Kasper, tuo vallan mainio pikkuinen poni on ihan mallioppilas pikkuhevosten käytöskoulussa.
Pois on jäänyt turha hampaiden kalistelu ja irvistely, kuopiminen ja muu jätkämäinen uho. Niillä kun ei näillä tiluksilla hanki itselleen mitään hyvää. Ei ainakaan porkkanoita tai nameja.
Kiitosta sen sijaan sataa siitä, kun kyseenalaistamatta seistään mallipoikana loimensovittajaisissa. Ihan kylmiltään sadenuttua ei niskaan heitetty, pitkin kesää on harjoiteltu pyyhkeillä ja muilla kauhtanoilla. Tuommoinen pikkuinen joutuu aina sietämään sen, että lähes kaikki käsittely tulee ylhäältä päin. Samalla kasvaa luottamus (tai epäluottamus) siihen, ettei ylhäältä mitään pahaa tule.
Kesän vesileikit ja niiden jälkeiset kuivattelutuokiot valmistivat pikkuponin loimikauteen. Ihan siinä hoitotoimenpiteiden yhteydessä luontevasti. Niinpä loimi jonka selkäpituus on kokonaiset 75 cm, oli ihan helppo nakki ensimmäisestä pukemiskerrasta lähtien. Jo vain on tyylikäs Horsewaren Petit Rangen sadeloimi.
Perikunnan vanhempi on tehnyt ison työn Kasperin sivistämisen kanssa. Minä korjaan sadon erityisesti aamuisin, kun ulkoistan ponit päiväulkoiluun. Kasper on siinä mielessä ihan tyypillinen pikkuviikari, että sillä on aina vähän muurahaisia pöksyissä, millään ei malttaisi odottaa kun hidas ihminen näpertää päitsien solkia ja lukkoja kiinni.
Veikkaan, että lievää kihinää nahkoihin on odotettavissa niinäkin aamuina, kun polvillani kökkelehdin ponin mahan alla kiinnittämässä mahasolkia.
Suuren kiitoksen kera Kasper siirtyy syyslukukaudelle.
Kivaa syyskauden alkua sinulle, missä lienetkin !
Ihana, taitava koululainen! Meilläkin mennään vieläkin silloin tällöin ponikoulutunnelmissa, vaikka poni on jo aikuisiässä. Poni on aikaisemmassa elämässään oppinut ratkaisemaan huolestuttavat tilanteet ihmisen kannalta kyseenalaisilla tavoilla, nyt etsitään uusia toimintamalleja. Onneksi vanhempikin poni on oppinut vuoden aikana paljon uutta ja huolestuttavat asiat ovat vähentyneet. Menestystä ponikouluun, hauskalta kuulostaa!
VastaaPoistaHuolestunut hevonen tekee välillä äärimmäisiäkin ratkaisuja, onneksi olette nyt päässeet yhteistyön makuun.
PoistaElämä on oppimista, pikkuisilla poneillakin. Tästä on hyvä jatkaa.
Nuori yksilö mitä tahansa lajia on aina projekti. Mulla on projekti aussie vaiheessa täällä. Aikakin tekee ihan eetvarttia sen kasvatuksen ohessa. Pieniä askelia eteen ja välillä taaksekin - sitä se elämä on!
VastaaPoistaIloa ja valoa Torpalle!
Just näin se on ! Saimme Ponimiehen niin valtavan mukavaan ikävaiheeseen, että tämä pikkuriiviö tuntuu vallan kummalliselta vehkeeltä.
PoistaSulla onkin piiiitkä aika siitä kun nuoresta koirasta olet koulinut sivistynyttä. Onneksi aika tasii.
Mukavaa pyhäpäivää !
Komppaan Titaa! Kasvatus ei ole helppoa hommaa, se vaatii pitkämielisyyttä ja kasvattaa kasvattajaakin jostain syystä. Meillä Suloa on koitettu kasvattaa (minä ja Nöpö), mutta sisäinen pentu aina vain nousee pintaan ja koetellaan ja koetellaan ihan koko ajan. Komea pikkuinen poni!
VastaaPoistaMukavaa alkavaa syyskuista viikkoa! Työt loman jälkeen alkavat enkä ole ihan varma onko se kivaa vai ei, onneksi uusi loma alkaa kuukauden päästä ja silloin lähden karkumatkalle...:D
Voi nuoret ja huimat, aina se pentumaisuus välillä puskee esiin.
PoistaHuomaan todellakin, että itsekin oppii, jos muuten niin juonikkaammaksi. Edellinen penikka meillä ennen Kasperia oli Elmo ja sitä ennen Lellu. Hyvä tuli kaikista joskin Lellu on ihan omaa luokkaansa <3
Irtiotot ja karkumatkat ovat ihania odotuksen aiheita, sinä onnekas :-)
Mukavaa viikkoa sinullekin !