Kaivokselta toiselle ja muutamat nuput

Siinä se nyt on, taas yksi lapasesta iloisesti karannut projekti, kevään ensikaivos.
Keskeneräisenäkin se on aika kiva, ainakin omasta mielestä.

Hommahan menee niin, että tuossa istutusalueen keskivaiheilla olevien kahden kepin (rusokirsikat) välissä oli kauhea norjanangervoryteikkö. Risuinen ja rähjäinen ikivanha kasvusto.

Ensimmäiset vuodet ajattelin, että olkoon, otetaan puskat ylös sitten kun tontille tulee jotain muutakin hommaa varten kaivinkonekalustoa. Koneita on tontilla käynyt, mutta tuntuisi liioitellulta komentaa järeän koneen kuski kukkapenkkiä ruopimaan ja varoitella, ettei sitten vaan vahingossa tärvele jouluruusua tai kartanonpionia.

Istutin penkin Leffen (alimmassa kuvassa) puoleisen reunan pituudelta syysleimuja ja päivänliljoja ja ne ovatkin siinä oikein hyvin viihtyneet. Minua kuitenkin ärsytti vuosi vuodelta enemmän risukkoiset angervot jotka ovat kauniit vain kukintansa aikaan. Tänä keväänä tuli sitten mitta täyteen ja kaivoin ja kankesin juurakot ylös. Iso-J avustuksella tietenkin, ei niitä yksi vaivainen naisihminen olisi saanut ylös kuin räjäyttämällä.

Angervojen tilalle istutin kaksi rusokirsikkaa, ne siis ovat nuo kepit. Oisi niiden välimatka saanut olla pidempikin, kymmentä metriä suositellaan. Nyt niiden välillä on kuusi metriä ja se saa luvan riittää. Kyllä niillä varmaan muutama vuosi menee, ennen kuin oksansa toisiaan haittaavat.

Penkissä on tien puoleisella laidalla esikoita jotka saavat siellä levitä ihan huoletta jatkossakin.
Ylösnousemus on ainakin Siirimummon peruja olevan ukonhatun, Joutenvaaran mummolan kulleron, kuunliljojen ja muutaman muun kohtalona. Niille olen jo katsonut uudet asemapaikat toisaalla.

Koska alue on nyt huomattavasti valoisampi, sinne tulee muutama pioni lisää ja rusokirsikoiden väliin varasin perhoangervoa. Ei muuten pidä tuomita perhoangervoa nimensä perusteella, se on oikeasti oikein hieno kasvi eikä mikään angervo. Kaunis ja siro kasvutapa, ihana kukinta ja huikea syysväri, minulla on niitä kaksi ennestään ja tykkään kovasti.

Vaikka olenkin avoimen angervorajoitteinen omalla pihalla, nekin ovat mainioita kasveja oikealla paikalla. Tänne on aikoinaan istutettu ilmeisen helppohoitoisia kasveja jotka ovat saaneet levitä holtittomasti. Minä nyt niitä siivoan vähemmäksi, tehköön minun jälkeeni seuraavat sitten tästä taas vaikka angervopuiston.

Norjanangervon (Spiraea) hohtohetki. 

Perhoangervo Gillenia Trifoliata

Eihän se penkin uudistus angervoiden poistoon päättynyt.
Alue on ollut juolavehnän ja vuohenputken riemuvoitto useamman vuoden ja niiden kasvua halusin hankaloittaa ja vaivata. Monta metriä juurakkoa sainkin valoon kun nostin reunustan kattotiilet ylös.

Äitikulta aikoinaan reunusti penkin Torpan vanhoilla kattotiilillä ja minusta se on ollut ihan kiva tapa rajata tämä alue. Niinpä otin kanttausraudan avuksi ja siivosin reunat huolella. Istutusalue laajeni joka suuntaan noin 30 senttiä melkein vahingossa. Lisätila tarvitsee multaa ja sitähän minulla  riittää. Kattotiiliä on varastoituna aittaan monta tuhatta, ei jää tulevatkaan laajennukset niistä kiinni.

Penkissä on ennestään muutaman vuoden paikkaansa hakenut 'Ballade' -niminen ruusu ja taidanpa laittaa sen seuraksi 'Queen of Swedenin' jahka Mustilasta saavat lähetyksen matkaan. Tai sitten siirrän Balladen vielä kerran kokonaan toiseen paikkaan, viime kesän kaivokseen jossa asuu myös samaa ruusua, siellä se on nimeltään 'Kotiliesi'.

Pioneita minulla on kasvihuoneessa odottelemassa istutusta ainakin kymmenen ruukkua, 'Myrtle Gentry' ainakin pääsee paraatipaikalle. Ehkä jo olemassa oleva kartanonpionikin piristyy kun valoa tuli lisää.

Koska tänään on vesisateinen päivä eikä mullan kärräys isommin nappaa, hiippailin tutkimassa nuppuja.

Ensin tilannetta ulkoa:

Saskatoon on melkein valmis.

Ruttojuurialue punastelee

Tuomi ehti ekana, kohta kukkii.

Vaahtera on kuin popcorn.

Krookukset ovat hommansa jo hoitaneet ja nyt ensimmäiset narsissit ovat saaneet nuppunsa auki.
Eniten iloitsen siitä, että vuosien tauon jälkeen sain tulppaanit ainakin nuppuvaiheeseen. Myyrät ovat siis olleet tämän talven jossain muualla, asia josta olen vilpittömän iloinen.

Kasvihuoneessa on vielä leppoisammat oltavat.

Istuttamista odottavat kärhöt ja pionit nauttivat kasvihuoneen lämmöstä ja valosta.
Vaikka miten yllytetään katkaisemaan pionista ensimmäiset nuput, minä en kyllä suostu 'Myrtle Gentryn' nuppua teloittamaan. Kaikki sen kolme juurakkoa menivät heittämällä talven yli ja ovat hyvässä kasvussa.

Viiniköynnös 'Somerset Seedless' meinaa myös tehdä ainakin lehtiä mikäli tulkitsin tuon pullistelevan kyhmyn lehden aluksi.

Muina asioina voin kertoa, että meillä on virallisesti kaksi hömelöä jenkkispanielia. Miasta tehtiin eilen paperit ja pikkulikka on nyt meidän. Hienosti on kotiutunut ja on kieltämättä tuonut vähän sutinaa Peetun ja Lellun ukkokotiin.

Iso-J on pitkästä aikaa reissussa ja heti meni tipuja katsomaan. Neljä brahmakakaraa kotiutuu huomenna.

Rahmatit välilaskeutuivat Evitskogiin

Täälläkin on ollut melko vilkasta lintuliikennettä.
Pihahommia säestävät nyt ylilentoja tekevät hanhiparvet ja tänään kuulin käen kukkuvan.
Västäräkki keikutteli pihalla pyrstöään alkuviikosta, pääskyset tulivat jo aikaisemmin.

Kevät etenee huimaa vauhtia ja tekemistä riittää.
Ei meinaa malttaa edes norppaliveä vahdata (juuri nyt kivellä makoilee yksi norppa).

Etupihapenkin uudistuksessa rikkoontui joitakin tiiliä ja ne on jo kärrätty odottamaan seuraavaa sijoituspaikkaansa. Pääsevät keittiötarhan reunuksen pohjalle. Ei täältä kaivokset lopu.

Mukavaa sunnuntaita !