Ruuhkaviikosta toiseen

Selittelyt sikseen, ruuhkaviikkoja eletään. Ei jouda/malta/jaksa päivittää blogia.

Kuluneeseen viikkoon mahtui kaikenlaista juoksevien asioiden perässäajelua (kiitos Satu seurasta) ja tulevien tapahtumien ennakointia. En nyt sen kummemmin ryhdy kertaamaan kaikkea nähtyä ja tehtyä, totean vain, että aika todellakin saa siivet. Ikkunanpesuprojektini edistyy, tänään pesin viimeiset etueteisen ikkunat. Enää tv-huone ja alakerta on tältä erää valmis. Mikäli täällä ensi keväänä ylioppilasta juhlitaan, otan ilolla ohjelmaani uuden pesukierroksen.

Pääskysten kokoontumisajot ovat alkaneet. Väkeä on kuin pipoa läheisillä sähkölangoilla. Meiltä naapuriin alkaa olla langalla ruuhkaa ja tolpalta muuntajallekin johdoilla tunnelma tiivistyy. Ilmeisen onnistuneet pesinnät oli pääskyilläkin. Nyt syksyllä aion ottaa (otattaa) pöntöt alas ja suorittaa niille kunnon pesun.

Ruuhkaa oli myös Kukkakuhhauksessa Karjalanruusun tiluksilla. Ensimmäistä kertaa siellä käytiin lauantaina, mutta todellakaan ei ollut viimeinen kerta. Pikkuisen jäi kaihertamaan pari kuivakukkakimppua, erityisesti pellavanipulle löytyisi kyllä maljakko ja asemapaikka.

Perhospolulla oli paljon siipiveikkoja, montaakaan sekuntia ei tarvinnut odotella kun joku jo lepatteli viereiselle ikiviuhkon kukinnolle. Ja niitä ikiviuhkoja oli paljon, jösses sentään!

Torpallakin lepattaa paljon perhosia, pitkä ja lämmin kesä on ollut suotuisa pääskysten lisäksi perhosille ja korennoille (ja ampiaisille). Välillä saa ihan oikeasti väistellä suruvaippoja jotka liehuvat ilta-auringossa lähes holtittomasti.

Kuhhauksessa oli läsnä myös hevoshenkilö. Tarkemmin en tätä yksilöä jututtanut, siellä oli monta minua kovemmasta hevosenkoskemisikävästä kärsivää kansalaista. Turpaterapiaa saan kotona aivan yllin kyllin.

Minuun teki vaikutuksen erityisesti se, kuinka ystävällisesti oppaat ja henkilökunta jaksoi vastata kaikkiin kysymyksiin ja kuinka omistautuneita kyläyhteisöläiset olivat. Siellä on muuten kyläkoulu myynnissä, vain 76 000 € on pyynti hyväkuntoisesta yli 400 m2:n hirsirakennuksesta. Siitähän joku laittaisi näppärän leirikeskuksen tai vaikka kesähostellin. Pihalla oli hienossa kunnossa pidetty ruohokenttä jossa jo sieluni silmin näin kaikenlaista toimintaa poninäyttelystä koirankoulutuskursseihin. Vain noin 50 km lähimmälle lentokentälle ja vielä lähempänä on juna-asemakin.

Ajoitimme visiitin onnekkaasti, ei päästy ihan Rääkkylän kylälle asti kun raivoisa rankkasadekuuro runteli auton kattoa. Autossa ei meinannut pyyhkijöiden teho riittää, vettä tuli todella vuolaasti ihan taivaan täydeltä. Se oli kuitenkin ohi yhtä pian kuin alkoikin.

Olen ihan valtavan iloinen, että tuli lähdettyä. Mukava reissu, kiva kohde ja muutama tunti ihan vaan turistielämää kotikonnuilla. Pitää vielä Äitikultakin tuonne käymään ja joulupuodin aikaan haen sieltä muhkeat kauralyhteet. Hienoja olkihimmeleitäkin siellä oli, todella monimutkaisen näköisiä rakennelmia.

Viikolla on tuumailtu monen tapettihyllyn äärellä. Kun näytepaloja on nyt noin 15, alkaa kolmen kärki selvitä. Onneksi kärkikolmikkoon mahtui oma suosikkini. Meinaamme tulevana kylmänä vuodenaikana vihdoin rempata oman makuuhuoneemme. Sitten saakin jo aloittaa remppojen uusintakierroksen. Tuvan tapetit miellyttävät vieläkin omaa silmää niin paljon, että uusinta alkaa varmaankin Iso-J:n työhuoneesta. Siellä on verkkokalvoja raastava ristiriita kahden eri tapetin välillä. Piti tulla lasiset pariovet kahden huoneen välille, ei tullut mutta kaksi eri tapettia jäi ikävästi huoneiden väliseen 'saumakohtaan'.

Ennen sisätilaremontointisesongin (jee mikä omatekemä yhdyssanahirviö) alkamista pitäisi ynnäillä tarvittavan ovipaneelin määrää. Neliöt laskee helposti, mutta juoksumetrit onkin vähän toinen juttu. Tallin päätyseinä ja autohallin liukuovet on meininki laittaa vihdoin kuntoon. Talliin tuleva lisäeristys on aika ehdoton juttu sillä meinaan asuttaa lammaskarsinaan (kuivikevarastoon) orpingtonit talveksi. Kuivikkeille jätetään vain yhden lavapaikan verran tilaa.

Oscar pyrkii ulkoistamaan itsensä, tilaisuutta huimiin seikkailuihin ei jätetä väliin ja ihmeen ketterästi puujalkakatti vilistääkin ovesta ulos heti kun siihen aukeaa kissanmentävä aukko.

Lauantaina Ossi seikkaili tiellä ja haastoi autoa kaksintaisteluun.
Onneksi vain omassa mielikuvituksessaan ja omalla pihatiellä, isommalla tiellä olisi sattunut varsin nopeasti hyvin pahasti.

Kukaan ei huomannut missä välissä Felix harhautui samaisesta ovesta. Vasta tänään sunnuntaina tajusin Felixin puuttuvan ruokajonosta. Onneksi kissa löytyi aitasta ihan ehjänä ja äärimmäisen nälkäisenä. Hämähäkeillä ja yöperhosilla ei vatsa täyty. Elmo taitaa olla ainoa viisas, se ei vahingossakaan astu ulos, mieluiten kelliskelee ikkunalaudan paremmalla puolella.

Ja mitä tulee kissanmentävään ovenrakoon, meillä on myös ponintultava oviaukko. Kasper otti tuntumaa takaeteisen henkilökuntaoveen.

Olisiko teillä aikaa puhua leipäasioista?

Alkavalla viikolla Iso-J jatkaa reissujaan, Perilliset opintojaan ja minä koetan saada aikani kulumaan. Vakaasti harkitsen pitäisikö hakea turvapaikkaa Espanjasta, kotimaa kun ei minua huoli vieläkään sosiaaliturvan piiriin. Yrittäjyys on vakava rikos ja siihen syyllistyneitä sivalletaan valtiollisella avokämmenellä molemmille poskille. Lohtua ei myöskään tuo se, että vakuutusyhtiön lääkärit totesivat minut taas kerran lähes työkuntoiseksi. Lähes ei ole täysin. Ja oma kokemus sanoo päinvastaista.

Koetan pitää pikkuisen aktiivisempaa päivitystahtia, nyt nimittäin sattuu ja tapahtuu paljon kaikkea.

Mukavaa viikkoa !

Luvassa parempaa pastakastiketta