Uhkeata elokuuta

Vilvoittavien vesisateiden myötä puutarhakin villiintyi entistä huimempaan kukintaan. En kyllä olisi ikinä osannut ennustaa, että muutaman kolean ja sateisen kesän jälkeen täällä päästään näin hurjiin lämpölukemiin. Ihan keikahti koko homma uusille säädöille, liekö tämä nyt sitä ilmastonmuutosta? Toisaalta en kauheasti kehtaa valittaakaan säistä, minulle passaa Andalucian lämmöt kotimaassa.

Kun puutarha puhkuu ja uhkuu runsauttaan, myös minä totean puhkuvani entistä helpommin ja ilmeisesti olen jotenkin runsastunutkin kun yksi jos toinen vaate on kaapissa kutistunut. Huomaan valitsevani mieluiten päälleni jotain jossa on joustava vyötärö ja väljä mitoitus muutenkin. Asialle täytyy varmaan tehdä jotain, sillä talvi tuppaa muutenkin varastoitumaan minuun, vuosi vuodelta runsaammin ja sitkeämmin.

Toistaiseksi olen lohdutellut itseäni sillä, että hellepäivään nyt kuuluu olennaisesti jäätelö ja muut herkut, ei roseeviini maistu marraskuussa yhtä hyvälle ja suun myötäiselle kuin kesäiltaisin. Ja hyvänen aika, kyllä grillattu halloumijuusto nyt vaan on ihan parasta. Kuin myös grillattu maissi, uudet perunat ja voinokare. Onhan noita herkkuja.

Takaisin puutarhaan. Keväällä suurin toivein virittelin lavakaulusviljelyksiä. Kylvin, kastelin, kitkin ja harvensin. Aivan sama muffinssi-ilmiö kävi lavoissa kuin mikä minulle housunkaulusten kanssa, yli tulvii. Eli onnistuin jotenkin ylenpalttisesti. Eniten iloitsen taaemman laatikon ristikossa kiipeilevistä hajuherneistä, ne näyttävät todella viihtyvän. Odottelen kukintaa alkavaksi aivan näinä päivinä.

Yrttimaalla on muutenkin aivan hillitöntä. Yrtit kukkivat, tuoksuvat ja leviävät, sipulit punkevat jo ylös maasta, valkosipulit nostettiin jo. Lipstikka tulee vuosi vuodelta hullummaksi, nyt se kaatui omaan suuruuteensa helteissä ja etenkin niitä seuranneissa rankkasateissa.

Kasvihuone on yleensä ollut varmin paikka saada satoa. Nyt se osoittautui aivan liian kuumaksi paikaksi vaikka miten tuuletusta ja kastelua yritettiin tarjota. Ulkolavoissa kesäkurpitsa viihtyy mainiosti, kasvihuoneessa kitui. Kasvihuonekurkku antoi aluksi hienosti satoa, helteiden myötä kurkut lötkähtivät yksi toisensa jälkeen.

Mansikkasato jäi minimaaliseksi, pensasmustikoita saatiin vajaat kymmenen maistiaismarjaa. Kauriit söivät talven pimeydessä vadelmarivistöt melkein tasaiseksi ja säästyneet vadelmat kuivuivat paahteeseen. Hernepenkki kärähti, ensimmäistä kertaa ikinä.

Vähän jo suunnittelin, että pienennän vadelmarivistöjen osuutta, aivan liikaa siellä niitä on ollutkin. Toisaalta olen kutsunut ystäviä ja naapureita poimimaan itselleen talveksi herkkuja ja hyvin ovat kelvanneet. Kun nyt kuitenkin ainakin jotain paikkausistutuksia on tehtävä, meinaan kokeilla jotain uusia lajikkeita. Ottawa on meidän vadelmalajike, saa ehdottaa uusia tuttavuuksia.

Viinimarjoja tulee ylenpalttisesti. Omenoita näyttäisi vaivaavan pihlajanmarjakoi, hedelmät ovat ihan rupisia. Viime vuonna omppuja vaivasi rupi, mätä ja mikälie muumiotauti, sadekesän satoa sekin.

On niin kiva käppäillä marjapuskakierrokselle, erityisesti rakastan karviaisia. Ne ovat ihan parhaita suoraan puskasta syötynä. Valitettavasti myös Leffe ja Peetu ovat mieltyneet karviaisiin ja hotkivat minkä ehtivät. Vapaana löntystelevä kukkokin löytyy yllättävän usein marjapuskista. Se on aivan tohkeissaan saskatooneista ja onkin nyppinyt alimmat oksat aivan tyhjiksi.

Saskatoonia täällä on aivan liikaa, tekisi mieli pistää ainakin yksi rivi tasaiseksi. Mikäli nämä kesät jatkuvat tämmöisinä, täällä voi oikeasti alkaa vaikka viininviljelijäksi. Mesimarjaa meinasin ainakin laittaa osaan vadelmarivistöjen aukkopaikoista, se vasta on herkkua.

Onhan tämä kieltämättä aika ihanaa ja ylellistä kun voi kasvattaa paljon syötävää omalla maalla, omalla tavallaan. Seniorikansalaisella on lisäksi omat rivinsä retiisiä, pinaattia ja mitähän lie muutakin. Perunalajikkeemme Afra on aivan valtavan ihana ja maukas peruna, suosittelen lämpimästi.

Näillä mennään uutta viikkoa etiäpäin. Perikunnalla alkaa opiskelu vielä tällä viikolla, Iso-J lähtee reissuun ja arki alkaa muutenkin. Itselläni toki on luvassa silkkaa hauskaa ja hemmottelua, kampaajalla aloitan huomisen ja ties mitä tällä viikolla vielä ehdinkään. Luvassa olevat leivoskahvit, pullavohvelit ja kreikkalainen katuruoka pitävät minutkin varsin runsaana ja uhkeana.

Pulla päivässä pitää pyllyn pyöreänä ja nutturan löysällä.

Tähän loppuun vielä muutama kuva silmänruuasta, sitäkin tarvitaan ja sitähän täällä piisaa.
Mukavaa viikkoa, missä lienetkin.