sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Syysflunssaa ruusujen aikaan



Sunnuntai-iltana olo alkaa vihdoin viimein korjaantua. Eikä ollut edes rapujuhlaviikonloppu.

Perjantaina takiainen parkkeerasi kurkkuuni, lauantaina olikin jo hissikuume, ylös-alas.
Tänä aamuna (kl. 04.30) heräsin hakkaavaan yskään ja kurkku tuntui olevan karrella. Naapurikammarissakin yskittiin, joten ei ihme, että ainoa meistä toistaiseksi terveeksi luokiteltu Iso-J kuorsasi alakerrassa.

Ihme ja kumma, olo oli kuitenkin jo paljon paljon parempi ja jaksoin tänään tehdä jotain muutakin, kuin täristä vällyjen alla tai pyyhkiä kylmää hikeä otsaltani.

Heinämies karautti pihaan kaksi mojovan kokoista heinäpaalia kyydissään. Nyt on taas niin ihana heinäntuoksu tallin eteisessä. Kun mainitsin, että meille varatusta paalimäärästä saa huoletta vapauttaa myyntiin n. 10 paalia, hän naurahti ja sanoi, että puhelin rallattaa siihen malliin, ettei taatusti jää myymättä. Aamulla oli jo 150 paalia lastannut yhden hakijan kuormaan.

Heinäsatohan on tunnetusti jäänyt osassa maata heikoksi, täällä tuli ennätyssuuri sato. Meidän heinämiehellä kuuluu olevan vielä muutama hehtaari timoteitä pystyssä. Ruotsissa maksavat muovitetusta esikuivatusta/säilöheinästä jopa 200 € paali. Että ihan tasan eivät satoasiat menneet tänäkään vuonna. Paalin hinta nousi ensimmäistä kertaa,  kokonaista vitosen verran oli nousu. Maltilliseksi sanoisin minä. Etenkin kun niitä sysisurkeita heinävuosia on ollut kolme peräkkäin.




Ruusut jaksavat yllättää. Jaloruusut pukkaavat uutta nuppua joskin joku kumma kirvainvaasio näyttäisi olevan niiden riesana. Pitää huomenna töhäyttää jotain karkoitetta. Kanadanruusut eivät nekään näytä kukinnan lopettelemisen merkkejä. Uutta nuppua puskee esiin, hätinä ehdin pätkiä pois kukkineet. Köynnösruusu vetää henkeä ja tämä yliyleinen peruspuskaruusu kukkii ja punastuttaa kiulukoitaan.

Kesä oli muutenkin ruusuille mieleen. Istuttamani uudet ruusut (Ilo ja Poppius) näyttävät viihtyvän erinomaisesti. Torniolaakson ruusu pinnistää nuppuja sekin.

Saa nyt nähdä miten huima intiaanikesä tässä vielä saadaankaan.




Miinanköynnöksen taimikasvatus onnistui ensimmäistä kertaa ja tämä värikäs yrtti sopii tähän hellekesään kuin sulka intiaanin päähän.

Harmi, etten hoksannut kuvata ylenpalttista kukintaa aikaisemmin, se oli kieltämättä vaikuttava. Ja meinaan kyllä kylvää joskus uudelleenkin. Aikaisempina kokeiluvuosina olen vähin äänin kantanut multapurkit ja kuukahtaneet taimenruippanat kompostiin. Olisikohan tämä nyt semmoinen sokean kanasen jyvä?

Saas nähdä mitä jyväsiä alkava syyskuinen viikko eteen tuokaan. Toivossa on hyvä elää. Maanantaina iltapäiväjuna tuo Siskolikan kaksi vanhinta naperoa pikavisiitille. Sitten onkin kesäpoikien aika lehahtaa jatkamaan opintojaan Skotlantiin.

Kivaa viikkoa ja sattumia sullekin, missä lienetkin.


PeeÄäs: 2/3:sta odotuksen aiheesta on toistaiseksi hyvässä jamassa. Toivotaan nyt, että se kolmaskin odotuksen aihe päätyisi helpotuksen huokaukseen, syvään sellaiseen.


6 kommenttia:

  1. Hyvä, jos flunssa alkaa helpottaa! Suuri määrä heinää ladossa tuo turvallisen tunteen. Onneksi täälläkään tilanne heinän kanssa ei ole mahdoton.

    Upea muuten tuo miinanköynnös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, helpottaa jo hyvinkin.

      Mulla on talven heinät myyjän varastossa ja hän tuo tarpeen mukaan 2-4 paalia tänne. Enempää minulla ei mahdu katon alle riittävän väljästi, neljä lavapaikkaa vain. Ihan hurjan hyvä diili on tuo. Ainoa haaste onkin se, että minä muistan soittaa ja kertoa milloinka viimeinen paali avataan. Hän katsoo sitten työnsä, sään ja kuljetuskaluston mukaan tuontihetken.

      Sydäntalven aikaan pitää olla jemmassa heinää ja halkoja.
      Miinanköynnös palkitsi yritteliään, vihdoinkin. Se on hauska.

      Poista
  2. No jopas taudin lykkäsi, mutta siitä täällä meilläpäin varoiteltiinkin. Konjakin kurlaaminen kai auttaisi, jos ei ole allerginen konjakille kuten minä olen :D.

    Heinä on nyt kai hinnoissaan. Ihmettelin, kun hain maatalouskaupasta punahelttaa, niin yksi rouva hienolla autolla ja hevoskärryllä haki sellaisia muovitettuja jyrsijöiden heinäpaketteja ison kasan hevoskärryynsä. Ihmettelin, että noitako hummalleen syöttelee, kalliiksi tulee hevosenpito sillä tapaa. Meillä on heinät kanojen pehkuna, lisäpaaleja saadaan naapurilta. Meillä peltojen vuokraaja jätti kaatamatta heinät ajoissa, tuli sitten myöhemmin ja nyt heinät makaavat maassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Konjakilla ei tarvinnut kurlata, vahva marokon minttutee on auttanut oikein mainiosti. Nyt on jo ihan toimiva olo.

      Herranen aika, mitähän se rouva mahtoi niillä jyrsijän heinillä tehdä? Ehkä ne kuitenkin menivät tallipupuille eikä kenenkään tarvitse jyrsijäheinää hevosille syöttää.

      Monenlaista heinäntekijää täälläkin näkee (ja kuulee). Tämä meidän on varsinainen velho tietämään säät ja hoitamaan kaikki hommat oikea-aikaisesti.

      Poista
  3. Talven heinien takuu on hyvä turva hevoselliselle. Ihan hyvät heinät Pohjanmaallakin kuitattiin, vaikka määrältään vähäisempää kuivuuden vuoksi.

    Flunssa on kirotun sitkasta sorttia, kun minäkin edelleen täyden viikon räkineenä ja yskässä painan menemään. Ehkä vika on just siinä, että ei lepoa ole ollut tarjolla, vaan täyttä painamista puolikuntoisena. Vaan en ole voinut valita sairastamisen vaatimaa huilia.

    Peukutan kolmannen kysymyksen ratkeamisen puolesta ihan tosissaan! Voimia viikkosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Räkä ja yskä ovat minunkin seuralaisinani mutta muuten on ihan kelvollinen olo. Toivottavasti ei tämän kummaisempia romoskoita tulekaan. Hirmuisen vähän ollaan räkätauteja sairastettu, kaupunkilaisvuosiin verraten.

      Kyllä pitää arvostaa talven heinien (ja polttopuiden) riittävyyttä.
      Täällä viikko alkoi oikein mukavasti, aurinko paistaa ja ulkona kesä jatkuu! Mukavaa viikkoa sinulle, vähiin ne työviikot pikkuhiljaa käyvät.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com