Syysflunssaa ruusujen aikaan

Sunnuntai-iltana olo alkaa vihdoin viimein korjaantua. Eikä ollut edes rapujuhlaviikonloppu.

Perjantaina takiainen parkkeerasi kurkkuuni, lauantaina olikin jo hissikuume, ylös-alas.
Tänä aamuna (kl. 04.30) heräsin hakkaavaan yskään ja kurkku tuntui olevan karrella. Naapurikammarissakin yskittiin, joten ei ihme, että ainoa meistä toistaiseksi terveeksi luokiteltu Iso-J kuorsasi alakerrassa.

Ihme ja kumma, olo oli kuitenkin jo paljon paljon parempi ja jaksoin tänään tehdä jotain muutakin, kuin täristä vällyjen alla tai pyyhkiä kylmää hikeä otsaltani.

Heinämies karautti pihaan kaksi mojovan kokoista heinäpaalia kyydissään. Nyt on taas niin ihana heinäntuoksu tallin eteisessä. Kun mainitsin, että meille varatusta paalimäärästä saa huoletta vapauttaa myyntiin n. 10 paalia, hän naurahti ja sanoi, että puhelin rallattaa siihen malliin, ettei taatusti jää myymättä. Aamulla oli jo 150 paalia lastannut yhden hakijan kuormaan.

Heinäsatohan on tunnetusti jäänyt osassa maata heikoksi, täällä tuli ennätyssuuri sato. Meidän heinämiehellä kuuluu olevan vielä muutama hehtaari timoteitä pystyssä. Ruotsissa maksavat muovitetusta esikuivatusta/säilöheinästä jopa 200 € paali. Että ihan tasan eivät satoasiat menneet tänäkään vuonna. Paalin hinta nousi ensimmäistä kertaa,  kokonaista vitosen verran oli nousu. Maltilliseksi sanoisin minä. Etenkin kun niitä sysisurkeita heinävuosia on ollut kolme peräkkäin.

Ruusut jaksavat yllättää. Jaloruusut pukkaavat uutta nuppua joskin joku kumma kirvainvaasio näyttäisi olevan niiden riesana. Pitää huomenna töhäyttää jotain karkoitetta. Kanadanruusut eivät nekään näytä kukinnan lopettelemisen merkkejä. Uutta nuppua puskee esiin, hätinä ehdin pätkiä pois kukkineet. Köynnösruusu vetää henkeä ja tämä yliyleinen peruspuskaruusu kukkii ja punastuttaa kiulukoitaan.

Kesä oli muutenkin ruusuille mieleen. Istuttamani uudet ruusut (Ilo ja Poppius) näyttävät viihtyvän erinomaisesti. Torniolaakson ruusu pinnistää nuppuja sekin.

Saa nyt nähdä miten huima intiaanikesä tässä vielä saadaankaan.

Miinanköynnöksen taimikasvatus onnistui ensimmäistä kertaa ja tämä värikäs yrtti sopii tähän hellekesään kuin sulka intiaanin päähän.

Harmi, etten hoksannut kuvata ylenpalttista kukintaa aikaisemmin, se oli kieltämättä vaikuttava. Ja meinaan kyllä kylvää joskus uudelleenkin. Aikaisempina kokeiluvuosina olen vähin äänin kantanut multapurkit ja kuukahtaneet taimenruippanat kompostiin. Olisikohan tämä nyt semmoinen sokean kanasen jyvä?

Saas nähdä mitä jyväsiä alkava syyskuinen viikko eteen tuokaan. Toivossa on hyvä elää. Maanantaina iltapäiväjuna tuo Siskolikan kaksi vanhinta naperoa pikavisiitille. Sitten onkin kesäpoikien aika lehahtaa jatkamaan opintojaan Skotlantiin.

Kivaa viikkoa ja sattumia sullekin, missä lienetkin.

PeeÄäs: 2/3:sta odotuksen aiheesta on toistaiseksi hyvässä jamassa. Toivotaan nyt, että se kolmaskin odotuksen aihe päätyisi helpotuksen huokaukseen, syvään sellaiseen.