi tarvitse tehdä.

      Suuri työ on itsehillinnän kanssa, tekisi mieli jo laittaa ulkoastiat valmiiksi mutta totuus on se, että kesäkuulle kannattaa odottaa.
      Vaivalla tänne asti vaalitut samettiruusut (ja monet muut) olisi kurja hallalle menettää.
      Saahan niitä halvalla uusia mutta kun itse on kasvattanut niin se on niin eri juttu.

      Lavat on nyt suurin piirtein kylvetty valmiiksi ja porkkana jo itää!

      Toivottavasti pääset täälläkin käymään, onko sinulla ketään joka ne kukat haudalle veisi? Jos ei, niin voin minäkin viedä, annat vain ohjeet.

      Poista
  7. Siellä iso ratas pyörii pihan kunnostuksessa! Hiki tulee jo lukiessa :D

    Tasainen arki on sitä, mitä meistä molemmat kaipasivat pitkään ja hartaasti. Siellä se on jo toteutunut, mistä lämpimät onnittelut. Meillä on vielä matkaa siihen, että olisi mahdollisimman tasaisen rauhallista. Tavoitteena se kyllä on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyörii milloin pyörii, nyt kun Iso-J on reissussa, hommat ei niin joutuin etene. Tänään oli kylvöhommia ja istutin pari amppelitomaattia. Pitkän kaavan mukaan istuin myös fiilistelemässä, se on hyvin tärkeä osa tätä hulluutta kuten tiedät.

      Onneksi näitä pensasmustikan aitaushommia ei joka kevät tarvitse tehdä, eikä tietä kunnostaa. Eikä pihan monttuja täyttää.
      Mitenköhän sitä osaa ollakaan loppukesän kun nämä hommat saadaan maaliin?

      Muistan kyllä murheen mustat laaksot joissa kumpainenkin kahlattiin jokunen vuosi sitten.

      Sen takia nykytilanne on ihana. Pitää vain muistaa uskaltaa nauttia eikä koko aikaa pelätä pahinta. Kyllä se arkipolku vihdoin suoristuu ja tasoittuu teilläkin, kovasti sitä toivon.

      Poista
  8. Sinulla onkin siellä homma poikineen. Nyt kun säät vihdoin lämpenivät, työtkin tuntuvat olevan kuin yhtä juhlaa. ☀️☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi monet hommat ovat ns. kertaluonteisia eli ei ihan joka kevät tarvitse mustikkamaata aidata tai murskekuormia levitellä. Pienemmässä mittakaavassa normaalisti, nämä mullistukset menkööt koronan piikkiin.

      Nyt on kyllä kiva olla pihalla kun tarkenee eikä tarvitse luikkia sisään taukoa pitämään ja lämmittelemään.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com