Vielä on ruusussa nuppuja

Tässäpä todistusaineistoa Kanadanruusujen sisukkuudesta.
Kaikesta kaltoinkohtelusta huolimatta nuo sinnikkyyden perikuvat pusertavat aina vaan uusia nuppuja. Vaaleammanpunainen on kasvanut tänä kesänä kokoa varsin reippaasti. Vaaleampi on kuin kyykyssä koko ajan, kai se raukka pelkää "hoitotoimenpiteitäni".

Minulle tuli alun perin kolme ruusua Blomqvistin taimistolta, mielestäni vain nämä kaksi selvisivät ensimmäisestä talvestaan. Jossain vaiheessa kulunutta viikkoa löysin ruusujen tilausvahvistuksen, ainakin joku on ollut 'Hope for the Humanity'. Jahka huolella arkistoimani paperi löytyy uudelleen, saadaan kaksi muutakin nimeä kohdistettavaksi oikeille ruusuille.

Näiden jatkona kököttää kivasti jalkojaan jatkanut suviruusu 'Poppius'. Toisessa päässä istutelmaani henkeään haukkoo ihana sulohelmipihlaja. Se saa päälleen talveksi vaikka pannumyssyn tai mummon alkkarit, kallisarvoinen harvinaisuusherkku kun on kyseessä.

Löytö kasvihuoneesta, enkelipelargonia

Ihan vielä en kuitenkaan suostu miettimään syksyn pakollisia kuvioita eli talvisuojauksia.
Ne tehdään sitten kun maa on vähän kohmeessa ja ilma kirpeä.

Ainakin täällä meidän selkosilla on ollut oikein mukavat säät. Aamulla tarvitaan villatakki niskaan kun vien hevosia ulos. Silti koko päivän pärjää kesävermeissä ja hevoset loimetta. Edes sadeloimille en ole nähnyt mitään tarvetta, kesäsade ei ponien kohtaloksi koitune.

Sen verran olen tehnyt myönnytyksiä vääjäämättä vaihtuvan vuodenajan suhteen, että nakkelin ostamani syyslannospänikän puutarhaan. Lannoitin erityisen huolella luumupuun koska todellakin toivon satoa ensi kesälle. Kyseessä on naapuritilan iänvanhan luumupuun poikanen ja niskassa painaa pikkuinen suorituspakko saada puu satoisaksi. Mäen vanhimmat naapurit siirtyivät kumpainenkin tuonilmaisiin, siksipä juuri koen velvollisuudeksi vaalia vanhain perintöä.

Oi kuinka iloitsenkaan jokainen aamu, kun saan käydä nuuhkimassa kasvilavojeni hajuherneiden tuoksua. Aamuisin se on erityisen voimakas. Silloin kun olin alle ensimmäisen kymmeneni, sain AINA synttärijuhliini tuoksuvan kimpun naapurin Marjolta. Aika on erottanut minut sekä Marjon (harmi!!) ja jalostanut ihan vaisuntuoksuisia hajuherneitä.

Minulla oli ilo ja onni asua pienen puutarhatilan rajanaapurina ja tutustuin jo pienenä (hihhii, ollut joskus pieni eli nuori) kaikkiin silloin niin eksoottisiin juttuihin, niinkuin maissiin ja chilipaprikaan.

Naapurissa oli kaikkea ihanaa, erilaisia lajikkeita tomaateista ja omenoista. Muistan vieläkin kuinka mehevä valkea kuulas -omenalajike olikaan kirpeänä syysaamuna puraistuna. Meillä oli Marjon kanssa tapana napata evääksi omput ja luumut. Koulusta tultua seisoin usein karviaispusikossa välipalalla.

Niinpä olin aivan hulluna innosta kun tajusin vihdoinkin onnistuvani hajuherneen kasvattajana. Nämä ovat kyllä nättejä mutta ihan hajuneutraaleja :(

Olen kuitenkin leikkonut mahdollisimman paljon maljakkoon, ainakin ennenvanhaan kukkivat villimmin kun niitä leikkasi.

Kaveriksi olen poiminut milloin kirveliä, nyt syysleimua.
Ensi keväänä aion kylvää rohkeammin eri värejä, nyt näköjään tuommoinen syntisen lila jaksoi parhaiten, pari hassua vaaleampaa sinnitteli säleikköön asti.

Onneksi nämä Espanjasta tuomani kirjopäivänkakkaran siemenetkin itivät ja kuuman kesän ansiosta viihtyivät.

Ovat kukkineet muuten jo heinäkuun alusta saakka.
Ken siemeniä tahtoo, laittakoon kommenttilootaan viestiä.

Tälle viikolle on jo mahtunut yksi lupaava migreeni ja yksi rikkihakattu vessan ovi.
Vanha talo tekee kepposia, tällä kertaa vessan ovi meni viimeiseen takalukkoonsa. Tokavika takalukko aukeni ja Perikunnan nuorempi saatiin ulos kohtuullisessa ajassa.

Iso-J jostain syystä meni ja lukitsi itsensä (testimielessä tottakai) sillä seurauksella, että tarvittiin talttaa, vasaraa, sorkkarautaa ja raakaa voimaa ennenkuin ukko oli vessasta ulkona.

Hiki tuli oven molemmin puolin.

Ovi meni uusiksi, onneksi tallinvintillä oli jemmassa lisää näitä painavia täyspuisia sisäovia.
Minä jo niin kuulen Remonttikeijun kutsuvan. Ja todellakin tiedän mitä teemme tulevan talven pimeinä iltatunteina.

Torstaille on luvassa kauppareissuja ja muita hankintoja, perjantaina tulee Kummipoika ja lauantaina luvassa rapujuhlat Kainuussa.

Ai että, paljon kivaa tiedossa.

Mukavaa loppuviikkoa, missä lienetkin.