keskiviikko 27. toukokuuta 2020

Hetken hehku

Metsävaahtera (Acer Platenoides)

Elämän kevät!
Kyllä se vaan on niin, että meikäläisen ihmiskurjan parasta aikaa on kevät.
Aurinko valaisee, lämmittää, kasvattaa. Lämpö ja sopivasti annosteltuna sade (öisin, kiitos) räjäyttävät kasvulatauksen hillittömään kasvuun. Aamulla on vielä hennon vihreää, illalla jo monta astetta uhkeampaa.

Ihanaa on sekin, että aluskasvillisuus ei resota vielä missään, eivätkä maatamme halkovat valtatiet ole pelkkiä vihreitä tunneleita. Näinä kevään viikkoina maaston muodot, kalliot ja kukkulat, järvet, lammet ja joet pienintä puroa myöten näkyvät. Juhannuksen jälkeen se kaikki on jo kadonnut pusikoiden taakse.

Vissiin maisemanhoidolliset määrärahat ovat kadonnutta kansanperinnettä ja huru-ukkojen muisteloita.


Meikäläisessä asuva pieni viiksekäs sisilialaismummo hykertelee mielissään kun kasvihuoneen lämpö lähenee +30 asteen lukemia, on niin kotoisaa eikä niveliä kolota.

Lämpöä ja valoa tämä väärälle kasvuvyöhykkeelle syntynyt sielu ja kroppa janoaa ja jolle ylipitkäksi venyvät marraskuut ovat pahinta myrkkyä.

Minulle talvi ei ole asenne- tai pukeutumiskysymys, se on silkkaa kauhua kaikkina muina päivinä paitsi niinä jolloin aurinko paistaa. Ja lumi sulaa.




Rusokki muistuttaa minua välimeren keväästä ja kesästä, rusokirsikka ilahdutti avaamalla ensimmäiset kukkansa, se on sitten pinkki hamami totta Torpanmäelläkin!

Kevään valoa on vaikea vangita.
Se on niin vahva, tulipa viistosta ilta-auringosta tai suorasta keskipäivästä.
Aamun aurinko on räikeän kirkas, ei siinäkään ole mitään lempeää tai mielistelevää, kevät on intohimoa.

Tänä aamuna onnistuin tyrkkäämään Oton tarhaan niin, että sen persauksista askelten tahtiin nouseva hieno pöly tanssi upeasti vastavalossa. Jäin lumoutuneena niille sijoilleni katsomaan, langalla säkättävän pääskysen kommenttien mukaan aivan liian kauan siellä luuhasin.

Harmitti, ettei ollut minkäänlaista tallennusvälinettä mukana.
Illalla kun oli kamera mukana,  käynnin tahdissa tanssivat pöly ja sen lisäksi hyttyset -ja tänään ilmaantuneet mäkäräiset. Mitkä lie polttiaiset. Hevosia v-tutti.

Kiivaasti viuhtova häntä ja värisevä nahka eivät tee hevosesta kuvauksellista.
Jatkan siis harjoituksia hetken hehkujen kanssa.



Liljakukkojen lemmenroihun sammutin valkosipulivedellä.
Liljoja kuvaillessani näin häiritsevän monta riettaan punaisena loimottavaa liljakukkoa, arvaatte varmaan mitä ne irstaat pervot tekivät? No tietysti lisää liljakukkoja. Hain tallista puoliksi kivettyneen valkosipuijauheen ja liotin sitä kuumassa vedessä. 

Keskeytin liljakukkojen orgiat tylysti kaatamalla niiden niskaan kannullisen vampyyrin karkoituslientä. Voin toistaa toimenpiteen vaikka miten monta kertaa, se on minulle suorastaan ilo
- ja pulveria riittää.

Niin monta liljakukintaa olen menettänyt niiden p-askiaisten takia, nyt loppuu se levoton elämä meidän liljapenkissä! Jos joku suree liljakukkoja, ne käsittääkseni tikahtuvat onnensa huipulla.
Eivätkä ne pirut edes kuole, saavat vain haisevan häätöilmoituksen.


Vain keväällä, ihan muutamana päivänä vain, koivun nuori lehti näyttää niin herkältä vanhaa aitan hirsiseinää vasten.

Tällä kertaa en ehtinyt paikalle ajoissa, kuvat olisi pitänyt ottaa pari päivää sitten  kun lehdissä oli vielä ripaus keltaista. Mutta kaunis riippakoivu on näinkin. 



Samoin vanhat salavat, niilläkin on hetkensä.

Minä niin rakastan noita vanhoja jättiläisiä kun ne aloittavat uutta kevättä. Tämä on se hetki kun ne eivät roskaa, ovat vain majesteetillisen tyyniä ja upeita. 
Pesivät linnut rakastavat salavia. Oma arvaukseni on, että tuolla rungossa ja lehvästössä on ehtymätön ruokapankki pikkulinnuille. 
Ainakin kosiville koiraille oksaa riittää.

Taustalla oleva koivu on kuulema hyvin pitkärunkoista ja solakkaa täälläpäin Kolin koivuksi kutsuttua lajia. 

Äitikulta joka aktiivivuosinaan myös kasvatti metsäpuiden tilaustaimia, on asiaan perehtyneenä lajikkeentunnistususkossaan vahva. 

Kaunis versio koivusta se ehdottomasti on, kaunein näkemistäni.



Ihan pian on se häviävän lyhyt aika, jolloin pitäisi omaan koivikkoon rohjeta. 
Saunavastan tekoviikot ovat ihan pian ajankohtaisia -ja juhannuskin lähestyy.

Rohkeutta tarvitaan punkkien takia, siellä ne tahmanäpit vaanivat, näytteitä on saatu kattiüberin tuomana ihan liikaa. Ja kyllä, on ensimmäiset ampullit punkkikarkotteita laitettu vappuna. 
Ilmeisesti meillä on myrkkyresistenssi punkkikanta kun niihin piruihin ei pysty muu kuin liekinheitin.

Lopetan kevätkatsauksen näihin minipieniin narsisseihin. Näyttävät jotenkin hämmästyneiltä.
Ihan yllättäen ja pyytämättä ilmestyivät, korkeutta tänään noin kymmenen senttiä. 

Hehkukoot hetkensä, minä yllytän niitä kiivaaseen kukintaan ja turnauskestävyyteen. 
Keväisen kukkeaa loppuviikkoa sinulle, missä lienetkin!









12 kommenttia:

  1. Kevät on ihanaa aikaa <3 Vihreys ja vehreys, silmut ja lehdet, kukat - kaikkea ja niin ihanan paljon. Väistämättä kevään nopea eteneminen tuo hetkittäin mieleen, että kohta on kesä ohi. Elän kuin Lidl:n menneiden vuosien mainoksessa - Elä kuin viimeistä kesäpäivää. Ja tämä valon määrä! Kesän yötön yö vaatii pimennysverhot, jos tarkoitus on nukkua. Odotan innolla kesäpäivää, jolloin tuulikin on lämmin. Se tunne, mikä tulee, kun ilma on läpeensä lämmin.
    Kevätkatsauksesi pienet narsissit ovat super sieviä <3
    Hyvää keväistä viikonloppua sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevät on niin kiivas, kaikki tapahtuu hetken humauksessa ja sitten tulee se tasainen vihreä kausi. Tämä on kai se pikkukesäksi kutsuttu aika ja isokesä alkaa juhannukselta tai jotain.

      Lämpimiä tuulia sinulle!

      Poista
  2. Liljakukot on pitänyt meilläkin kotona orgioitaan minäkin annoin niille vähän tolua terästettynä pienellä tilkalla astianpesuainetta. Taidan viedä ne mökille pikkuhiljaa siellä ei vielä kukkoja ole näkynyt. Ihanat nansissit ja minäkin olen näkevinäån niiden hämmästyksen.... lieneekö mielikuvitusta mutta lämpöä ne hämmästelee. 🤗😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat niin viheliäisiä ilkiöitä, mokomat liljakukot. Vaan eipä näkynyt eilen ensimmäistäkään, ehkä valkosipuliliemi tehosi ja hävisivät muualle. Olen valmiina uuteen taisteluun jos vielä joku uskaltaa punaista kilpeään minulle vilauttaa.

      Pikkuiset narsissit ovat hurmaavia, suut ymmyrkäisinä kesän ihanuudesta.
      Kivaa viikonloppua!

      Poista
  3. Ihania kuvia <3 mukavaa toukokuun loppua ja ihanaa kesän odotusta sinulle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi K.
      Mukavaa viikonloppua sinulle ja paljon aurinkoisia päiviä.

      Poista
  4. Olen vissiin lukenut liikaa dekkareita, sillä lopetin liljakukkojen vehtaamisen nitistämällä ne kuoliaiksi sormieni välissä. Hiukan kainostelen ötököiden ottamista käsiin, mutta kiukun huumassa unohdin moisen herkkänahkaisuuden. Kuusi pariskuntaa tuli listittyä.

    Jos potutti hevosiasi, niin potutti minuakin, kun polttiaiset järsivät nilkkani hirvittävästi kutiseville paukuroille. Aina sitä unohtaa, että kesä tuo mukanaan myös kaikki vähemmän kivat vitsaukset.

    Ulkona on nyt näkymät kauneimmillaan. Ilmankos ei meinaa sisälle malttaa tulla lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sarjamurhaajana täällä on itsekin joutunut mellastamaan. Onneksi se valkosipuliliemi vaikuttaa tehonneen, tein aika tymäkkää, vieläkin tuoksahtelee koko liljapuska.

      Pienet polttiaiset ovat kamalia, paarmat hevosten piinaajista pahimpia. Eipä niiden seurasta nauti ihmisetkään, kurjaa jos vielä joku allerginen reaktio tulee.

      Ulkona viihtyisi vallan mainiosti.
      Kivaa viikonloppua sinulle.

      Poista
  5. Hirveästi on ollut mitä lie mäkäräisiä, jalat on täynnä punaisia patteja niiden jäljiltä. Sitten onneksi löysin vielä yhden pullon ukrainalaista karkotetta, jestas kun on tehokas aine, ei ole tietoakaan mäkäräisistä. Suomessa myytävät on mitä lie linnunmaitoa.
    Kauniit koivukuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotain lentäviä ryökäleitä hyökkäsi eilen minunkin kimppuuni. Virittelin Thermacellin käryämään ja sain olla rauhassa. Joku ehti kuitenkin minustakin näytteen imaisemaan sillä kutina oli kiivas ja ärsyttävä.
      Mukavaa viikonloppua sinulle.

      Poista
  6. Kauniit kuvat! Minua välillä potuttaa, kun joku oikein kaunis aamu- tai ilta-auringon hetki ei tallennu kameraan kuin ylivalottuneena yksityiskohtana tai mustana taustana. Sitten kun haluaisi jakaa hetken kaikkien muidenkin kanssa tai tallentaa tietokoneelle mahdollista myöhempää tarvetta varten, niin... Täälläkin on nähty jo ensimmäiset itikat, mutta ei niitä vielä ole paljoa ollut. Mäkäräisiä ei ole ollut yhtään. Liljoja en ole edes muistanut tarkistaa. Liljakukkoja ei ole meillä aikaisemmin ollut, mutta jos niitä näkyy, niin en kyllä anna niille mitään muuttomahdollisuutta, vaan toimin kuin Between suuressa murhanhimossaan. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna.
      Oi, minua potuttaa usein kun huomaan, että kamerasta puuttuu akku tai muistikortti. Usein unohdan kameran. Puhkipalaneista kohteista voisin tehdä valokuvanäyttelyn. Joskus mietin, että jos minä pitäisin näyttelyn sen nimi oli ehdottomasti 'tämänkin virheen voi kuvatessa tehdä ja muut kootut mokat'.

      Tänään sain kasvihuoneelle seuraa sääskistä, nekin penteleet ovat tänne löytäneet.

      Ei armoa liljakukoille!

      Kivaa viikonloppua.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com