Syyskuun kärpäset

Ärsyttävät syksyn kärpäset ovat täällä taas !
Tuvassa parveilee pieniä mustia hedelmäkärpäsiä. Vaikka miten siivoaisi, luuttuaisi ja kuuraisi. Joskus niitä pölähtää jopa jääkaapista.

Yläkerrassa pörrää talvehtimispaikkaa (tai jotain) etsiviä isoja ryökäleitä, eteläseinusta taitaa olla niille mieluinen, eniten niitä luonnollisesti parveilee meidän makuuhuoneemme ikkunassa. Kärpäsen surina on unettava, silloin kun lojuu riippukeinussa tai aurinkotuolissa. Omassa makuuhuoneessa se on äärimmäisen ärsyttävä ääni. Enkä todellakaan halua ajatella sitä, että joku örkki ryömii nenään tai suuhun kun kuorsaan vienosti yöunillani.

Onhan kärpäsiä toki aina, tallissa etenkin. Sinne ne tavallaan kuuluvatkin ja ällöttäviä liima-ansoja ripustellaan talliin aina kesäkoristeiksi. Onneksi paarmat ovat jo poistuneet, samoin polttiaiset. Eikä hirvikärpäsiä ole näkynyt vielä yhtään.

Tänä kesänä huonekärpäsiäkin oli aivan hillitön ennätysmäärä. Kärpäslätkät viuhuvat edelleen ja mehuun hukkuu päivittäin puistattava määrä mustia inhotuksia. Kippaan mehuansat sisältöineen kanalan ruokapönttöön, lisäproteiini kelpaa rouville hyvin. Eikä pikkulinnuillakaan tainnut nälkävuosi olla.

Felix on oikein taitava pyydystäjä, se vaanii makkarin hyttysverkolla ja heti jos uskalias erehtyy verkon väärälle puolelle (joo, siinä ON reikä alareunassa, Felixin askartelema), kissa tinttaa täystassullisen ja surutta syö tuupertuneen surisijan.

Muut kissat eivät ole aivan yhtä taitavia, Elmo paksun mahansa kanssa ei edes yritä, kovin kiinnostuneena se kuitenkin aina katselee kärpästen jahtaamista.

Mikä on sinun toimivin myrkytön kärpästenkarkoittimesi? Nyt ne vinkit tänne -ja äkkiä. Hermo mänöö.

Syyskuun ääni on kärpästen surina ja väri on keltainen, ehdottomasti keltainen.
Se ei ole varsinainen suosikkivärini. Paitsi ihana välimerellisen värikartan sahraminkeltainen, se on oikeassa paikassa oikein annosteltuna aivan ihana.

Puutarhassa ei piitata minun mieltymyksistäni, keltaisuus valtaa ensin kukkapenkit ja kohta koivut.

Tämä syyskuun eka viikko aloitaan kuitenkin totuttuun tapaan ihan kesäisissä lämpölukemissa ja auringonpaisteessa. Olin näkevinäni viikonlopun uutisvirrassa jonkin ennusteen jossa lupailtiin lämmintä syksyä ja ainakin aluksi varsin vähäsateistakin. Jo vain semmoinen keli minulle kelpaa.

Onneksi pahin flunssa taitaa olla selätetty eikä alkava viikko tunnu niin lannistavalta kuin miltä elämä tuntui vielä lauantaina hissikuumeen aikaan.

Juuri nyt vieressäni surisee muuan keltainen otus, taidanpa ottaa Felixin kanssa pienet ettonet ja siirtyä sitten iltapäivän askareisiin, heippa !