Odotuksen aika

Onneksi olen kohtuullisen kärsivällinen ihminen, silloin kun se on ainoa vaihtoehto.
Elän taas kerran odotuksen päiviä, viikkoja, kuukausia. Sen tarkemmin asiaa avaamatta, hyviä uutisiahan sitä aina toivoisi ja odottaakin. Etenkin terveyttä koskevat odotusajat ovat kieltämättä hermoja koettelevia. Kun vakuutuslääkäri jo totesi minut terveeksi, tehkööt saman myös näytteitä ja kuvia tutkivat lääkärit.

Seniorikansalainen odottelee torstaita ja lääkärin tapaamista, huojentavia kuulumisia toivoisimme kovasti sieltäkin.

Syksy nimittäin puskee päälle ja se jo itsessään on aika kurjaa. Siihen ei välttämättä tarvitsisi yhtään uutta vastoinkäymistä. No, olisi edes aurinkoinen ja kuiva syksy. Ainakin kohtuudella sateita.

Ruikutus ja synkistely sikseen.

Tyrnisatokin antaa odottaa itseään, mutta silti bongailen toiveikkaana puskien oksistoon ja iloitsen ihan höpelönä kun jostain välistä pilkahtaa pirteää oranssia. Tarvitsen tikkaat ja paljon tuuria, mikäli meinaan nuo muutamat marjat taltioida talven varalle. Voihan siinä niinkin käydä, että säilön jokaisen puskasta irronneen 'oman'  tyrninmarjan nahkasäkkiin ja ostan talvella mehua.

Kanalan rouvat ryhtyivät taas kerran mihin lie korpilakkoon ja pistivät munahanat kiinni. Ostomunilla mennään ja odotellaan aikoja parempia. Ovat ne kieltämättä sangen temperamenttista porukkaa ja hoivaavat tipujaan mieluummin kuin munivat.

Onhan se sitten kuitenkin aika huikeaa ja ihanaa, kun ensimmäinen kunnon tyrnisato saadaan ja miten kiva on kerätä kanalasta värikästä munasatoa.

Sitä odotellessa, kivaa viikonjatkoa !