Voi että. Silloin kun Naistenklinikalta kannettiin turvakaukalollinen puolimetristä Perillistä autoon, mietin miten tämän pienen punaisen, ruttuisen käärön saa pidettyä hengissä kun issekseen pitäisi pärjätä.
Ihmeesti se luonto tikanpoikaa opetti ja hyväsyömäisen ja hyväunisen perusterveen tenavan kanssa oli turvallista harjoitella.
Tänään tuo penska on sitten virallisesti täysi-ikäinen, tilasi äsken itselleen uuden passin ja henkkarit, valtuutti vanhan äitinsä sentään ne noutamaan. Henkilökohtaisesti vien ne perille asti, mielelläni vienkin kun kohteena on Hipsaania.
Ja kyllähän me skoolattiin ruokapöydässä. Kellarissa vuosikaudet jemmattu, espanjalainen Clio -viini vuodelta 2008 on auki. Perillinen ei onneksi ensimaisteluiden perusteella tykkää sen enempää punaviinistä kuin oluestakaan, hyvähän se onkin vesi- ja limulinjalla jatkaa. Perheemme raittiusrahasto muisti fiksuja valintoja tehnyttä huomattavalla kannustuspalkkiolla, oli kuulema helppo nakki olla päihteettä 18 ekaa vuotta. Monia raittiita vuosia jatkoonkin !
Kyllä me vanhemmat oikeasti saadaan olla ylpeitä kun on niin fiksu ja kiva Perillinen (vanh.) saatu täysi-ikäiseksi sumplittua. Eikä mitään isompia kahnauksiakaan ole ollut. Jotain sanaharkkaa toki ja murrosiän pahimpina aikoina molemminpuolista kyllästymistä, niistäkin on kuiville kahlattu ilman pahempia traumoja.
Mikäli hän joskus päättää muuttaa kotoa pois, täällä on aina ovet auki eikä avainta ihan vähässä kummassa pois pyydetä. Rutkasti hyviä neuvojakin on tarjolla, mikäli hän niitä joskus tarvitsee. Samat sanat pikkusiskostakin, hyvällä mallilla tuntuisi olevan tämä Perillisten kasvattaminen. Tyhjästä aloitettiin ja priimaa pukkaa heti ensimmäisellä yrittämällä, kröhöm.
Tästä alemman kuvan teinijolpista en ole ihan samaa mieltä kuin omakasvateistani... Elmon säpinäsäkit klipsaistaan pois pikimmiten ja toivon hienolle eukalyptukselleni pitkää ikää, Elmon puutarhuroinneista huolimatta.
 |
Eräänlaisena bonuksena selvisi sekin, että Otolle kaikkein parhaiten sopiva satula on Equipe Emporio ja kuskikin oli varsin tyytyväinen istuimeensa. Nyt on sekin asia saatu ratkaistua ja enää kärkytään sopivaa yksilöä omalle kohdalle. Tänään sovitettuun ja koeratsastettuun ollaan ekalla varasijalla jonossa, alkuhan se on sekin.
Loppuun vielä muutama räpsy puhelimesta, viikon kiireet jatkuvat vielä muutamia päiviä. Lauantaina on tarkoitus juhlia uudemman kerran, toivottavasti saamme mieluisan vieraankin Nemppakuoman hahmossa ! Kävin jättämässä kakkutilaukset samalle hovitoimittajallemme joka on hoitanut kahdet rippijuhlatkin, herkkuja luvassa.
Adios !
 |
| Tonni käteen, känni toteen. Not. |
Voi miten ihanan haikeaa, mutta sellaista se elämä on! Helppoa on maailmaa paremmaksi rakentamaan lähettää lapsi hyvällä itsetunnolla ja perusarvoilla, täyspäisenä ja onnellisena! Onnea teille vanhemmat! Olette tehneet parhaanne ja onnistuneet erinomaisesti! Meilläkin on koti aina avoin paluuseen, jos maailma koettelee (vielä ei ole koetellut niin paljoa). Yksi vaihe elämästä takana, uusi koputtelee oven takana!
VastaaPoistaKaikkea hyvää teidän nuorelle aikuiselle!
Voi kiitos Saila ihanasta kommentista. Ihanaa ja haikeaa, sitä tämä elämä nyt tarjoaa.
PoistaPerikunta on pitänyt välillä meitä ihan ylisuojelevina niuhoina, mutta ehkä parempi niin. Ja sehän on selvä, että neitosten lapsuus jatkui muutamalla vuodella kun muutettiin Espoosta tänne ettäänperälle. Ei ole kaikki houkutukset ihan ulko-ovella vastassa.
Ilmaa siipiensä alle minäkin toivon, kyllä se varmaan pärjää ja hyvä on nuoren tietää sekin, että kotiin voi tulla myös silloin, kun ihan kaikki ei sujukaan.
Wheee... Onnea! On ollut hienot juhlat. Tuo 18 vuoden täysi-ikäisyys tuntui silloin pienten lasten vuosina täysin saavuttamattomalta tulevaisuusfiktiolta. Sitten sitä onkin juuri siinä hetkessä - muistellen niitä äitiyden alkumetrejä. 18 vuotta elämästä meni sittenkin melkein yhdessä vilauksessa. Herättää tunteita.
VastaaPoistaNykynuoret on jossain suhteessa fiksumpia kuin me. Tupakoimattomuus ja alkoholittomuus on paljon tavanomaisempaa ja erinomaisen hyväksyttyä. Meilläkin luvattiin rahapanos, jos 18 vuotiaaksi menee ilman päihteitä. Esikoinen korkkasi palkintonsa, kuopus ei. Mutta asian tavoitteluun oli molemmilla tasavertainen mahdollisuus.
Iloa ja onnea Torpalle! Sulla on siellä nostagiset hetket ja fiilikset.
Kiitos, hieno tyttö on ja hienoja aikoja elämme. Seuraavan kanssa sitä jo ottaa vähän rennommin. Esikoinen on aina se koekappale johon panostetaan kaikki hienot periaatteet ja suorituspaineet, ehkä.
PoistaEnpä ensimmäisten pampersien kanssa taistellessani ihan ensimmäiseksi miettinyt täysi-ikäisyyden rajapyykkiä. Nyt kun se saavutettiin, muistin miten nolosti asensin sen ekan vaipan. Se falskasi heti kun penskaa liikautettiin, taisipa vuotaa suoraan neuvotteluun kiirehtineen isipappan solmioon, pikantti tuoksahdus kotoa neuvotteluhuoneeseen.
Nämä ovat ihan hirmu fiksuja nykyisin, tupakka on ihan no!no! ja alkoholikin vain yksi pieni osatekijä hauskanpidossa, ei suinkaan pääraaka-aine. Me kai kurlattiinkin kossulla itse, silloin aikoinaan ;-) Ja englantia puhuvat ketterämmin kuin me taivuttelemme sijamuotoja.
Nyt sitten panokset rinkeleihin ja mankeleihin... palataan privaatissa toivottavasti pian. Ja katso ne nettisivut...
Tuhannesti Onnea Esikoiselle Nempalta, joka laskeutuu viikonloppuna Karjalan kunnaille, soitellaan tarkemmasta koodista tänään torstaina kun Redsy on kurvannut kotiin täältä Isolta Kirkolta. Viikko on ollut vaiherikas ja sujunut, vaihtelevasti hotellin ja ärtyneen iskiaksen ansiosta, viikkoa vauhdittanut seinältä käteen jäävä yölamppu, poran tärinä kokoustiloissa, haiseva lohi... hotellin kuntosali ja kosmetologi. Tohtorillekin asti päästiin. Joka tapauksessa tulossa ollaan ja vahvasti ja Hispaaniakin häämöttää- lomat vahvistettu:) Hugs from Nemppa
VastaaPoistaKiitos, terveiset ja onnittelut välitetty. Pidetään perinteinen purkupalaveri kun nähdään!
Poista