Ollos tervehditty, Arki !

Antaa tulla vaan !

Kuvituksena tällä kertaa kanalan aina ahkeraa väkeä.

Näin se kuumin kesäsesonki jäi taakse ja arki alkoi. Tätä näpytellessäni istun ihan keskenäni tuvassa ja kaadoin kolmannenkin mukillisen kahvia. Aivan yksin en tietenkään ole, kissat ja koirat lojuvat kuka missäkin. Vieno kuorsaus paljastaa Leffen sijainnin, Peetu kaivautui tapansa mukaan tyynyihin.

Perikunta juoksi bussiin ja kohti koulujaan. Meillä on nyt Abi ja tokaluokkalainen, lukiossa hänkin.
Sitä minä en varmaan eläissäni ymmärrä, kuinka näin nuorella voi olla niin vanhat lapset.

Iso-J:kin pyörähti reissulleen. Perhekalenterin merkinnöistä päätellen reissua pukkaa paljon, tuliaisia on luvassa ainakin Puolasta ja Saksanmaalta.

Onneksi arki on tällä viikolla lyhyt, vain tämä ja huominen päivä.

Maakuntaradion aamuohjelmassa muistutetaan autoilijoita olemaan tavallista tarkempana liikenteessä ja syystä. Siellä on taas untuvikkoja ja keltanokkia liikenteessä. Ainakin koulujen lähistöllä pitäisi malttaa katsoa ja odottaa, antaa tietä ja varmistaa pikkuisille turvallinen koulutie.

Kuvassa etualalla valkoinen, hyvin todennäköisesti kukkopoika. Takana bobtail -värinen kana. Näyttää hyvinkin siltä, että kesän tipusaldossa valkoisia kukkopoikia on enemmistö ja bobtailit liki kaikki kanasia.

Tälle päivälle on luvattu lisää lämpöä ja mittari kertoo nyt lukemiksi reilusti yli +20°. Onneksi mitään isompaa jumppaa ei ole työlistalla. Kaikesta lomailusta huolimatta olen saanut pestyksi jo monta ikkunaa, juuri nyt en viitsi ajatella kuinka monta pientä ruutua ja lasipintaa vielä on jäljellä. Ikkunanpesussa (niinkuin monessa muussakin hommassa) vaikeinta on aloittaminen. Kyllä se sitten sujuu kun saa homman alulle. Voi olla, että tänään pesaisen etukuistin ikkunat. Voi olla, että en.
Akuutimpi tarve läsnäololleni on mustaherukkapensailla.

Arki on ollut silkkaa juhlaa tällä viikolla muutenkin.
Tiistaina 7. elokuuta Torpalla oli taas uudenvuoden aatto. Tuli täyteen 9 vuotta elämää tällä mäellä. Ensi vuonna eka kymppi täynnä, se on totisesti juhlan paikka. Aika on kieltämättä kulunut kuin siivillä. Taidankin selailla blogiarkistoa ja palauttaa mieleen tunnelmia ja tapahtumia matkan varrelta. Ei välttämättä mitään hirveän hohdokasta, mutta täyttä elämää ja sehän se on kaikkein arvokkainta.

Eilen juhlistin omaa vuosijuhlaani koeponnistamalla upouuden pyykkärini. Voi varjele kun on mahtava peli ! Etupaneeli on kuin lentokoneessa, paljon vilkkuvia valoja. Eikä siitä puutu kuin Netflix. Yksi on vielä kokeilematta, nimittäin koneen höyrytysohjelma. Tässä käy varmasti niin, että istun nokka konetta päin ja ihmettelen täysin uutta ohjelmaa. Ainakin Elmo tulee varmasti kaveriksi katsomoon, sitä kissaa kiinnostaa kaikki hurina ja suhina, vesi ja varmasti höyrykin. Meillä tulee olemaan Elmon kanssa niiiin jännää.

Jännä sekin, että kyllä se edellinenkin kone ihan hyvin hommansa toimitti. Siitä vain meni ohjelmat sekaisin, eikä osannut enää toimittaa viimeisiä huuhtelu-linkouus -toimenpiteitä. Vehje vietiin myymälän kautta kierrätykseen ja uusi tuli tilalle. Nyt vasta ymmärrän, mitä tarkoittaa syväpuhdas.

Arki tarkoittaa ainakin meillä joitakin aika suuria muutoksia. Ainakin unirytmi pitää korjata, hyvällä mallilla ollaankin jo sen suhteen.

Ruokarytmin fiksaaminen onkin vähän toinen juttu. Täällä kun on noudatettu lähes välimerellistä ruokailurytmiä, päivän isoin ateria syödään illalla, päivän viilennyttyä. Kun on kuitenkin pakko huomioida aikaiset aamuherätykset, illallista ei voi ihan puoleen yöhön venyttää.
Eiköhän tässä päästä ihan säädyllisiin ruokailuaikoihin viimeistään iltojen ja ilmojen viilennyttyä ja pimennyttyä. Jätetään illallinen pois ja siirrytään päivälliseen, kuudelta kattilat pöytään.

Hevosten osalta arki ei tuo mitään muutoksia. Paitsi syksy tuo loimituksen, sitten kun se syksy joskus sateineen koittaa. Kasperille pitää ostaa sadeloimi ja varmaan joku toppanuttukin, ainakin Horsewarella on Petite -mallisto, ne ovat aivan huippusöpöjä ja jokaikisen sijoitetun euron arvoisia koska kestävyys on aivan huippuluokkaa. Toivottavasti Kasper ei ole loimentuhoaja. Mikäli se semmoiseksi osoittautuu, pitää ryhtyä kemialliseen sodankäyntiin ja hankkia jotain pahanmakuista loimenkyllästettä. Otolla varmaan niin palaa hihat ja hermot mikäli poninrääpäle roikkuu loimenhelmoissa.

Minä vietän enemmän aikaa tallissa, ylläpitohommat siirtyvät kontolleni lähes kokonaan, tuttua puuhaa sekin aiemmilta vuosilta. Olen menettänyt tallimestarin tittelini Perikunnan vanhimmalle ja palautetta tulee milloin mistäkin.

Tallinpäätyremontti oli suunnitelmissa tälle(kin) kesälle. Vielä se on aloittamatta ja laudat sun muut kaupassa. Se on kuitenkin pikkuinen pakko aloittaa, meinaan nimittäin siirtää osan kanoista tallin neliöihin. Pölyasia on kuitenkin ensin ratkaistava. Minä en halua höyheniä hevosten vesiastioihin enkä kanapölyä heiniin.

Tämmöistä kaikkea arki tuo tullessaan. Kaiken tähän mennessä kokemani perusteella toivon, että arki pysyisi kohtuullisen ennustettavana ja tasaisena. Se on sellaisenaan hyvää ja arvostettavaa.

Tasaista arkea sinullekin, missä lienetkin !

PeeÄäs:

tänne loppuun vielä sangen osuva kuva siitä, miltä minä ainakin tulen näyttämään muutaman viikon kuluttua kun arki on tehnyt ns. tehtävänsä: