Sovitteluhommia ja pientä hässäkkää, ehkä pari muuttujaakin

Vaalikahvitkin jäi juomatta kun on ollut sovitteluhommia ihan riittävästi. Ääneni kävin muuten antamassa heti ennakkoäänestyksen alussa joten eipä siitä isompaa urakkaa enää tälle päivälle jäänyt.

Meillä on soviteltu Otolle uutta satulaa. Tai siis semmoista etsitään ja sovittelusta huolimatta semmoista ei ole vielä löydetty. Jokainen vähänkin satulahommista perillä oleva tietää, että urakka on aika mahdoton, etenkin kun ei haluta tehdä kompromissia vaan löytää kerralla hyvä. Satula on hevoselle vähän sama kuin ortopedisesti istuva kenkä ihmiselle. Paitsi satulansovitus on monimutkaisempaa hommaa kuin kenkien sovittelu.

Joka tapauksessa meillä on ollut viime viikon puolivälistä alkaen kolme erilaista satulaa kokeilussa, lauantaina vietiin kaksi pois ja otettiin yksi tilalle ja yksi ensimmäisestä erästä pääsi jatkoon. Huoh.
Edelliskerran sovittelukierroksella vasta 13. satula oli riittävän hyvä. Nyt osataan jo väistää tietyt merkit kokonaan ja oikea kokokin on aika tarkkaan tiedossa.

Otolla ei ole edes ihan mahdoton selkä, vähän on korkeampi perä ja lavat on isot mutta noin muuten ei pitäisi olla mikään maailmanluokan probleema ollenkaan. Mutta kun on. Tänään oltiin jo ihan varmoja, että nyt se uusi ihanuus löytyi. Kun sama satula pantiin selkään myöhemmin ja katsottiin vähän levännein silmin ja saatiin apuvoimiakin, todettiin iloinneemme liian aikaisin. Hevonen kyllä liikkui tarmokkaasti ja letkeästi koeratsastuksessa, mutta jotain puuttui täydellisesti istuvalle satulalle asetetuista kriteereistä.

Puuh. Huomenna saadaan  yksi satula lisää ja paikallisella varusteliikkeellä on vielä muutama kokeilematon penkki. Kuopiosta saadaan satula-autokin paikalle joten eihän tämä oikeastaan kysy muuta kuin kärsivällisyyttä. Yksi ongelma lisää on se, että ahteri joka satulassa enimmäkseen kököttää lähtee viikon päästä kevääksi Espanjaan. Olisihan se kiva, että kuski itsekin pääsee valkkaamaan.

Semmoista.

Viikonloppuna syötiin hyvin. Alkavat olla toistaiseksi viimeiset yhteiset ateriat tällä kokoonpanolla joten otetaan nyt ilo irti. Tein Hasselbackan perunoita vähän italialaisittain varioituna, perunan koloihin salamia, päälle tomaattikastiketta ja mozzarellakuorrutus. Kylkeen mojova naudanpihvi ja tuoretta salaattia. Eipä siinä muuta tarvittukaan. Hyvää oli ja kaikki meni. Kissa nuoli kulhot ja vadit.

Illalla tyrkkäsin vielä uuniin ohrapuurokulhon, aamulla oli muhkeat tuoksut pirtissä ja aamiainen valmiina. Helppoa ja mukavaa.

Viikko alkaa kengittäjän visiitillä, Otto oli nakannut yhden kuljettimistaan yöllä karsinan puruihin.

Tiistaina onnitellaan täysi-ikäistä Perikunnan vanhinta, keskiviikolle on oma aikataulutettu meno ja loppuviikolla pitää keskittyä pakkaamisiin, kevään loput kirjat pitää muistaa hakea ja hoitaa vielä sen seitsemän paperihommaa. Peetulle pitää varata eläinlääkäriaika Espanjasta ja hommata kirppu-, punkki- ja muut tarpeelliset karkottimet. Lentohäkki pitää vielä pestä ja viritellä vesiastia nippusiteillä oviritilään. Ja Peetun passi, se pitää etsiä!

Että jos täällä päiväkirjan puolella on vähän hiljaisempaa tulevalla viikolla niin tiedätte, että täällä sen sijaan kipitetään sukat sutien.

Ensi viikonloppu onkin läksiäisten juhlaa ja tiedän kyllä, että ensi sunnuntaina tähän aikaan saattaa ääni väristä ja leuka väpättää. Lähtevät ryökäleet. Vievät koirankin mennessään.

Vaan pakkohan se on Lassin tanssia kun on tahti annettu.

Moro.