Ärsytys Maximus Kurjimus Surgimus

Tämä tauti ei käy hengen päälle, mutta kyllä se kuulkaa pinnaa kiristää. Sekään tieto, että kohtalotovereita on tälläkin viikolla vaikka miten paljon, ei lohduta yhtään, sääliksi käy jokaista.

Vielä en tiedä minkäniminen bakteeripesäke minua riivaa, mutta antibiootit aloitettiin eilen. Verinäytteitä on tutkittu ja niissä ei mitään kummaa ollut, tulehdusarvot kolminumeroiset.

Kyllähän tämän nielukivun ja muut viheliäiset oireet kestää, ei siinä. Mutta hirmuisesti ärsyttää se, ettei pääse pihalle hommiin ! Kanalian väki tahtoisi pikkuhiljaa sisätiloihin ja omiin porukoihinsa. Kukkapenkeissä olisi paljon kaiveltavaa ja uusia istutettavia olisi vaikka miten paljon.

Etenkin tänään aurinko paistaa liki pilvettömältä taivaalta, kohtuullisen leppeä tuuli puhaltelee ja muutenkin ilma on kuin morsian. Ihan superkesä meillä on ollut ja jokainen kuiva syyspäivä otetaan ilolla vastaan.

Täällä sitä hiihdellään villasukissa ikkunasta toiseen ja haikaillaan ulos, kaunista ja kuivaa syyspäivää ihaillen. Alan jo tajuta miltä sisäkissasta tuntuu, kun se katselee ulkomaailmaa turvallisesti lasin läpi. Yhä paremmin ymmärrän miksi Oscar niin silmät leimuten mulkoilee aina kun ulosjuoksuyritys blokataan.

Lääkäritäti kuitenkin lateli minulle madonluvut liian aikaisesta liikkeellelähdöstä ja käskytti shomasti ljiudentaen pjyhsymjään shishjäljlä ja ljämpimjänä. Daa, pysytään sitten, on se kuitenkin suhteellisen pieni vaiva ja riesa. Eikä kestä ikuisesti.

Jos annettu ja otettu lääke auttaa, luvassa pitäisi olla kohta räänpaisumus. Ja sitten tauti alkaakin olla selätetty. Hyvä niin, mulla olisi niin paljon muutakin tekemistä. Valokuvausinspiraatiokin iski, pitkän tylsän kauden jälkeen. Heti pitäisi päästä testaamaan.

Noh, lyhyestä virsi huono ja silleen, jatkan koppihoidossa ja toivon parasta. Myös kaikille kohtalotovereille.

Huomenna on jo perjantai, iloa viikonloppuusi !